FinnShark - Kuusseiska sumujen saarilta

Sama kai se on aloittaa tähän pienimuotoista projektikertomusta tallin tuoreimmasta tulokkaasta. Jo jonkin aikaa kytenyt Mid Year-kuume lipsahti talvella sille asteelle, että hoitokeinoja ei pikaisella Therapia Fennican selaamisella löytynyt enää kuin yksi: oman sellaisen hankkiminen.

Ensin tietysti amerikan- ja kotimaan tarjontaa ihmettelemään. Kotimaasta ei kuitenkaan tärpännyt lupaavasta alusta huolimatta. Joten eikun ison veden takaista tarjontaa selaamaan. Samalla mielenkiinto alkoi rajautumaan vuosimalleihin 65-67. Jossain syvällä sen tietysti tiesin, se viimeinen C2-vuosikerta olisi se mieluisin, samalla kuitenkin kallein. Isolohkoauto on se mun juttu, tässä kohtaa vaan taloudelliset realiteetit vetivät nöyräksi. Hintataso on etenkin Amerikassa karannut jonnekin sinne, minne ei halua vakavissaan edes kurkistella.
Kahden ensimmäisen BBC-vuoden halvemman pään tarjokkaita tuli hieman tarkemmin syynättyä kolmea yksilöä. Kaikissa vielä väitetty alkuperäinen isolohkotekniikka. Kaikissa kolmessa oli siinä määrin epämääräisyyksiä, että kauppaa ei tarvinnut tosissaan edes miettiä.

Lähikylän vinkkimieheltä tipahti sitten eräänä iltana linkki kera oheiskommentin "niin täähän on sulle tietty tuttu jo, mutta ei kauheen kallis?" No autohan ei ollut tuttu, en ollut edes kuullut koko firmasta. Joillekin Claremont Corvette on hyvinkin tuttu. Mulle ei ollut, ainoastaan omistaja Tom Falconer alkoi nimenä soitella kelloja.

Firmassa oli (taitaa olla vieläkin) pari muutakin mielenkiintoista midjieriä. Itse päädyin hetken pohdiskelun jälkeen ostamaan sitten tämän:

Ostoksen järkevyys varmaan sitten jossain vaiheessa selkenee, toistaiseksi ei ainakaan kaduta.
Auto ei ole #'s matching. Se saattaa olla alkuperäinen BBC-auto, parhaimmassa tapauksessa jopa L71. Saattaa olla olemattakin. Minä en asiaa toistaiseksi tiedä. Jossain maailmalla joku ehkä tietää, jossain vaiheessa ehkä pääsen kysymään.
Auto on tuotu 80/90-lukujen vaihteessa Britteihin ilmeisesti nykykuosissaan. Tekniikka on käytännössä kansien, imusarjan ja Tri Power-patteriston osalta L68.
Autossa on kuitenkin 6500 rpm redline -rundimittari, jossa takana valmistusleima May 67. Auto on valmistunut kesäkuussa -67. Joku on ainakin nähnyt joskus vaivaa klooninteossa, tiedä häntä sitten. Jännä päätös sinänsä myös laittaa klooniin L71-mitsku ja muuten L68-tekniikka. Harhautustarkoituksessa hommaa ei ole ainakaan tehty.

Väri on Lynndale blue valkoisella sisustalla ja rätillä. 4 spd, tottakai.

Auto on tätä kirjoittaessa katsastettu ja museotarkastettu. Veropäätöstä odotellaan.

Auto on ajokuntoinen projekti, jossa on paljon ilahduttavan hyväkuntoisia komponentteja. Ajattelin ajella kesän (ja selvitellä käyntihäiriöitä yms.) ja aloittaa purkamisen syksyllä.
Jos sää ja tekniikan jumalat sallivat, auton saattaa nähdä Paippisissa jonain miitti-iltana. SBC-aamiaisella käytiin jo, autohan tuli minulle vasta torstaina.
Autoa saa toki tulla ihmettelemään muulloinkin, jos vaan olen kotona.

Maahantuonnin, tullaamisen ja rekisteröinnin hoitaneesta firmasta (tiedot saa YV:nä) minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Kiitos Mika vielä kerran.

Samoin kiitos niille kaikille FS:n C2-tietäjille, joita midjier-noviisina pommitin tässä prosessin aikana kaikenlaisilla kysymyksillä ja kuvasaasteella.

Tästä tämä alkaa!