pahakala |
31.07.2009 22:49 |
Pahakala 2.0
Tervehdys sharkkilaiset!
Päätin viimein aloittaa oman rakentelu ja muistelu threadin, toivottavasti löytyy jatkossa aikaa tännekin päivitellä. Oma 73 on ollut työn alla jo kymmenisen vuotta (mutta joka kesä ajossa) ja onhan näitä foorumeitakin selattu varmaan melkein yhtä kauan. Hitaasti mutta varmasti auto on tullut luotettavammaksi ja paremmaksi ajaa. Paljon on tänä aikana löytynyt apuja ja mukavia heppuja ja ehkä omista kokemuksista on jollekin henkistä tukea tai ainakin hupia.
Corveten omistamisen ihanuus, osa 1:
Kun auton ensimmäisen kerran näin niin olihan se upea peli. Tässä täytyy todeta että korvettia hankkiessa kannattaa vähän selvittää etukäteen mitä hakee ja paljonko siitä kannattaa maksaa, koska suurella todennäköisyydellä tulee hankittua se ensimmäinen yksilö mitä käy katsomassa. Tulee myös vähän sääliksi niitä kuskeja, joille autoilu on paikasta A paikkaan B siirtymistä. Tuolla omalla kun on aina saanut hieman jännittää jääkö matkalle, ja jos auton on saanut kerran liikkeelle niin kannattaahan sitä samalla istumalla ajaa hieman pidempi lenkki. Vielä kun sen saisi kulkemaan suoraan, niin ajaminen olisi suorastaan nautinnollista.
Alussa oli erinäisiä sähköongelmia. Auto jätti useamman kerran starttaamatta, mm heti kotimatkalla kun piti ensimmäisen kerran pysähtyöä tankkaamaan. Myyjä oli tosin ohjeistanut että näin saattaisi käydä ja mukana tuli pitkä ruuvari jolla sai hyppyvirtaa startille. No solenoidi vaihtoon ja kyllähän se hetken pelasikin, mutta ei luotettavasti. Jos moottorin meni sammuttamaan lämpöisenä päivänä (raja oli ehkä noin 22 astetta, tosin aina aurinkoisena päivänä kannatti välttää parkkipaikkoja missä ei ollut varjoa) se vaati yleensä (mutta ei johdonmukaisesti) tunnin jäähdyttelyn ennen kuin suostui vaivalla käynnistymään. Ikävämpi homma yhdistettynä siihen että sähkömörkö söi parissa päivässä akun tyhjäksi, joten kauaa mottia ei edes ehtinyt veivata. Muutaman kerran tuli harkittua käsiveiviä ja/tai manaajaa, mutta lopulta oli pakko repiä lisää vanhaa osaa irti ja siinä vaiheessa tuli selväksi että museoautoa tästä ei tule.
Auto söi tehoakkuja melkein nopeammpin kuin bensaa. Uusi lyijyakku piti hankkia noin kerran vuodessa, varsinkin jos meni unohtamaan talvella akunkengän kiinni. Lopulta akuksi vaihtui yellow toppi ja sitä ei olekaan enää tarvinnut vaihtaa. Pienellä pohtimisella kävi myös ilmi, että käynnistysvaikeudet eivät johtuneetkaan demoneista eikä saunatontuista vaan siitä, että alkuperäinen startti otti itseensä peltisarjojen kuumetessa. Taas lensi osaa irti ja ministartti meni tilalle. Sähköjohtojen (ja moottorin mutta se on jo eri tarina) läpikäynnin jälkeen ei sitten olekaan tullut enää jäätyä tien päälle. Paitsi kun laturin piuha sattui tärinässä irtoamaan, mutta se on pientä.
Anyway, edelleen kaikista vastoinkäymisistä huolimatta (tai osaltaan niiden takia, vaikea sanoa) C3:lla kruisailu antaa edelleen samat kiksit kuin alussakin ja tuolla matkanteko on lopulta aina tärkeämpää kuin päämäärä. :cool:
Joo joo niitä kuviakin tulee kyllä...
|