Once you go black...
 

You'll never go back. Mut on niissä kova homma. :)

Laittelen tänne miten ensihoito tämän kanssa etenee...

!Uuuh, Aaaah!

Testattu ja eihän siinä mitä :p

Oh, the horror...

Villejä spekulointeja on vilissyt korvasta korvaan, että mikä on saattanut aiheuttaa moiset 'pikku' naarmut maalipintaan. Edellisen omistajan detailing kit on tainnut sisältää akkuhappoa ja 40grit santapaperia. Toi 40grit siis auto kuivaamiseen...

Ei auta itku markkinoilla, vaan yritettävä se on...

Laitetaan pari after kuvaa, ettei vaan herkkien ihmisten biorytmit mene heti aamusta ihan sekaisin.

Semmosen vinkin antaisin, että noita valkoisia rajaviivoja vois koittaa häivyttää mastonin mustalla spraylla?

Tähänkin tullaan palaamaan homman edetessä...

:rock:

Millaisella reseptillä tuli hinkattua?

Taidetta8)

Eihän sun huussissa oo naarmun naarmua... :thumleft:

Oletsä kyllä melkoinen hinkuttaja ässä.

Been there, done that...
Hikistä homma se hinkkaaminen :rolleyes:

When the going gets tough, the tough gets going... Tein vidduillessani tohon konemuoviin IPA pyyhinnän ja sen jäljiltä paljastui tälläistä jälkeä. Tollaisiin naarmuihin pitää jo vähän satsata, että saa ne noin näyttäviksi.

Muutaman reissun jälkeen alkoi jo suurin osa jäljistä antautumaan...

Luukkulamppujen päälliset saa mukavasti tehtyä, kun nostaa ne pystyyn. Todella rajuja otteita 50 Shades of grey tyyliin on nyt joutunut käyttämään. Kidutusväline laatikosta on joutunut kaivamaan ihan pohjaa myöden rajuista rajuimpia jippoja, että on alkanut niskoitteleva tapaus tottelemaan...

Todella usein noissa t-top paloissa näkyy kunnon hankaumia ja naarmuja. Näissä oli niitä aivan riittävästi. Tossa yks, mikä vittuili todella pitkään, mutta tajus lopulta lähteä.

Parin karvareuhkarundin jälkeen tuli todettua, että juustoraastimet esiin ja jyrkkä louhinta alkuun.

Sinne katosi

Edellinen lankkari oli hieronut melkein kaikki kulmat puhki...

:rolleyes:

Joku ilta fiilistely. Istanbul approved rintakarvalaikka tehnyt tehtävänsä.

Kyllä taas kelpaa ottaa selfieitä. =D>

Konemuovissa oli ihan eri massat ja lakat. Pinnaltaan aivan graniittia, ei tuntunut mikään ojentavan pintaa riittävästi. Lopulta melkein laitoin hanskat tiskiin, kun ei mitään tapahtunut, syvät naarmut vaan nauroivat mulle.

Start.

Epätoivoa.

Toivoa.

Sinnepäin jo, tietäis vaan minnepäin...

Jumankekka!!! Kiiltää kuin paremmatkin lakeeri plääkät. Kyllä kelpaa kesä kurvailla...:cool:

:o oot sä kyllä ässä voi helvete sentään!

Jos joskus pitää hinkuttaa omaa autoa, niin tietää minne pitää suunnata. Voidaan kumpikin keskittyä omaan IPA:aan, jos pari iltaa menee niin kyllähän sitä uppoaakin.

Tuommoisen hinkkamisen jälkeen, autolla ei voi enää ajaa lainkaan! Eli, ei kannata hinkata, ajaa vaan! :D :D

Eihän tää voi edes olla totta... huippumaalarilla oot kuitenki käyttäny !?

Joo, kyllä mää muistan, kun tota mun rytökasaa ehostettiin reilut viisi vuotta sitten...







...ja ensimmäisen naarmun jälkeen teki melkein mieli vetää ranteet auki, nykyään ei taas oo enää ihan niin nöpönuukaa. Kunhan välillä pesaisee ja heittää vahaa pintaan.

Ohoh & Wow & kantapäät kapsahtaa! :woohoo:

Varmasti vaatinut rutonmoista hinkkausta? :rolleyes:

Oli kyllä haastava, mutta mielenkiintoinen projekti. Just kun tuntui, että se kultainen kutitus kombinaatio oli löytynyt, olikin seuraava paneeli taas värjätty eri aineilla ja taas sais hakea uudestaan seokset kohdalleen.

Mustaakin on montaa sävyä?! Toi tais olla konepeiton ja lokasuojan sävyero LEDin alla...

Perse oli tässä kaukana hyvästä, mutta tuli yritettyä sitä kaapia vähän sileämmäksi. Lähtökohta:

Noi valopoterot on näissä aina hankalat saada siistittyä, kaivoin rotskuun pikkutallan ja siihen leikkaavan laikan ja kävin kimppuun.

Pienimuotoisen kopeloinnin jälkeen toi sisempi rupesi taas tummumaan.

[img=http://kuvapilvi.fi/k/y2Vp.jpg]

Antautuminen on alkanut. Näissähän on uretaanipuskurit vakiona ja tässäkin se oli saanut kipeetä aika paljon, joten mitään virheettömän sukuista ei edes yritetty tehdä, mutta vähän loistoa ja syvyyttä esiin saatiin kumminkin.

Peppu parantui myös huomattavasti.

Tänään oli luovutuksen paikka, ei kuitenkaan tarvinnut hanskoja lyödä tiskiin, vaan sovittiin auton omistajan kanssa, että kytätään molemmille passaava aurinkoinen päivä niin saatiin auto siirrettyä kuivassa kotitalliinsa.

Mukava oli vetää auto kunnon kevät auringon alle ja todeta, että jotain oli mennyt tuurilla oikein. Pinta kesti tarkastelun suorassa auringossa.

Just ku aurinko oli laskemassa oli aika laskea auto takaisin kotiinsa. Muutamat vikaa fotot.

Semmottis.

Kenelläpä sitä olis rehellisesti virheetön peppu.. Mut kyl monellakin on hyvä peppu.

Mielettömän ISO KIITOS!!
Mahdottomasta tuli kuiteskin vielä upea kesäauto.

Nytkö on tallissa tilaa? Joko saa tuoda omankin käsittelyyn. :thumleft:

Ahaa! Nyt selvis kuvista, kenen autosta oli kyse :D

On se vaan palkitsevaa aherrusta... Hienoa jälkeä taas kerran :cool:

Samaa hommaa on tiedossa kun saa auton kotiin. Pari kesää sitten tuli Juhannuksena käytyä kaverin luona ja iso belgian paimenkoira tuli vastaanottamaan iloisena ja hyppi ja raapi molemmat ovet aivan täyteen syviä naarmuja. Silloin meinasi tukka lähteä päästä mutta pienen ensiavun jälkeen tilanne vähän rauhoittui. Nyt pitää koittaa lähteekö naarmut vai tuleeko pohjamaali kurkkimaan.

:rock: :rock: