Tosi tarina: Onko sinua koskaan osoitettu asella?
 

Pikku proosapläjäys tylsän työpäivän täytteeksi - mukana Corvette ja muita aseita, lentokoneista puhumattakaan. Tarina on pääosin totta, kuten kuvistakin selviää.

Onko sinua koskaan osoitettu aseella?

Oli kesä 1971. Moody Bluesin "Melancholy man" soi radiossa ja jenkkilässä myytiin viimeisiä aitoja muskeliautoja pois varastoista uusien mallien tieltä. Vietnamissa sodittiin ja suurvallat olivat muutenkin napit vastakkain kylmän sodan merkeissä.

Makasin kotitaloni nurmikolla selälläni ja katselin sinistä taivasta. Olin melkein viisi vuotta vanha pellavapää. Kärpäset surisivat ja mötiäiset pörräsivät. Pesussa kutistunut froteinen t-paita kinnasi kainaloista ja nurmikko kutitti ristiselkää. Syvänsinisellä taivaalla näkyi joitain harvoja cumulus-pilviä. Korkealla taivaankannella näkyi valkoinen juova ja sen päässä harmaa piste, joka liikkui hitaasti pohjoista kohti. "Jukka hei, mikä toi on", kysyin 10-vuotiaalta veljeltäni, joka oli juuri astunut ulos talosta ja oli hyppäämässä polkupyörän päälle lähteäkseen kylälle. "Se on amerikkalaanen pommikone joka pudottaa pian napalmia, mee äkkiä sisälle", Jukka huikkasi nauraen ja lähti rämistelemään pyörällään soratietä pitkin.

Hyppäsin pystyyn nurmikolta ja juoksin varvastossut napsuen sisälle huutaen "äiti äiti, pian tulee pommeja". Juoksin suorinta tietä keittiöön missä äiti tiskasi astioita vanhalla tyylillä, ensin pesten, sitten huuhdellen ja lopulta vielä käsin pellavapyyhkeellä kuivaten. "Mikäs hätä sulla Pekka on", äiti kysäisi naurahtaen. Vastasin kimeällä lapsenäänellä: "no kun Jukka sanoi että taivaalla lentävästä pommikoneesta tiputetaan pian napalmipommeja." Äiti vastasi: "ei täällä mitään pommikoneita ole, ja jos onkin, niin ne laskeutuu tuonne Ilmasotakoulun lentokentälle eikä ne ketään pommita".

Sitä ajattelee, että neljännesvuosisata on pitkä aika. Kuluisi kuitenkin peräti kolmekymmentäneljä vuotta, ennenkuin palaisin taas asiaan.

Eräänä talvisena lauantaipäivänä vuonna 2004 olin käymässä merenrannalla San Franciscon Ocean Beachilla. Aamu oli ollut tutun sumuinen, mutta usva oli jo hälvennyt saavuttuani rannalle. Koska oli talvi, rannalla ei ollut kovinkaan paljon ihmisiä, vain ne tyypilliset koirien taluttajat ja tietty nuoret parit jotka kävelivät käsi kädessä haaveillen eivätkä huomanneet mitään mitä ympärillä tapahtuu. Istahdin pienelle kuivalle hiekkakumpareelle ja hetken mielijohteesta oikaisin itseni selälleni. Hiekkaa meni ristiselkää vasten ja tietysti hieno hiekka alkoi samantien kutittamaan. Korkealla taivaalla näkyi valkoinen juova jonka päässä oli harmaa piste. "Tyynen meren ylilento, lähtenyt varmaan Las Vegasista", ajattelin itsekseni. Aurinko paistoi lämpimästi, ja melkein nukahdin. Ja siinä samassa iski flashback ja olin taas pieni poika joka juoksi sisälle rintamamiestaloon pommeja suojaan.

Kylmän sodan loputtua jenkit julkaisivat listan niistä kohteista jotka olisivat olleet ensi-iskun tai kostoiskun kohteina ydinsodassa. Muistan kuin luin uutisen aiheesta 90-luvulla ja kuinka ollakaan, Kauhavan Ilmasotakoulu ja sen lentokenttä olivat yksi amerikkalaisten yhdinohjusten maaleista. Minua oli siis sittenkin osoitettu aseella. Ei napalmilla eikä välttämättä pommikoneesta, vaan ydinohjuksella.

Nousin ylös hiekkakumpareelta ja kävelin takaisin parkkipaikalle jonne olin jättänyt kirkkaanpunaisen Corvetteni. Hyppäsin autoon ja kääntäessäni avainta virtalukossa tuttu veekasin jyrähdys tervehti sekä äänellä että heilauttamalla koko autoa. Ah, kyllä amerikkalaiset jotain ovat osanneet tehdä oikein, ajattelin. Lähdin ajamaan takaisin kohti Pacific Heightissä olevaa vuokrakämppääni, ja vaivuin taas ajatuksiini. Päätin, että ydinohjus on nähtävä. Ei välttämättä juuri sellainen ydinohjus jolla kotiani aikanaan uhattiin, mutta ainakin jonkinlainen taktinen ydinase.

Viikko kului työn merkeissä ja tuli taas lauantai. Herätyskello oli herättänyt kahdeksalta, koska halusin olla aikaisin liikkeellä, ennenkuin suurkaupungin ruuhkat kasvaisivat mahdottomiksi. Ostin sandwichin ja pienen vesipullon kadun toísella puolella olevasta pienestä kaupasta, kävelin takaisin kadun yli ja avasin autotallin oven kaukosäätimellä. Hyppäsin Vetteen ja peruutin auton kadulle. Laitoin D-asennon päälle vaihdelaatikkoon, kytkin luistoneston pois päältä ja painoin reippaasti kaasua. Takarenkaat kevyesti savuten kiihdytin ekoihin liikennevaloihin, joista käännyin etelää kohden jyrkkään ylämäkeen, josta pääsisi Pacific Heightsin huipulle. Katu muuttui korkeimmassa kohdassa yksisuuntaiseksi, ja ajelin reipasta vauhtia vihreässä aallossa keskellä kaupunkia kohti Highway 101:n liittymää Market Streetin jälkeen. Lopulta pääsin 101:lle jossa oli onneksi hiljainen lauantaiaamun liikenne. Laitoin vakionopeudensäätimen 75 mph:n kohtaan ja annoin ison veekasin lotkottaa rauhassa. Taakse jäi South San Francisco ennenkuin saavuin SFO:n kansainvälisen lentokentän kohdalle, jonka ohitin ja jatkoin kohti Piilaakson sydäntä. Karkea asfaltti jymisi Veten leveitten renkaitten alla, ja aina kaistaa vaihtaessa puolen tuuman korkuiset heijastenökäleet asfaltissa aiheuttivat etäistä rumputulta muistuttavaa jytinää...thum thump thump thump...kuin enteenä sille minne olin menossa.

Vajaan tunnin matkustamisen jälkeen Piilaakson viimeinen etäpesäke eli San Jose jäi taakse. Edessä oli iso liittymä, josta oli tarkoitus kääntyä sisämaahan vievälle valtatielle. Jenkkityyliin rampit moottoritieltä toiselle olivat sopivan loivia jotta Vetellä voi niistä surutta painaa koskematta edes vakionopeudensäätimeen. Thum thump thump kuului taas vaihtaessani kaistanökäreitten yli sisimmälle kaistalle sisämaahan vievällä highwaylla. Suomirokki soi Veten CD-soittimessa...Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa...

Parin tunnin matkustamisen jälkeen saavuin risteykseen, josta vaihdoin pienemmälle tielle. Muutaman mailin jälkeen saavuin pieneen kalifornialaiskylään. Paikka muistutti jotenkin etäisesti Kauhavaa. Maanpinta oli täysin tasaista, peltoja ja taloja näkyi siellä täällä. Ja tietysti sotilastukikohtakin löytyi, aivan kuin Kauhavallakin. Lopulta löysin oikean risteyksen ja ajoin parkkipaikalle. Parkkipaikan vierellä odotti tällainen näky....harmi etten parkkeerannut Vetteä viereen että olisi saanut samaan kuvaan...

(Tässä hieman isompi kuva)

http://img412.imageshack.us/img412/5443/bb4ok3.jpg

Kävelin parkkipaikan vieressä olleeseen toimistoon ja kerroin asiani. Halusin nähdä aseen jolla minua oli uhattu. Virkailija otti vastaan ojentamani 2 dollaria ja käski kävellä ulos, kääntyä oikealle ja jatkaa parisataa metriä ja pysähtyä sitten. Niinpä tein käskettyä. Ja tällainen tuli vastaan...:

Ai ei sano mitään? No ei se mitään...kyseessä on nimittäin strategisten pommittajien lennoston tunnus. Ja tällainen löytyi tunnuksen alta...:

Tuolla kun "losahuttaa", niin eipä jää paljoa jäljelle pienestä maaseutupitäjstä. Kyseessä on ilmasta maahan -laukaistava taktinen reilun megatonnin ydinase jota "käytettiin" 60-70 -luvulla.

Olin lopulta kohdannut aseen joka oli minua uhannut. Ehkä juuri tällainen ydinase ei ollut Kauhavaa uhannut, vaan ennemmin mannertenvälinen ydinohjus tai -kärki, mutta symboliikkaa tämä kyseinen ydinohjus kuitenkin edusti. Ja ihmiskunnan hulluutta. Miksi pellavapäisen pienen pojan olisi pitänyt kärsiä suurvaltajohtajien valtatavoitteiden takia? Onneksi näin ei käynyt. Lähdin hiljaisin mielin kiertämään ruohokenttää jossa sijaitsi muitakin lentokoneita ja ohjuksia. En kuitenkaan käynyt pitkälleni nurmikolle. Ja päiväkin oli näin sisämaassa sumuinen eikä sinistä taivasta näkynyt.

http://en.wikipedia.org/wiki/AGM-28_Hound_Dog

Tässä kuvia pommikoneesta joka ohjusta kantoi. Kaikki varmaan tietää koneen tyypin joka on Boeing B-52:

Moody Bluesin levynkansi vuodelta 1970 (LP sisältää kappaleen "Melancholy Man"). Kuten näkyy, kansi sisältää myös ydinohjuksen...:

Se tarinasta. Alla vielä muutama kuva lisää. Tästä lentokonemuseosta oli juttua vähän aikaa sitten Tekniikan Maailmassakin, muistaakseni paikkakunta jossa museo sijaitsee on Castle Rock. Heh, nimihän voisi olla vaikka jonkinlainen huono "eglanninnos" Kauhavasta...

Lisäkuvat
 

Star Fighter :köhän tämän nimi oli? Mulla oli tällainen koottava, siksi muistan tän niin hyvin:


Julmetun suuri pommikone 50-luvulta. Huomaa moottoriyhdistelmä, eli kuusi potkuriturbiinia ja neljä suihkumoottoria:


















Miltähän olis tuntunu olla tää heppu:


Tässä hieman toisenlainen sankari:


Lentävä siipi:


Pikkuinen suihkuhävittäjä (kiinnittäkääpä huomiota mittasuhteisiin):








Vanha pommari:




Hmm...:

Veti vähän hiljaiseksi,joten en sano yhtään mitään.

Kaikessa karmeudessaan noi on ihan uskomattoman hienoja vehkeitä.
Kummasti sitä V2:kin vierellä tuli kierreltyä pitkä tovi. ;)

Tämä pikkuhävittäjä on kyllä Brittien taktinen pommari 1960-luvulta Avro Vulcan. Ydinaseita sumujensaaren pojat tällä kuskasi.

Aivan uskomatonta tarinointia:cool:

Jep, toi malli lukee noissa kuvissakin ilmanottoaukkojen kohdalla. Tää oli yksi harvoista ei-jenkkikoneista joita oli näytillä. On muuten aivan uskomattoman iso kone. Pitää nähdä luonnossa. Hornet tai Mig-29 on kuin kääpiö tuossa rinnalla.

Aseet on hienoja ja kiehtovia just niin kauan kun niitä saa itse käyttää tai niillä osoitella. Sitten kun on itse vastapuolella ei sama ase olekaan olekaan enää niin hauska...

On, ei ollut kovinkaan kivaa...

Onko sulla lisää kuvaa jossakin nähtävissä tuolta alueelta? Oikeasti kiehtovia härveleitä.

Samat sanat.. Pistoolilla on tähdätty ihmiskehoon, eikä ollut todellakaan niitä elämän huippukohtia niin nuoressa iässä. Ja kukas muukaan osoitajana olisi ollut silläkään kertaa, kuin rakkahin veli venäläinen..

BTW, upeaa tarinointia Pekka Berkeles. Ihan piti laittaa CD-soitin pois päältä, ja pysähtyä lukemaan!

On kerran pikkupoikana, kun oltiin serkkupojan kanssa vetämässä yhtä sen koulukaveria "turpiin".Ei päästy niin lujaa karkuun mitä sen faija tuli perässä. Pellonreunassa se pysäytti meijät natiaiset ja osoitteli pistoolilla.En tiedä oisko se kahjo oikeesti ampunu jos emme olisi pysähtyneet.Ei uskallettu kuitenkaan asiaa testata.Saatiin ihan pikkuisen "turpiin".
Kyllä se pysyllä osoittelu tuntu meistä alamittaisista kamalalta.

Intissä tuli oltua ihan sattumalta luotisateen alapuolella.. Saaressa kun oltiin ja pidettiin jotain liikuntakoulutusta yhdessä niemen kärjessä. Ampumaradalta alkoivat ampumaan kevyt kk:lla ja ne luodit kimpoili ampumaradan takana olevasta vallista jostain syystä takas ilmaan ja merelle. Ei kauaa kestäny kun koko joukko oli matalana kun rupes kuuluu luotien viuhuntaa. Oli aika kokemus. Mukana oli osaston johtajat ja muut ja paikan "piti" olla ihan turvallinen. No keneenkään ei osunut ja luodit viuhahtelivat meidän yli merelle. Oli jokseenkin pelottavan kuullosta. Joku alikessu sitten lähti nopeesti soittamaan ampumaradalle vieressä olevalta vartioasemalta että tuli seis.

Herra on hyvä vaan. Tässä näitä tulee. En tunne lentsikoita kovinkaan tarkasti, joten ne jotka tietää vois kommentoida mitä nämä ovat.


Noniin, asiaan. Tätä ekaa luulin B-29:ksi, mutta kuvassa näkyy myös suihkumoottori...:






Olisko tää sitten B-29?:


Tää näyttää erikoiselta edestäpäin...varsinkin toi ohjaamokuplan kavennus alaosasta:


Jokin hävittäjä, en tunne mallia:


Tää on tylsän näköinen, varmaan jokin meritähystyslentsikka Condorin tapaan...tai ei sellaisia kyllä enää taida olla... :-) :


Kala, eikö totta? Tai Migin kopio (vai oliko se toisinpäin?):


Joku pommari:


Olisko tää se kuuluisa Liberaattori?:


Majava kenties?:


"Häjyn näköinen":




Keskikokoinen suihkari:


"Suu":


Joku vaan, harmaa hävittäjä:


Valkoinen hävittäjä:






"Virgin's delight", mitenköhän toi pitäisi oikeasti suomentaa...:




Reilu 10 minsaa San Franciscon kansainvälisestä lentokentästä etelään, jossain Redwood Cityn paikkeilla tai vähän sen jälkeen, on Highway 101:n vasemmalla puolella lentokonemuseo. Kannattaa poiketa jos lentsikat kiinnostaa. Tässä muutama kuva kyseisestä museosta. Tällä kertaa en etsinyt aseita, mutta toki niitäkin tuli vastaan. Suurvalta tarvitsee tuekseen massiiviset sotavoimat, ja se näkyy joka paikassa.

Helikopteri, jossa on mielenkiintoiset lavat, tai siis se mitä siellä lapojen päässä on...:


Mikähän tässä on ollut ideana...


...tai tässä:


Oletteko koskaan käyneet jenkkiläisessä Concordessa? No, minä olen. Tässä muutama kuva vempeleestä, johon oli vapaa pääsy. Jopa ohjaamoon pääsi. Valitan kuvien heikkoa laatua:












Tietysti tässäkin museossa oli ohjus näytillä. Tai mikä tää lieneekään:






Jos käytte talvella San Franciscossa, niin poiketkaa ehdottomasti Mt. Tamalpaisilla. Varsinkin jos sää on pilvinen ja/tai sateinen. Tässä alla on pari kuvaa vuorilta eräänä lauantai-iltana, jolloin esittelin Bay Areaa tutuille ja heidän vierailleen. Lopulta päädyimme vuorille, josta aukeaa upea näkymä Stinson Beachille (joku voi muistaa kyseisen rannan elokuvasta Basic Instinct):






Tuolla jossain pilvien keskellä näkyy Russian Hill, Downtownin pilvenpiirtäjät ja tietty Pacific Heights, jossa asuin kuusi vuotta elämästäni:


Per***le, ei pitäisi katsella näitä vanhoja valokuvia. Alkaa tuntumaan taas siltä, että vaikka SF:llä on tietty maine maailmalla, niin ihan normaalistikin suuntautunut voi pitää hauskaa paikassa. Tarttiskohan sittenkin muuttaa takaisin. Aargh, no, mä päätin palata takaisin Suomeen, joten jenkkilän päälle voi vaikka ....... valokuvan tyyliin:

Ei ole onneksi osoiteltu mua, ainakaan tosissaan, mutta kerran meni vatsa veteläksi kun "keskustelin" kiivaammin yhden tyypin kanssa ja sit se sananpainoksensa veti takin helmaa hieman sivuun josta näkyi kahva vyöllä.
Siihen loppui mun viisastelu.

PS noita isoja kuvia kun laittaa suoraan foorumille, ne olisi hyvä modata pienemmäksi, niin että leveys olisi alle 700.

Oolrait, mä oon vaihdellu 1024/768 ja 800/600 reson välillä jos olen linkittänyt suoraan, mutta tarttis varmaan laittaa vielä pienemmällä ettei jumita serveriä suotta. Mikähän mahtaa olla se raja, että skaalausta alaspäin ei enää tarvita? Alle 700 pikseliä?

oikea max leveys on 765

Kiitos kuvasetistä. Kommentoin tuonne väliin sen mitä luulin tunnistavani ilman lähdeteoksia.

On uhkailtu/osoiteltu.

Ajelin eräänä iltapäivänä E75:sta pohjoiseen. Sellaisen rauhallisen metsätaipaleen kohdalla huomasin, että autojono on pysähdyksissä ja keskellä tietä seisoo kaveri punaruutuisessa paidassa, lippis päässä ja kivääri kädessä.

No ensimmäisenä tuli mieleen, että metsästäjät on vetämässä metsästä saalista (hirveä/karhua) tienvarteen ja siksi liikenne on pysähdyksissä. Hetken maltoin odotella jonossa, mutta sitte mielikuva huurteisesta kaljasta ja viikonlopun aloittamisesta ylitti odotushalut. Siirryin vastaantulevien kaistalle joka ammotti tyhjyyttään, koska samainen herra oli pysäyttänyt liikenteen myös sieltä. No sitte kävelyvauhtia kohti jonon kärkeä ja ruutupaitaista jannua. Pääsin miehen kohdalle, niin huomasin että kaverilla oli hullunkiilto silmissä. Selvästi kimpaantuneena minun siirrosta se käänsi kiväärin piipun kohti mun auton tuulilasia. Sekunnin murto-osassa painon vanhan gti-golfin kaasun pohjaan - pieni väistöliike ettei äijä jää alle - ja kaasupohjassa (melkein läpi lattiasta) hyvin kauas..
Ehdin vilkaista vastaantulevien kaistalla ensimmäisenä olleen auton sisään ja voin sanoa, että siellä oli joku lapsiperhe kohtalaisen pelokkaan näköisenä.
Kun pääsin niin kauas että uskalsin ottaa normaali ajoasennon ja löysätä vauhdin alle sadanviidenkymmenen, niin känny kouraan ja puhelu hätäkeskukseen. Seuraavana päivänä paikallislehti kirjoitti, että poliisi oli käynyt poimimassa miehen talteen.

Tuollaisessa tilanteessa ehtii kelaamaan yllättävän paljon asioita ja kun adrenaliinipiikki laukeaa, niin ihan pikkasen alkaa kädet&jalat tärisemään...johtuisko siitä että rystyset valkoisena puristaa ratista, kiskoo uusia pykäliä silmään, niin että synkrorenkaat huutaa apua ja lisäksi seisoo kaksinjaloin kaasun päällä..

Olen samaa mieltä! Kerran kävi siten SA-INT:ssä, että PST ohjuksen laukaisulaite vioittui kesken ammuntojen (Olin ampujana kaikenlisäksi). Ammuttiin kovilla silloin ja ohjus osui n. 60m päähän kiveen ja kimposi siitä suoraan ylös. Äkkiä vaan turpa maahan ja vain toivoa, ettei osu lähelle? No onneksi tässä ollaan vielä kertomassa tarinaa.

Olikohan tapahtunut täällä Iissä? Kaveri asusteli sillon jotain 5 kilsaa keskustasta pohjoiseen ja joku sen tuttu sekos tuolla tavalla. Poliisit haki poies. Kaverilla taitaa olla vielä videokuvaakin tapahtuneesta.

Hehe, viimekesänä tossa yhdellä kadulla joku vanhempi ukko hyppäs mun vetten eteen vääristyny ilme naamallaan mouhos v***sti hyvä ettei autoon käyny käsiks, hyppi siinä pelkät kalsarit jalassa. Oli kyllä totaalisen sekaisin, saanu varmaan jonkun juoppohulluuskohtauksen ja tullu ulos kämpästään näyttään koko maailmalle.. sen vaimo koitti hädissään saada sitä pois tieltä ja häpäisemästä itteensä naapuruston edessä - mutta turhaan. :D

Hittolainen, Pekka UCBerkeles, aivan upeita kuvia ja tunnelmia. Kaluston perusteella voisi kuvitella paikan olevan legendaarinen Palmdalen koelentokeskus...?

Ensinnäkin SR-71 Blackbird, mystinen 'ghostplane' joka lensi kylmän sodan aikana säännöllisesti Ruotsin ja Suomen yli itään, pysyen aikataulussaan paremmin kuin Ryanair konsanaan. Kolleega ajeli aikoinaan Drakenia Lapin Lennostossa ja tiesi kertoa seuraavan perintönä kulkeneen tarinan.

Kaikkien sotakuskien tiedossa oli tämä tutkan näytölle kolme kertaa viikossa ja aina samaan aikaan kiusallisesti piirtyvä täppä. Tutkaheijasteen piirsi siis amerikkalaisten SR-71, joka tarvitsi ohuessa ilmanalassa ja täydellä fartilla kulkiessaan 180 asteen kääntymiseen tilaa noin puoli vanhaa eurooppaa. Amerikkalaiseen tyyliin oli tiedusteluongelma ratkaistu pelkällä rajulla voimalla: Blackbird lensi korkeammalla ja kovempaa kuin yksikään toinen lentokone maailmassa, jopa nopeammin kuin useimmat kehittyneet ilmatorjuntaohjukset.

Neuvostoliiton pojjaat olivat omalla puolellaan rajaa samaa heijastetta katselleet jo jonkin aikaa, ja kun 60-luvun lopulla uusi Mikoyan-Gurevich MiG-23 rullasi ulos tuotantolinjalta, varustettiin se hetimiten rakettiboosterein ja asetettiin Leningradin sotilaspiirin alueelle sopivaa tilaisuutta odottamaan. Koska SR-71 lensi amerikkalaisten arrogantin aikataulun ja reitin mukaan, tiesivät neuvostoliittolaiset sen tarkan lentoradan NL:n ilmatilan yllä.

MiG-23 nousi ilmaan sopivasti ennen Blackbirdin tuloa, ja sen ballistinen lentorata saavutti lähes saman lakikorkeuden kuin millä amerikkalaiskone lensi - ennen apurakettien ehtymistä. Blackbirdin nopeuteen ei MiG koskaan päässyt, mutta sen ohjaaja sai lukittua ohjuksen tähtäysmekanismin muutamaksi sekunniksi kiinni vihulaiseen. Ohjusta ei myöskään koskaan laukaistu, eikä se olisi saanut aikaan haluttua vaikutustakaan, sillä se ei olisi edes saanut amerikkalaiskonetta kiinni, joka oli kiihdyttänyt hyvissä ajoin uhan huomattuaan yli kolminkertaiseen äänennopeuteen, eli 25 kilometrin korkeuksissa noin 3500 km/h.

Tämä tapaus vaikutti kahdella tavalla maailmanhistoriaan:
1) Amerikkalaiset muuttivat SR-71 -koneen lentoaikataulun Neuvostoliiton ilmatilan yllä epäsäännölliseksi
2) Ohjuslukituksen tehnyt neuvostoliittolaislentäjä palkittiin ilmavoimien korkeimmin kunniamerkein

Vuonna 1997 pääsin ensimmäistä kertaa koskettamaan SR-71:stä USS Intrepidin kannella Hudson-joella. Tämä Manhattanilla sijaitseva lentotukialus on pakollinen kohde New Yorkissa kaikille sotilasilmailusta kiinnostuneille. Intrepid aukeaa taas ensi vuonna tutustuttavaksi restauroinnin jälkeen!

Seuraavassa kuvassa oleva Lockheedin Starfighter oli lento-ominaisuuksiltaan varsin vaativa, ja lukuisten onnettomuuksien jälkeen sitä dumpattiin suuria määriä 'kolmansiin NATO-maihin', eli muunmuassa Turkkiin. Viime syksynä Türk Hava Yollarin vieraana ollessani pääsin tutustumaan Istanbulin kentän vieressä olevaan ilmailumuseoon, jonka sisäänajoportin vieressä mokoma widowmaker nököttää standilla nokka kohden taivasta.

Myös lentävästä siivestä oli juttu Flying Legendsin viime numerossa. Potkuriversio koki katastrofaalisia ongelmia koelentovaiheessa, sillä työntöpotkurikonsepti ei toiminut siiven jättöreunalla erittäin turbulenttisen ilman vuoksi aikaansaaden hallitsemattoman värähtelyn korkeammalla eli ohuemmassa ilmanalassa. Kuten kuvassa mainitaan kämmenenkokoisen alumiininpalan vierellä: "this original fragment is from Northrop YB-49". Alumiininpala kertoo karua kieltään koneen luotettavuudesta. Suihkumoottoriversiossa ei samoja ongelmia olisi ollut lainkaan, mutta projektista päättäneet tahot olivat jo menettäneet luottamuksensa koneeseen tässä vaiheessa.

Wanha pommari on B-29 Superfortress, jollainen nimeltään Enola Gay tiputti muunmuassa Hiroshiman ydinpommin.

Välissä on muutama vaikea...

Valkoinen hävittäjä on McDonnel-Douglasin F-4 Phantom, joka sai surullisen kuuluisaa mainetta Vietnamissa kömpelyydestään ilmataistelussa ja alttiudestaan maasta ammuttaville ohjuksille. Moni amerikkalaispilotti hyppäsi koneesta ja selvisi tiputtamansa napalmin aiheuttamasta tulipalosta, mutta laskeutui usein turhan lähelle niitä samoja siviilejä, joita oli hetki sitten pommittanut... :(

Virgin's Delight on tietenkin ehkä kuuluisin WWII:ssa käytetty jenkkipommari, "Lentävä Linnoitus" eli legendaarinen The Flying Fortress, Boeing B-17. :salut:

Ainoa kohde josta epäilen KTM:n arviota on "majava", C47:n runko ei vastaa muistikuvaani. Voin toki olla väärässäkin, sillä näihin koelentovehkeisiin tehtiin mitä uskomattomampia muutostöitä..

Olisikos muuten alustavasti lähtijöitä Duxfordin Flying Legends Air Show'hun 07-08.Jul?

Paikalla brittiläisen perinteen mukaan Spitfirejä edestä ja takaa, ylhäältä ja alhaalta, sivulta ja taas toiselta sivulta. Mutta ehkä myös pari Mersua mahtuu joukkoon..

Tämä voisi olla F86 Sabre, mutta ilmanottoaukko on kyllä modifioitu...?

Joo, sillä seudulla. Tais olla muutama kilsa pohjoiseen siitä Ii:n keskustasta.

Jep. Tuttu myös Bond-elokuvasta Pallosalama.

Mitä tulee aseisiin niin enpä ole koskaan ollut ladatun aseen piippupuolella. Ja toivottavasti en moiseen tilanteeseen koskaan joudukaan.

Aseet ja sotakoneet ovat kauniita teknisiä härveleitä. Jokin niissä vaan viehättää vaikka laitteet ovatkin suunniteltu pääsääntöisesti tappamaan ja tuhoamaan ihmisiä.

Tässä se syvin viisaus tästä aiheesta.

Millenium kanuuna päivä tuli hilluttua aikoinaan intrepidin kanella takin taskut täynnä pikku jägereitä. SR-71sen valmistuksesta jäi mieleen hauska tarina.Titaani materiaali kun hankittiin venäläisilta piti sitä varten rakentaa hämäys tehdas jossa ko materiaalin käyttö oli perusteltua.Mitään käsitystä ei ole mitä siitä olisi pitänyt tehdä mutta ne titaanit kyllä matkasivat ihan muualle :)

Viikonloppuna kävin hämmästelemässä saksalaista sotakonetta 'Unterseeboot U-505', jonka jenkit valtasivat päiväkausia kestäneen jahdin jälkeen Atlantilla vuonna 1942 ja hinasivat rei'itettynä uudelle mantereelle. Hiljaiseksi veti laite ja siihen liittyneet stoorit....

Sisätiloissa ei ollut kehumista. :rolleyes:

Jahas, jenkkeihin pitä mennä nähdäkseen Sakemannien sukellusveneitä, mutta Saksassa näkee sitten Venäläisten vastaavia. Kävin syksyllä 2005 "kyläilemässä" Hampurissa Venäläiseen U-434 veneseen. Uskomatonta minkälaisissa sisätiloissa henkilöstö on majaillut. Ja tuo on sentään kohtuullisen uusi vene, olikohan '74 rakennettu.

Mikähän siinä on että nämä sotavehkeet ovat hienoja, vaikka käyttötarkoitus onkin jotain ei niin kivaa. Kait se on vähän sama kuin se että "Auto on kaunis kun se on nopea". Eli jos sotakoneella saadaan jotenkin kyykytettyä kaveria niin silloin sen on oltava jotenkin hieno... En mää tiedä, mut jotenkin hienoja ne on...

Katohan! Missä toi oli? Kaikki varmaan tiesi että "sivistyneet" arjalaiset käytti u-veneiden patjoissa juutalaisten hiuksia. Oliko toi enigma ihan aito? Yhden olen nähnyt englannissa sotamuseossa.

Chicago, Museum of Industry and Science.

Tarinan mukaan paatti päätyi Atlantilta loppujen lopuksi Chicagoon, koska sen vallanneen hävittäjäsaattueen komentaja oli ko. kaupungin oma poika.

Eipä tullut mieleen katsoa Enigmaa sen tarkemmin, kuvista päätellen se on aika freesin näköinen, eli voipi olla myös replica? Koodikirjat ja muut dokumentit taas saattaa olla aitoja, sen verran huonossa kunnossa ne oli...

Lueskelin tuossa että hiuksia käytettiin sukellusvenemiehistön takeissa sukissa, patjoissa, jalkineissa ja sukellusveneen eristeissä. Aina U-boat jotain. Luulis että muuallakin olis ollu käyttökohteita. En tiedä paljonko on legendaa..

Lentokonemiehiston varusteissa on varmaankin jouduttu kayttamaan jonkin 'kevyempikarvaisen' ihmisrodun hiuksia...

Joo, mustaa huumoria

Yhdessä suklarissa olen käynyt sisällä...nimeä en muista, mutta varmaan/kai vieläkin on Sydneyn Darling Harbourissa turistikohteena. Läpi kävelin ja pällistelin ja ah-das-ta oli, punkatkin kai pygmien mitoilla tehty. Ei klausrovoopisille, tosiaankaan. Uusissa ydinsuklareissa lie paremmat tilat, mitä dokumenteista nähnyt.
Samoin tuli katseltua vieressä ollut vanha hävittäjä...ei ole herkkua ollut hävittäjällä merenkäynnissä/taistelussa.
Vanhoista sotilaslentovehkeistä kiinnostuneille suosittelen MiG-15 dokumenttia, olikohan Modern Marvelssia...siinä oiva vakoilukonsti. Enkut päästivät ruskit vierailulle tehtaille...vierailla sattui joillain olemaan "pehmeäpohjaiset kengät" ja viihtyivät turbiininsiipisorvien lähellä...yllättäen kohta valmistivat itse. MiG-15, monen länsipilotin surma, syntyi.
Kyseisestä dokumentista vapaasti mukaellen entisen ruskipilotin lausumaa MiG-15sen ominaisuuksista: Made me feel so good I wanted to burst into song.
Edellinen lause ja sen johdannaiset varattu tulevaksi sigumateriaaliksi, so näpit irti.

suomenlinnan Vesikkohan on U-boot myös...ja se suomen ainut U-bootswerft on tossa kun katselen oikeen olkapään yli..

Näin on näreet.Eikä mun tartte katella edes olkapäitteni yli.Riittää kun menen paikalle ja kattelen vaan suoraan eteeni.;)

Tää (nykyisessä hektisessä kaikki-tänne-mulle-heti-nyt-ADHD-mä-elän-tässä-hetkessä -mentaliteetin aiheuttamassa ihmetyksessä) hämähäkinseittien peittämä ja tomuun hautautunut ketju tuli jostain syystä mieleeni, kun tulin ajatelleeksi sellaista, että miten eläisin elämäni tästä eteenpäin, jos elinaikaa olisi jäljellä

-1 päivä (24 tuntia)
-1 viikko (7 päivää)
-1 kuukausi
-x kuukautta
-1 vuosi
-5 vuotta
-10 vuotta
-15 vuotta
-tilastojen tarjoama todennäköinen 30-60 vuotta

Tuota miettiessäni tulin siihen tulokseen, että melkoisen erilaisia valintoja tekisin loppuelämän suhteen, jos tiedossa oleva elinaika olisi 'de facto' -pohjalta oikeasti joku mainituista vaihtoehdoista...

Enkä kertaakaan tullut miettineeksi vaihtoehtoa 'jos joku osoittaisi minua aseella' :confused: Onko tää sitä kuolemattomuusharhaa vaitäh?

Voi olla. Jostain syystä ei hengenlähtöä ei tullu sillon ajateltua kun katsoi kovilla ladatun "väärää päätä" esim. RK-62:sta, Galilia, M-16:sta, AK-47:aa ja parin muun mallista sarjatuliasetta. Jälkeenpäin on kyllä mietityttäny, välillä.

Muut ymmärrän, tuo RK-62 ihmetyttää vai "omatko" osoittelivat vartiohommissa/tarkastuspisteellä varmuuden vuoksi?

Friendly fire...

Yks kahjo alokas pyöri ampumaradalla rynkky kainalossa, nyki liipasinta ja huusi "tää ei laukee" ;) Yritettiin ampua pystystä ja tää tapahtu kun ammunnanjohtaja oli huutanut 5 laukausta, saa ampua. No, tällä ei eka lauennu niin se käänty kohti meitä (rynkkyhän sojotti eteenpäin) ja rassas asetta huutaen ei laukee. Onneks ei lauennu :shaking2: ](*,)

Kerran olen silmäillyt RK-62sta väärästä päästä. Taisteluammunnoissa yksi alokas innostui liikaa, kääntyi ympäri ja meinasi suorittaa ammunnat uudelleen. Kohtuu nopeesti tuli maastouduttua...

Mieluummin kuitenkin Jeremy Clarksonin sanoin: "Seven liters of American friendly fire..."