View Full Version : Wessin värkkäilyt: C3 pikaprojekti
Niin, tämän piti olla niin pikaprojekti, etten juurikaan aikonut tästä kirjoitella. Siksipä kuviakin olen ottanut satunnaisesti harvakseltaan.
Ihan lapasesta tämä ei lähtenyt, mutta melkein. Siispä ajattelin kerätä tähän autoon tehdyt jutut tähän yhteen ja samaan ketjuun. Kirjoittelen asiat aivan sattumanvaraisessa järjestyksessä.
Asiaan:
Autohan tuli minulla vähän vahingossa, hetken mielijohteesta. Odottelin trafilta lupia toiseen projektiin ja meinasin tämän tehdä "välitöinä", sillai nopeesti...
Tämähän se oli lähtötilanne. Ajokuntoinen katsastamaton -74, automaatti. Myyntipuheet luotaantyöntävät, myyjä teki kaikkensa että auton huonot puolet tulisivat esiin. Silti halusin sen.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/ostosivusta.jpg
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/ostotakaa.jpg
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/ostosisus.jpg
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/ostoovi.png
Lapsityövoimalla pinta pois. Pintoja riitti aika monta. Osa maaleista lähti näppärästi paineilmalla puhaltelemalla. Tiukemmassa olevaa pintaa piti poistaa hiomalla. Pölysuoja on lähinnä opetustarkoituksessa. Löysin nimittäin karkeudeltaan 40 hiomapaperia, joka ei juurikaan tuottanut pölyä, vain muruja.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Hionta.jpg
Pinnan poiston jälkeen oli vuorossa armottomat pohjatyöt - tai oikeastaan niiden opettelut. Ammattimieheltä sain paljon neuvoja ja minä ostin häneltä paljon tarvittavia aineita. Tasapeli.
Ensin pohjalle hiontapohjaväri ja sen päälle kilikolipullosta harso.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Maalaus7.jpg
Jos harsoa pois hioessa oli vaara, että myös pohjaväri menee puhki, pitää montulla olevaa pintaa kasvattaa. Tai muuten tehdä niin, että ei mene puhki. Tätä toistetaan kunnes muodot ovat kohdallaan. Sen jälkeen vetäisin vielä varoiksi toisen pohjavärin. Nyt vähän punaista joukkoon, niin erottuu alla olevasta harmaasta.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Maalaus8.jpg
Sen päälle myös ohut harso ja hiomaan. Mutta nyt hiotaankin vain hienoilla papereilla. Kaikki hionta tapahtui kuivana.
Tämän pienen vaiheen jälkeen ripustin autotallin kattoon muovin ja tein PopUp -maalaamon. Huomaa auton oven alle menevä poistoputki. Sen tehtävä on imeä poistoilma auton alta.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Maalaus9.jpg
Tuloilma hoitui kuumailmapuhaltimen läpi salaojaputkeen, joka oli kääritty suodatinkankaalla. Valaisimet olivat katossa ja nurkissa lankkuihin naulattuna. Ensin muovilla auto peittoon ja oviaukkojen maalaus. Sitten suojasin maalatut pinnat ja parilla pultilla ovet paikalleen. Tämän jälkeen koko auto väriin.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Maalaus10.jpg
Pintaan tuli paljon roskaa, appelsiinia ja jokunen valuma. Mutta ainakin on omatekemä.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Maalaus2.jpg
Hyvältä näyttää janin vanha vette vaikka en punaisesta itse pidä. Nyt kun hieroo sinun tarkalla pieteetillä loppuauton niin tulee ihan helmi tuostakin:cool:
Hienoo jälkeä tulee! Vedätkö ton mun kotteron samalla vauhdilla? :p
Hienoo jälkeä tulee! Vedätkö ton mun kotteron samalla vauhdilla? :p
Parempi etten kerro vauhdista mitään. 30 vuotinen sotakin meni hissankirjassa aika äkkiä...
Pienellä lisähinnalla sain auton mukaan melkoisen määrän erilaisia osia. Esim. venttiilinvarren kumit. Auton moitepuheissa oli muun muassa maininta öljyn kulutuksesta ja yksi mahdollisuus on tietenkin ko. kumit. Siispä pikaisesti semmoiset vaihtoon.
Ensin piti tekaista pari työkalua, jotka toivottavasti helpottaisivat työtä.
Tulpan reikään laitettava paineilma-adapteri oli ostettaessa aika pitkä, joten se piti lyhentää ja tehdä uudet kierteet liittimelle. Vieläkin osa on liian pitkä jotta sillä saisi kaikki sylinterit hoidettua.
Venttiilinjousen keventimen tein halvasta jousipuristimesta napatuilla leuoilla ja putken pätkästä. Toimii yllättävän hyvin.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Venttiiliremppa1.jpg
Sitten tehdas käyntiin. Ensin keinujen löysääminen ja yksi sylinteri kerrallaan painetta sylinteriin jotta venttiilit ei putoaisi sisään. Vanhat kumin rippeet pois ja uutta tilalle. Kannet olivat yllättävänkin siistit sisältä.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Venttiiliremppa2.jpg
Ventiilijousien alla oli shimmilevyt, joista yksi oli murtunut matkalla. Tämän foorumin kautta sainkin vinkin paikasta, josta shimmejä ja palvelualttiutta löytyi.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Venttiiliremppa3.jpg
Tässä saldo mitä oli vielä jäljellä. Ei juuri mitään. Uudet tuli tarpeeseen.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Venttiiliremppa4.jpg
Keinuja takaisin asennellessa huomasin, että osa nostajista oli todella jäykkiä joustossaan. Itse asiassa ne eivät joustaneet yhtään. Kaikki ei siis ollut hyvin. Siispä imusarja irti. Kuvassa jo uudet tiivisteet. Nostajalaakso oli noin siisti. Ei sitä tarvinnut puunata.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Venttiiliremppa7.jpg
Vuoron perään nostaja pöydälle ja osiksi. Aika yksinkertainen laitos.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Venttiiliremppa6.jpg
Muutamaksi minuutiksi ultraäänipesuriin ja huuhtelu perään. Öljyä sisään ja kasaus, ja vot! Taas toimii. Puhdistus riitti.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Venttiiliremppa5.jpg
Imusarja näytti irrotettuna vieläkin kamalammalta kuin paikallaan ollessa. Sille täytyi näyttää puhalluskaappia ja uutta maalia pintaan. Kait se vielä jossakin kuvassa näkyy mimmonen tuli...
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Venttiiliremppa8.jpg
:rock: :rock: :rock: :rock: :rock: :cool:
On nämä Wessin projektit hienoja seurata. Hommat etenee ja on luovuutta ratkaista eteen tulevat tilanteet ja ennen kaikkea tehdä itse. Arvostan :thumleft:
Ennen imusarjan irrottamista sen päältä piti purkaa kaasari ym. pois. Ensin kuitenkin kuvia jotta kokoaminen ei olisi hataran muistin varassa.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Kaasari1.jpg
Ihan hyvin vanha Rochester Quadrajet toimi. Huono puoli oli, että tiivisteet vuotivat pidemmässä seisotuksessa ja pitivät imusarjan pinnan kosteana.
Tuota solenoidin tarkoitusta en vielä ymmärrä. Siinä kun tuntuu olevan jännitteet päällä koko ajan kun virrat on avaimesta käännettynä. Vai miten sen pitäisi toimia?
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Kaasari3.jpg
Tilasin kaasarin korjaussarjan, opaskirja tulikin auton mukana. Aivan välttämätön teos - vaikka auton mukana tuli myös workshop manual.
Rompe pöydälle ja osiksi. Sen jälkeen ultraäänikylpyyn osa kerrallaan. Vähän pieneksi jäi pesurin allas, mutta kääntelemällä välillä osia sai puhdistuksen ulottumaan koko osaan.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Kaasari9.jpg
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Kaasari8.jpg
Kasaus oli kirjan mukaan suoraviivainen ja helppo toimenpide. Osia mokomassa vekottimessa on yllättävän vähän. Rompe imusarjan päälle ja pulteilla kiinni. Ja eikun auto käyntiin... tai sitten ei. Kyselin foorumillakin apuja ja hyviä vihjeitä tulikin joiden avulla suljin pois todennäköisiä vikapaikkoja.
Ensinnäkin alipainevuotoja ei saa olla. Siispä tulppasin kaikki alipainelähdöt. Polttoainetta pitää tulla. Suodatin oli uusi. Pumpun tuloletku tekee tiukan mutkan ja se voisi olla lysyssä. Vaihdoin uuden letkun varmuuden vuoksi. Mutta tuleeko bensa kaasariin asti? Onko bensan pinta oikealla tasolla? Kansi pois ja kohon tarkistus. Workshop manual kertoo, että kohon pinta pitäisi olla 1/16 tuumaa valupinnan alla. Säädin sen siihen ja lopputuloksena oli kaasarin tulviminen. Uusi säätö korjaussarjan ohjeen mukaan, joka on 1/4 tuumaa. Ei tulvi enää.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Kaasari10.jpg
Quadrajetissa on yllättävän vähän säädettäviä ruuveja. Kaksi tyhjäkäyntiseosruuvia ja primääriläppien sulkeutumisen rajoitusruuvi. Neljäs ruuvi säätää primääriläppien sulkeutumisen kun ryyppy on päällä.
Joku siellä kuitenkin mättää. Nimittäin eilen kone kävi kovilla kierroksilla tyhjäkäyntiä vaikka seosruuvit oli kokonaan kiinni. Tänään purkasin vielä kerran koko komeuden ja tarkistin ohuella kuparilangalla ja paineilmalla että kaikki kanavat ovat auki. Ehkä täytyy se opaskirja lukea vielä kerran sanakirjan kanssa läpi...
Lopputulos on nyt se, että kaasariprojekti jää odottamaan uutta puhtia, Tykkimäkeen tämä auto ei enää ehdi. Sillä välin kirjoittelen muista jutuista mitä talven mittaan on auton kanssa tullut tehtyä.
Tuota solenoidin tarkoitusta en vielä ymmärrä. Siinä kun tuntuu olevan jännitteet päällä koko ajan kun virrat on avaimesta käännettynä. Vai miten sen pitäisi toimia?
Lienee "idle stop solenoid", eli estää jälkikäynnin virtojen sammuttamisen jälkeen. Normaalisti se pitää päällä ollessaan läpät sopivasti auki, jotta tyhjäkäynti kierrosluku on ok, kun virrat sammutetaan pääsee läpät menemään kokonaan kiinni ja moottori sammuu heti.
Lienee "idle stop solenoid", eli estää jälkikäynnin virtojen sammuttamisen jälkeen. Normaalisti se pitää päällä ollessaan läpät sopivasti auki, jotta tyhjäkäynti kierrosluku on ok, kun virrat sammutetaan pääsee läpät menemään kokonaan kiinni ja moottori sammuu heti.
No noinhan se kävisi järkeen...
Kopioinpa aiemmin postaamani 3D -tulostusjutun tähän mukaan.
Ei ole helppoa harrastaa, ja etenkin korjata vanhaa autoa, jossa on muoviosia. Yli 40 vuotta aikaa nähnyt muovi on yleensä rikki, tai ainakin se menee rikki kun siihen vähänkin kajoaa.
Näin on tilanne myös tämän -74:sen kanssa. Etenkin kojelaudan sisältä löytyy rikkinäisiä korvakkeita jne. Ensin meinasin leikata jostakin sopivasta muovilevystä palan, porata siihen reiän ja liimalla kiinni - helppoa ja nopeaa. Mutta entä sitten kun tulee haastavampi muoto joskus vastaan? On aika opetella jotakin uutta: 3D tulostaminen.
Harjoittelukappaleena on pieni ja yksinkertainen tuloilman suulakkeen tukikehys (vai mikäsenytoikeastaanon). Siitä on murtunut yksi kiinnityskorvake.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/3dprinttaus_00.jpg
Onneksi oli ehjä malliksi. Koko n. 15x15mm.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/3dprinttaus_01.jpg
Netistä latasin SolidEdge -ohjelman, jonka opiskelijaversio on ilmainen. Matkan varrella huomasin, että 3D -tulostuksen merkittävin osuus on juuri 3D -piirtämisen taito. Tietysti tulostustekniikan rajoitukset osaltaan vaikuttavat, mutta piirtämistaidottomuus on alkuun suurin ongelma. Onneksi aloitin yksinkertaisella kappaleella. Siihen extrana pari lisätukea.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/3dprinttaus_02.jpg
Ensin testitulostus valkoisella PLA -langalla. Ei huono.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/3dprinttaus_03.jpg
Ja sitten perään sinisellä ABS -muovista.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/3dprinttaus_04.jpg
Noh, ei se nyt ihan näin helppoa ollut. Vielä on matkaa siihen, että ruudulla näkyvän kuvan voisi printata yhtä helposti kuin paperitulosteen.
Tulostimena käytän suomalaista Minifactoryn tuotetta. Se perustuu avoimeen ohjelmakoodiin. Markkinoilla on myös suljettuja järjestelmiä, joiden kanssa on enemmän tai vähemmän sidottu laitevalmistajan ratkaisuihin.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/3dprinttaus_06.jpg
Suurin tulostettava kappalekoko on 150x150x150mm. Laite toimii pursotustekniikalla. 3mm:n muovilanka pursotetaan 0.3mm 200 asteisen suuttimen läpi. Tulostusalusta on lasia ja lämmitetään PLA:ta käytettäessä 60 asteeseen ja ABS:n kanssa 95 asteeseen. Ensimmäinen ongelma on saada tulosteen ensimmäinen kerros tarttumaan lasipintaan. PLA:n kanssa kiinnittimenä olen käyttänyt tavallista puuliimaa, jota levitetään ohut kerros lasipinnalle. Se on toiminut enimmäkseen oikein hyvin. ABS on haastavampi materiaalina ja toistaiseksi parhaiten on tarttunut hiuslakkaan.
Laite pursottaa sulaa muovia n. 0.2 - 0.4mm kerroksina kappaleen pinnalle. Askelmoottorit liikuttavat pöytää X ja Y -suunnassa ja pursotinpäätä Z -suunnassa. Liiketarkkuus on hämmästyttävän tarkkaa. Jotta päästään tulostus (=pursotus) -vaiheeseen, on ensin piirrettävä tai ladattava netistä malli. Sen pitää olla pintatallennusmuodossa, eli .stl tai .obj -tiedostomuodossa. Kappale ladataan tulostusohjelmaan, tässä tapauksessa Repertier Host. Ilmainen ohjelma tämäkin. Ohjelmassa kappale asetetaan haluttuun asentoon tulostusalustalle, jota ruutukuvio edustaa. Kappaleen kokoa voi vielä muuttaa, mutta tarkoitus on, että piirrosohjelman mitat toistuvat täsmälleen tulostuksessa sellaisenaan. Kappaleita voi myös kopioida niin monta kuin alustalle mahtuu. Kun asettelu on valmis, tehdään slaissaus. Eli ajetaan ohjelma, joka suunnittelee tulostusohjelman, siis pursotuspään liikkeet ja tekee G -koodin. Slicer on fiksu, eikä täytä kappaleen sisuksia kokonaan muovilla, vaan tekee paksuihin tulosteisiin halutun vahvuisen kennorakenteen. Slicer tekee myös poistettavat tukirakenteet paikkoihin, joissa tulostettaisiin muuten tyhjän päälle. Alla kuva eräästä kappaleesta slaissauksen jälkeen.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/3dprinttaus_05.jpg
Tässä erä tulostettuja tuotteita. Kaikki on tulostettu yksitellen. Pienimmän osan tulostusaika n. 15 minuuttia.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/3dprinttaus_07.jpg
Tulostuksen jälkeen loppu onkin aika suoraviivaista. Printatut osat liimalla kiinni ja mustaa maalia päälle ettei siniset osat tökkää silmään.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/3dprinttaus_08.jpg
Ja vielä valmis osakokonaisuus paikalleen. Varovasti ruuvaten, ettei taas jotakin särkyisi.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/3dprinttaus_09.jpg
Viimeisenä kuva, jossa on oviverhoilun osa tekeillä. Vieressä aiemmin tulostettu, netistä lataamani Horn Retainer.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/3dprinttaus_10.jpg
Kävi keskikonsolia korjatessa niin, että tuhkakupin kannen toinen muovinen liukukisko oli aivan rikki. Itse asiassa siitä oli jäljellä enää parin sentin pätkä.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/tuhkisliuku1.jpg
Onneksi oli taas helppo kappale piirtää. Piti kuitenkin muistaa, että ABS:n kanssa warppaus (taipuminen) on kiusallinen ominaisuus. Sen takia piirsin kiskoon 20 mm:n välein 0,1mm x 2 mm läpi kiskon ulottuvat onkalot, jotka katkaisevat kappaleen ja vähentävät taipumista
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/tuhkisliuku2.jpg
Silti kappaleen pää irtoaa tulostuspinnasta. Ensimmäisen tulosteen ura oli hivenen ahdas. Levensin uraa 0,5 mm ja tulostin uuden. Tulostusaika oli n. 22 min.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/tuhkisliuku3.jpg
Siellä se lepää paikallaan. Kansi suljettuna ei näy ollenkaan ja avattuna sen verran vähän, ettei viitsi maalaushommiin ryhtyä. Pitäisi olla enemmän värivaihtoehtoja hyllyssä...
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/tuhkisliuku4.jpg
Jos käy korkeeta tyhjää ja seosruuvit on kiinni niin se sun autos käy pääsuutinpiirillä, läppiä kiinnipäin vaan. Näet kurkkimalla sinne ensiökurkkuihin että tiputteleeko niistä zuuppiloista bensaa, ei saa tiputella tyhjäkäynnillä. Ensiöseokset voi sitten myös olla mitä sattuu tuon askartelun jälkeen, jos kone tekee hyvät alipaineet niin se rajoitinruuvi voi olla paljonkin poskellaan vrt kirja-arvot että kone toimii hyvin.
Kaasarin säätämishommissa alkoi autoon väliaikaisesti asennettu startti pitämään melkoista meteliä. Siispä hankintaan tehdaskorjattu startti ja äkkiäkös sen vaihtaa vanhan tilalle... niinpä!
Itse vaihtotyö oli pala kakkua. Johdot irti, turbiinin suojapelti pois ja startin kaksi kiinnityspulttia auki. Startin peräpäässä ei minkäänlaista kannaketta ollutkaan. Asennus päinvastaisessa järjestyksessä, paitsi hieman johtojen siistimistä ja yhden johtoliitoksen juottaminen.
MUTTA!!! Ei mennyt kuten siellä jossakin ruåtsinkielisessä paikassa. Uusi startti onkin niin innokas pyörijä, ettei malta lopettaa. Jää päälle siihen asti, että katkaisen päävirrat poikki. Eli solenoidi ei palauta kunnolla.
Jep, kaikenlaista on tarkistettu;
-Erillisestä akusta annoin virtaa solenoidille ja tarkistin että startin ratas tulee vain noin puoleen väliin vetopyörän hampaille.
-Samalla tarkistin ruuvarilla, että startin ratas on pikkuisen väljästi vetolevyn hampaiden välissä. Ei pitäisi hannata.
Mutta silti vaan ei tahdo palauttaa. Siispä shimmilevyjen tekoon, jos ratas on sittenkin liian tiukka vetolevyyn nähden. Ei auta. Ongelma jatkuu, joskin ei aivan joka kerta. Lisää shimmejä väliin.
Nyt shimmejä on lohkon ja startin rungon välissä n. 3,5 mm:n paksuudelta. Vieläkin jää välillä startti päälle. Ratas jää myös solenoidia testatessa ulos siihen asti kunnes käsin vetolevystä vähän liikauttaa moottoria. Sitten vasta palaa naksahtaen paikalleen.
Onko ongelma tuttu? Voiko vetolevy olla kovastikin epäkeskeinen? (En vielä testannut miten ratas käyttäytyy eri kohdissa vetolevyä. Paljonko shimmejä normaalisti tarvitaan? Millaisia on tehdastekoiset shimmit? Minun pienet saattavat päästää startin kääntymään starttauksen aikana... :scratch:
Startti on nyt paikallaan ilman shimmejä. Kun solenoidille antaa virtaa, tyrkkää se ratasta aivan sopivasti vetolevylle ja ratas ei hannaa yhtään vaan on pikkaisen väljä. Kun jännitteen ottaa pois, ratas pyrkii pyörähtämään pikkaisen ja sen takia palautus ei aina toimi, vaan hammas jää vänkäämään. Tätä ongelmaa ei tietenkään ole jos moottori käynnistyy. Ja miksi se ei joka kerta käynnistyisi? Siispä jätän tämän probleeman ja siirryn putkistopuolelle.
Foorumin kautta tuli jo aikaa sitten hankittua käytetyt Hookerin sivuputket. Vihdoin tuli asentamisen aika. Vanhojen putkien purkamisessa ei kauan mennyt. Ihan hyväkuntoiset putket pukinsarvipakosarjoilla. Sitten asennushommiin.
Kuljettajanpuolen kollektorissa oli vähän ilkeän näköistä mustaa joka jää asennuksen jälkeen näkyviin.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Sivuputket_01.jpg
Soodahan on mitä paras puhdistusaine, joten pieni puhallus sitä.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Sivuputket_02.jpg
Vielä jäi pikkuisen mustia pilkkuja jotka lähtivät puukon kärjellä rapsuttaen pois. Enemmän huolestutti selkeästi matta puhallusjälki. Menikö pinta pilalle? Messinkinen harja käyttöön ja kevyttä "lankkaamista".
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Sivuputket_03.jpg
Aika hyvin katoaa ja aika tehnee loput...
Seuraavaksi kevyt puhdistus teräsharjalla kannen tiivistepintoihin ja sitten asennuspuuhiin. Tältäkin puolen löytyi kannesta jokin anturi. Eipä siinä piuhoja tainnut olla, mikä sitten lieneekin? Tietääkö kukaan?
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Sivuputket_04.jpg
Putken esiasettelua lattialla ja tarkistus että kaikki kiinnikkeet löytyvät.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Sivuputket_05.jpg
Tässä vielä tarkempi kuva kiinnikkeistä jos jotakuta sattuu kiinnostamaan miten ne siellä oven alla oikein pysyvät.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Sivuputket_06.jpg
Onneksi tarkistin etukäteen että kaikki pakosarjan pultit menevät paikalleen. Yhden reiän reunasta piti vähän viilailla.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Sivuputket_08.jpg
Viilailujen jälkeen pakosarja paikalleen mikä menikin aika helposti. Molemmista päistä yhdellä pultilla paikalleen ja tiiviste väliin. Sen jälkeen loput pultit kevyesti kiinni. Ei ole valitettavasti kuvaa, sen verran nopea oli asennushomma.
Seuraavaksi kylkiputken kannakkeet ja rungon puoleiset kumirenkaat paikalleen.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Sivuputket_07.jpg
Putki paikalleen, samoin ulompi kumirengas ja prikat. Mutteri perään kevyesti. Sitten testaamaan meneekö helmalista vai ei.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Sivuputket_09.jpg
Teippiä maalin suojaksi. Helmalistaa piti vähän modata etupäästä. Muuten otti kosketusta. Listan pystyi asentamaan putken ollessa paikallaan, etenkin kun kiinnitysmutteri oli löysällä
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Sivuputket_10.jpg
Ei haitannut edes sadekeli kun piti päästä ulos kokeilemaan uusia soundeja.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Sivuputket_11.jpg
Minulla olisi suojaritilät noihin... pitäisikö laittaa vai ei...?? Vai laitanko vasta sitten kun on kintut ensin poltettu... :confused:
Fangio13
27.07.2015, 06:39
No nehän meni hienosti! Elä laita suojaritilöitä, siistimpi noin. Mulla eka kesä menossa sivuputkien kanssa, ei ole suojia. Ei ole vielä palovammoja tullut...:cool:
Anturi lienee TCS (http://www.corvetteforum.com/forums/c3-tech-performance/412889-what-exactly-does-the-tcs-solenoid-do.html) solenoidille menevä lämpötila-anturi. Moinen solenlidikin lienee poistettu.
Mun mielestä nuo näyttää hyvältä ilman suojia.
Jatketaanpa vähän tarinaa.
Maalauksen tein omassa tallissa kieli poskessa harjoittelumielessä. Aineet kyllä pysyivät pinnassa. Lattialle asti ei valunut mistään. Pöly, pienet valumat ja paikoin appelsiini pinta vaativat pientä fiksausta.
Ensin tein muutaman hionta-alustan vanerista. Siihen kontaktisprayllä märkänä 1500 hiomapaperi kiinni. Märkänä siksi, että silloin hiomapaperi lähtee helposti irti ja voi liimata uuden tilalle. Sitten vaan märkähiontana pintaa tasaiseksi. Vettä lisäilin sumutinpullosta.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Maalinmyllytys_1.jpg
Välillä pinta kuivaksi. Kiiltävät kohdat ovat montulla ja kaipaavat lisähoitoa. Etualalla näkyy selvästi appelsiinipintaa ja taaempana roskan aiheuttama kraateri. Reunojen ja kulmien kanssa pitää olla varovainen.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Maalinmyllytys_2.jpg
Kun pinta alkaa olla ok, vaihdoin työkalua. Epäkeskohiomakoneeseen hommasin pehmustetun 3000 hiomatyynyn. Sillä varovasti pinta kauttaaltaan hioen. Tämän jälkeen pinnan myllytys ei ole niin kova homma.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Maalinmyllytys_3.jpg
Myllytykseen käytin tätä tuotetta. Ainakin minulla toimi hyvin.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Maalinmyllytys_4.jpg
Ensin yksi kierros hionta-aineella ja sitten perään kuvassa näkyvällä "lumpulla". Tässä lopputulos takalokasuojasta. Pikku hiljaa olen osia autosta hionut ja kiillottanut. Sillai muiden hommien lomassa. Vielä on paljon jäljellä ja loput varmaan talven aikana. Pyrkimys ei ole tehdä showstopperia, vaan enemmänkin käyttistasoa, jossa käytön jäljet ei vie yöunia.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Maalinmyllytys_5.jpg
:thumleft:
Noin se homma hoituu, kun ei vaan ruisku putoa käsistä!
Aikansa eläneen sisustuksen tilalle piti tehdä jotakin. Siispä ompelukoneen ääreen.
Ensin vanha vinyylipinta pois. Lähti helposti kuumailmapuhaltimen avustuksella. Sitten miettimän millaista tilalle ja ensin keinonahkasta testiversiota pykäämään.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_01.jpg
Kun malli löytyy, aidosta nahkasta varsinainen versio työn alle. Päädyin mustaan punaisilla ompeleilla.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_02.jpg
Vanhan rungon päälle liimasin muutaman millin pehmusteen. Lukon kolo aiheutti päänvaivaa. Tehdäkö ompelemalla sisäänveto vai kuinka?
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_04.jpg
Liimalla nahka kiinni pehmusteeseen. Lukon helan alle en laittanut pehmustetta ollenkaan.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_03.jpg
Lukon koloon päädyin tekemään 3D -tulostuksella peitekappaleen, josta tässä prototyyppi. Lopullinen täytyy tehdä leveämmillä reunoilla, koska sen täytyy peittää kiinnitysruuvien kannat.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_05.jpg
Ompelusaumat ovat huomattavan paksuja. Niinpä niitä varten piti verhoilurunkoon tehdä upotukset.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_07.jpg
Deluxe -mallin koristepaneleista poistin puupinnat kokonaan ja soodapuhalsin mustat maaliraidat pois. Keskiosan pohjalle kevyesti mattamustaa. Pellistä puun tilalle levy, siihen tyssähitsaamalla kiinnikkeet takapuolelle ja perforoitu nahka liimalla kiinni etupuolelle.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_08.jpg
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_06.jpg
Panelin kiinnityksiä varten piti tietysti tehdä reijät ja tilaa pultin kannoille.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_10.jpg
Aina välillä hommat ei mene niin putkeen. Olisi niin hyvä jos itse oven runko olisi aina vieressä kun verhoiluja tekee. Ehkä vielä joskus sen opin. Kävi nimittäin niin, että oven alareuna otti kynnyslistaan kiinni...
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_11.jpg
...ja ikkunalistan asennus oli noin sentin verran liian takana...
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_12.jpg
Ikkunalista irti rungosta ja uudelleen kiinni oikeaan paikkaan. Ensin piti tietenkin käydä ostamassa mustia pop -niittejä.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_13.jpg
Tämä työkalu olikin jo ennestään. Suosittelen jos enemmän on niitattavaa.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_14.jpg
Oven alareuna taasen piti purkaa auki.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_15.jpg
Liika tavara pois. Ensin pehmusteet ja sitten vielä muutama milli hiomalla. Pinnan laadulla ei niin väliä, sinne se jää oven alapintaan.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_16.jpg
Oven takareuna aiheutti myös päänvaivaa. Sauma verhoilun ja itse oven välissä oli todella ruma.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_17.jpg
Suikale terenauhaa niin rako jää piiloon. Vielä puuttuu 3D -tulostettava kappale.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_18.jpg
Kahva on väliaikaisesti paikallaan. Sen ajattelin vielä peittää nahkan alle ja samalla kehittää jonkin ratkaisun kiinnityskohtaan peittämään nyt ruman sauman.
http://www.vette.fi/pics/C3/C3_3/Oviverhoilu_19.jpg
Hienoa! Tuota maalausta on pakko kokeilla itsekin, ajattelin tosin aloittaa esim. kattopaloista ensin ja tehdä sitten johtopäätökset omista kyvyistä. Hiomallahan ne näyttelypinnatkin tehdään, joten miksei?
Verhoilut näyttää kuvissa todella hyviltä:cool:
Tänään käytin auton leimalla. Runkonumero teetti työtä, mutta löytyi se lopulta vihjeen perusteella. Auto on siis viimein liikennekäytössä. Projekti ei kuitenkaan ole vielä valmis. Tarina jatkuu ja nyt se saa uusia muotoja. Ajamisen myötä nousee esille aivan uusia juttuja. Kuten kovat kierrokset matka-ajossa. Onkohan tuossa tosiaan niin tiuha perä vai hoitaako 400 loota hommiaan täydellisesti? Paljonkohan nopeusmittari heittää? Seosmittarin mukaan AFR on ajossa 11-12, eli vähän rikkaalla. Onko liikaa rikkaalla?
Taloudellisuuden ja öljyjen bensattomina pysymisen suhteen noin 15 olisi lähempänä totuutta, onhan tuo 11-12 tommonen 20% tai ylite tarpeettoman sakeella. Ei tee mitään hyötyä käydä tasavauhdissa tommosilla sopilla, mie testailin ruiskutuksen säätöjä ropaamalla että noin 16 on vielä täysin toimiva setti nollakuormituksella rullaillessa, 16.5 nurkilla alkaa nyhtämään tuo mun Vorteccikantinen versio aiheesta. Toisaalta se ei kyllä kestä niin urpoja täyskaasuennakoitakaan kun "perinteinen" 350.
vBulletin v3.5.0 Release Candidate 3, Copyright ©2000-2026, Jelsoft Enterprises Ltd.