Fear and Loathing in Florida 2008
 

Laitetaas tänne yksi autonhakureissu kuvineen & videoineen kun ei oo viime aikoina ollut paljoakaan uutta stooria ceevitskoista. Elikkäs me käytiin yhden kaverin kanssa toukokuussa Miamissa metskaamassa ceefemmaa meikäläiselle.

Etukäteen selvittely alkoi siten että kattelin täkäläiset (autotrader, yahoo, e-bay.) netti-ilmoitukset zip koodien perusteella ja tälläilin niitä myytävinä olevien autojen ilmoituksia google mapsin päälle. Homma on siinä mielessä kannattava että ajoreitistä saa paremmin tolkkua ja pystyy eristämään monta autoa tietylle alueelliselle lohkolle. Ja kun homman tekee nettiin niin se on jokaisella nettikoneella saatavissa nopeasti jos ei satu kantamaan läppäriä mukanaan. Omassa puhelimessa oli kylläkin netti mutta jenkeissä ei 3g verkko ainakaan sauniksen liittymällä toiminut. Kartta näytti jossain vaiheessa tältä:




Itselläni oli tavoitteena löytää triple black 1998 avo manuaali askilla. Kyseisellä varustuksella olevia autoja floridan alueella ei valitettavasti ollut yhtäkään sopivan hintaista taikka ikäistä myynnissä. Noh, kattelin sitten muitakin värejä enkä pitänyt enää tuota manuaalia niin oleellisena. Tämän jälkeen sopivien autojen hakeminen netistä jo oleellisesti helpottui. Loppupelissä mulla oli 15 autoa karttoineen/osoitteineen google mapsin päällä. Optiona oli se että jos paikallisten autoliikeiden pihalla näkyy sopivaa kalustoa niin niitäkin voidaan käydä tsekkaamassa.

Matka alkoi lentolippujen tilaamisella. Otin valmispaketin viikoksi kahdelle Miamiin South Beachille. Hotelliksi saimme pari vaihtoehtoa joista valittiin muutaman tähden Days Inn Collins Avenuelta. Miamin kentälle tuosta hotellista oli n. 10 mailia.

Seuraavaksi alkoi vuokra-auton metsästys netistä joka oli kohtuullisen hankalaa, itse en ollut koskaan aiemmin käynyt jenkeissä. Monia pikkuvuokraamoja läpi kahlanneena aloin jo hieman turhautua koska halusin kuiten auton jossa on jotain muutakin kuin neljä paikkaa ja ilmastointi. Hain lähinnä Opel GT:tä taikka C5-C6 Corvettea. Hinnat eksoottisia vuokraavissa pikkufirmoissa oli sangen korkeat. Jossain vaiheessa tajusin kokeilla Avista ja heureka!, siinä se oli. Aviksella oli ylivoimaisesti halvin hinta c6 avolle viikoksi parhailla maileilla. Ei muuta kuin vessa varaukseen.

DAY 1

Matka alkoi klo 8.30 Helsinki-Vantaalta kohti Lontoota. Finskiltä ei löytynyt suoraa lentoa Miamiin joten välilasku ja vaihto oli pakollinen. Eka pätkä meni kuin heittämällä mutta Lontoon päässä alkoi uskomaton terminaalien vaihtorumba. Kentällä ehti käydä juuri syömässä ja sitten vaan BA:n jumbolla Lontoosta Miamiin.

Pieni vitsin murjaisu videou heathtroatin kentällä lähteepi tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=jQZXQRGfGpM

Saavuimme Miamiin n. 18.00 paikallista aikaa. Tullimuodollisuuksien läpi ja laukkujen kanssa ulos odottelemaan aviksen bussia joka vei meidät autovuokraamolle. Molemmilla meistä oli normikokoiset matkalaukut ja C6 joka meille oli varattu oli hieman ahdas joten yksi ylimääräinen reissu kentälle oli vielä tehtävä. Tai oikeastaan kaksikin, kerron myöhemmin miksi. Auton vuokraaminen oli kohtuullisen simppeliä, meille löytyi valkoinen C6 avo.

Eka klippi vuokra-autosta:
http://youtube.com/watch?v=p8MXOEX1RYs

Koska oli jo ilta ja yksi laukku kyydissä lähdimme ajelemaan kentän vuokraamolta kohti hotellia. Ja suunnistus visuaalina tapahtui downtownin pilvenpiirtäjien mukaan. Tottakait saman tien eksyttiin jonnekin hieman rähjäisemmälle esikaupunkialueelle moottoritien ramppia etsiskeltäessä. Ei siinä mitään, lämpöä riitti ja fiilis oli korkealla, oh jeah shit we are finally here. Koukkaus hotskalle ja takas vuokraamolle hakemaan toista laukkua. Sitten Subway:hin hakemaan iltapalaa. Eikös joku local nigga tullut jo subin pihassa tiedustelemaan et mitä pojille laitetaan, et kaikkea löytyy marista crackiin. Thanks but, No thanks sir. Tässä vaiheessa sekä kamera et videokamera (N95) sai pystellä laukuissaan.

Yöpuulle vaan sen jälkeen ja kylläpä se uni maistuikin.

(Ainoa mikä jäi hieman vaivaamaan oli se että menikö ne auton ovet todellakin kiinni? Itse kun lähestyi autoa niin ne lähti aina auki sähköisesti siitä läpykän takana olevasta kytkimestä... prkl!)

CONTINUES...

Niin tutun kuuloista, että.. :thumleft: Mun Miamin hotellikin oli melkein samassa korttelissa :)

Eipä mulle tullut kukaan hamppua myymään :-k

DAY 2

Herätys klo 09. Suihkuun, pihalle ja menox...

Corvette ulos parkkihallista ja lämä tiskiin. Parkkaus maksoi 16 taalaa yöltä. (Onneksi auto oli jo tankattu valmiiksi ja sen sai jättää tyhjänä Avikselle kun vuokra-aika päättyi.)

Yritettiin tämän jälkeen saada kattoa pois paikoiltaan mutta jokin hannas vastaan. Mekaaninen aukaisu toimi mutta sähköinen ei toiminut sitten millään, aikamme tapeltuamme luovutimme.

Aamu alkoi aamupalan etsimisellä. Kaverilla tuo ruokavalio on hieman tarkempi joten ihan mikä vaan ei kelvannut. Ajeltiin ylös North Miami Beachia ja mentiin syömään kanariisisettiä Pollo Tropicanaan.

Polloa:
http://youtube.com/watch?v=Oc-zFtf-Sh8

Masut täynnä cruisailtiin jälleen vuokraamoa kohti. Corveten oma navigaattori todettiin aivan totaalisen paskaksi. Koko aamupäivä meni kentän/vuokraamon etsimiseen. Kumma juttu, sillä yöllä sinne löydettiin samantien. Laitetaan toi nyt vaikka sit jetlagin piikkiin. ;)

Lopulta vuokraamon pihassa maltoin jo kaivaa kameran esiinkin ja napata pari fotoa:







Kuten jo arvata saattaa tuo katto-ongelma selvisi. Takaloorassa on sellainen välipafletti joka pitää olla kiinni jos meinaa saada katon funkkaamaan. Siinä on jonkinlaiset nepparit joissa on taas elektroniset tunnistimet. Kun takaluukussa on roinaa niin katto ei mene alas. Mistäs tälläisen ois voinut arvata. Ei seiskanelosessa avossa ollut mitään tollaisia juttuja, prkl!

No samalla reissulla otettiin vuokraamosta Garminin maksullinen navi ja johan rupes gepsikin wörkkimään. Aviksen konsultointia ja Terminaattorisilmä Mike kuuntelee...



ja eiku takas ytimeen ja ettimään nettikahvilaa...



CONTINUES...

Jatkas jo :bounce:

Kolmatta osaa jakoon ja heti!

Ja kuvia! :cool:

Onko muste loppu vai...ja KUVIA kans;)

Lippis tahalteen väärtenpäiten ...and go and regulate... tuohon tyyliin...
http://www.youtube.com/watch?v=WtdQmj9Woxs


Joo ja ekan netticafeen pihaan vette parkkiin...


...ja se aiemmin mainittu pirun google maps lista esiin...


Mike jäi vielä jaarailemaan neitojen kanssa linjoille kun meikä pakenee pihalle kattelemaan ympärilleen:


...ja jos näyttää tutulle niin maisemathan löytyy myös GTA 3 videopelistä... ainakin lähestulkoon, vaikutteita on täältä imetty todellakin paljon... nettimesta löytyi Collins Avenuelta...


...huomatkaa mun turvaväli kanttariin... varmaan 2 metriä...

Netistä kaivetaan ekat autot esiin ja painetaan kynällä numerot ja osoitteet paperille. Iltapäivä menee
Miamin South Beachiin tutustuessa. Eikä aikaakaan kun Miken hertymätön nälkä jälleen yllättää...
Lähdemme kohti keskustaa...

ja heti matkalla keskustaan bongaamme tälläisen: (photo by Mike)


Head to downtown again... maltillista 44 mailia tunnissa



Downtownin lähettyviltä löytyy sopivan näköinen ravintola-alue jossa myydään tuttua italialaista kotiruokaa... mestassa oli ehkä maailman parasta lasagnea... Floridaan kannattaa lähteä jo pelkästään ruuan takia... aivan järjettömät hyvät safkat...


Sitten paikalliseen markettiin (tankkaamaan 300 taalan eväät), marketissa näkyi tasan 2 valkoihoista meidän lisäksemme...


...nyt selkis mitä se Bounty Hunter tarkottaa, kattokaa Miken taakse, LOL! ...tämän jälkeen hakemaan prepaid shittiä Mikelle jonka Dna ei ottanut eteen Miamissa...


tähän väliin sopii varsin hyvin pieni videoklippi...

http://www.youtube.com/watch?v=eW9HvlZ2UQs

Joo, eihän se ole enää Chevy eikä mikään Stingray, mut kato nyt jumalauta otsikkoakin... Loathing...
ei siinä kauaa mennyt kun päivä alkoi olla jo illan puolella... oli miltei pakko hakea musiikkia Veten soittimeen... South Miami Beachin paras käytettyjen cd-levyjen mesta on ehdottomasti Uncle Sam's... josta tulikin poimittua muutamia levyjä. Uncle Sam's Music South Beach
1141 Washington Ave

Videoklippi: http://www.youtube.com/watch?v=DtJHHR1dEkE

Levykauppojen jälkeen Mike meni tiedustelemaan tilannetta paikallisessa yökerhossa... noh ei se mikään yökerho ollut vaan rehellinen strip-tease klubi...

...johon ei todellakaan menty (...kun oli niin kalliit liput 20 $) =)

...ja lopuksi pieni kierros Art Deco tyyliseen rantaan... josta meikäläinen nappas 18 dollarin pysäköintisakot...


no mut, toka päivä alkaakin olemaan pulkassa...



CONTINUES...

DAY 3

Dodii! Herätys klo 09!!!

Suihkuun ja eiku menox... parkkimaksu 16,05 taalaa, taas.

Illalla on tsuumattu netistä EKA todella hieno metallin punainen avo 1998 valmiiksi ja osoitekin on syötetty GPS:ään valmiiksi aamua varten. Matka suuntautuu Miamista suoraan pohjoiseen. Ko. autoliike (Nautic Trade) sijaitsee Stuartissa, Floridassa jonne matkaa Miamista on about muutama sata kilometriä.

Tällä kertaa aamiainen jäi väliin, uskomatonta kyllä. Alkoi olla jo kova halu löytää autojakin koska kello tikitti kovaa vauhtia. Mikella oli onneksi ateriankorvikkeet valmiina. Itse etenin edellisillan höyryillä ja yhdellä aamun red bullilla. Onkohan huono menä ostelemaan autoa nälkäisenä?

Videossa näkyykin miten about kenkähiellä edetään:
http://www.youtube.com/watch?v=HGu87PvPPF4

Nyt seuraakin jenkkimatkan ensimmäinen, sanotaanko "opetus". Älä luota koskaan liikaa nettikuviin jos resoluutio ja valotus ei ole täysin kohdallaan...



Se mikä netissä näyttää hyvälle ei välttämättä näytäkään niin hyvälle paikan päällä. Jos vain mahdollista pyydä aina oikein valotetut korkearesoluutiokuvat. Mielellään useampia kuvia eri suunnista/kuvakulmista jos vain mahdollista.

Yllä on nyt ko. firman esittelykuva autosta. Omasta mielestäni kuskin vakiopenkki näyttää kuvassa varsin hyvälle. Luulis että toi pieni noki irtoaa kun kerran pyyhkäisee rätillä. Juuh, niinhän sitä helposti luulis.

Ok, auto näytti paikan päällä edelleen hyvälle. Maalipinta oli suorastaan briljantti muutamaa keulan naarmua huomioimatta. Mutta, mutta! Molemmat penkit näytti siltä että joki olisi jossain vaiheessa virrannut läpi. Suorastaan hirveet... to be honest. Ratti oli kuin joku olisi heittänyt vannelakan päälle, apparin airbag pilkisteli hiukan liitoksistaan ja kaiken lisäksi kuskinpuolen takarengas oli lähes sliksi. Muissa kumeissa riitti pintaa kylläkin hyvin. Hitto. Paljon outoja juttuja ekassa kiesissä. Ovessa oli valmistustagi 01/98.

Kiertelin autoa kameran kanssa kuin hullu puuroa enkä ollut missään vaiheessa kovin otettu. Kuvia netissä katsellessani olin miltei varma että tämä ensimmäinen "se" on mikä jopa ostetaan pois.

Dilemma oli siinä että auton pitäisi olla joku noin 100 000 kilometeriä ajettu jotta verot olisivat oman maksukyvyn mukaiset. Ja jos joutuisi tinkimään niin silloin tingittäisiin ylöspäin parempikuntoiseen autoon, ei toisin päin. Viikko on kuulkaa lyhyt aika tällä ideologialla joten korjaus ym. muita arviointeja pitää laskea kaikkien nähtyjen autojen kanssa. Köyhän kun on turha ostaa huonoa.



Carfaxeja ym. papruja tutkittaessa kaikki näytti olevan ok. Kuskin puoleista kulunutta takarengasta myyjä ei osannut selittää millään tavalla. Autolla oli rekisterissä 2 aiempaa omistajaa jotka molemmat olivat samoilta Stuartin kulmilta.



Hienot rosteripöntöt... tais olla koko cat-back stainlessia...

sad but true:









Pientä videoilua autosta paikan päällä...
http://youtube.com/watch?v=3CEUbyJSaYA

CONTINUES...

Mukavaa kertomusta, vähän kuin pääsisi itse matkalle. (dream on)
Kyllähän noista varmaan ylläreitä löytyy, 98 on kuitenkin jo kymmenen vuotta vanha.

Yhteenvetoilua ekasta vessasta ja vuokra-autosta...

http://www.youtube.com/watch?v=gTC6L8yu1Zo

Ennen paluuta Miamiin oli aikaa käydä kattomassa yksi coupe itärannalla koska ko. mesta oli matkan varrella. Osoite GPS:ään ja mestoille. Aluksi piti vähän hieraista silmiä et oliko tässä romiskorttelissa joku autoliikekin. Land & Sea Brokers Inc luki kyltissä. Eikun ovesta sisään ja sisälle pieneen varastoon missä oli noin 6 autoa sisällä ja loput romut ulkona. Auto jota kateltiin oli ahtaasti pysäköity seinän viereen. Akku oli kaput ja auto piti startata jumppereilla. Nopea vilkaisu ylimalkaan sisälle ja ulos. Näytti ihan joltain salvage peliltä, keulapala istui vähän hassusti ja oli jälkeenpäin maalattu eri sävyyn kuin auto itse. Pölyä oli noin sentin kerros päällä. Liike oli menossa juuri kiinni ja auton ulos saattamiseen olisi joutunut siirtämään ainakin 8 autoa.


Oisko auton oma väri ollut joku pewter? Vaikee sanoa kun hallissa oli niin pimeää. Joka tapauksessa en edes viittinyt napsia ainuttakaan kuvaa koska tämä ei olisi kelvannut itselleni oikeastaan mitenkään päin. Tossa liikkeen oma kuva ylhäällä. Pyynti oli $15,950.00. Kuvista poiketen alla oli hienot kromit ja uudet renkaat. Jäi tällä kertaa kuitenkin ostamatta.

Yksi vaihtoehto on jos ei halua nojata liikaa nettiin niin hankkii tälläsen opuksen lähimmältä huoltiskalta ja kattelee tästä autoja.


Ongelmana on vain se että printtijulkaisussa ilmot voivat olla vähän vanhoja. Toki amerikassa missä mikään ei ole ilmaista, ne netti-ilmoituksetkin voivat olla vanhoja. Ilmoitus kun maksetaan niin se on esillä sen sovitun ajan vaikka auto menisikin kaupaksi. Moni tuskin jaksaa alkaa säätämään ilmoituksia pois.

Monissa marketeissa oli ilmaisia autoilmoittelulehtiä omalta alueelta jotka kanssa kannattaa tutkia jos netti tuntuu jotenkin ylivoimaiselta.

Eniveis. Ilta rupes oleen pulkassa. Yritimme osua Dolphin Mall nimiseen ostariin joka oli jossain kentän lähettyvillä ja ajoin varmaan tunnin eri risteyksistä ohi vaikka navigaattori huusi koko ajan mihin piti mennä. Miamin liittymät on kooltaan massiivisia ja niiden kanssa tulee sekoiltua aika reippaasti kun aluetietämys on viwlä hakusessa. Lopulta pieni posetus Dolphinin pihassa:


...sisälle shoppaileen ja skruudaamaan. Sit himaan vaan koisimaan ja miettimään seuraavan päivän ohjelmaa ja potentiaalisia autoja.



CONTINUES...