Virheetön 1982 Red/Red 35900$
 

Aika hieno peli. Tollanen ois mielenkiintoinen valokuvata studiossa siis silleen vakavasti otettavalla tasolla isomman rahan kanssa. Sijoittajat ostakee toi pois. Ei toi oo kuin 26,6 kiloo.


http://corvettemikenewengland.com/1982_coupered004.htm

Aika arvokas :-k

No kieltämättä. Mut jos esmes tollasesta 100 000 ajetusta alkais entisöimään niin luultavasti kalliimaksi tulisi. Suomessa näyttävät pyytelevän ihan raadoista leiteistä 16 kiloo estimum. Sellaisen kuntoisita mihin pitää käytännössä tehdä ihan kaikki alusta saakka uusiksi.

Ja nyt näyttää vahvasti siltä että toikin män jo. Kyl noi tohon hintaan näyttää kelpaavan. Ja tuon kuntoisina en usko että niitä koko ajan edes pyörii nurkissa.

Mikä lieneekäään vuosimalleittain nolla kilsa-autot keräilijöillä, miten paljon noita säästellään ajolta ja tuhotaan sitten vastaavasti seisotuksella?

Kyllä tuohon rahaan tekisi tiukkaa tekaista auto samaan tasoon. Aikaa palaisi aivan älyttömästi, eli kyllä näillä kokemuksilla mieluummin maksaisin tuosta valmiiksi hyvästä pyydetyn hinnan ja en alkaisi mistään liskusta värkkäämään.

No jos auton pitää vain näyttää hyvältä, niin kai sitten tuo on ok hinta, mutta kyllä toi auto on tekniikan puolelta paikoitellen aika ikävässä kuosissa, jos on ajettu ainoastaan nuo 131 mailia, tuskin ihmeempiä huoltoja on tehty välissä.. esimerkiksi kumiosat hapertuu ja tuskin on kaikki voitelut parhaassa hapessa, 26 vuotta on pitkä aika autolle seisoa.

No kyllä tuollaisen "ok" -kuntoisen 80-82 mallisen saa varmasti ulkoisesti vastaavaan kuntoon laitettua (siis jos itse tekee) alle tuon hinnan.. Ja voihan sen sisustan täysin uusia, ja uuden maalin heittää niskaan..Jos konehuoneessa kaikki on paikallaan ja kaikki toimii, niin saahan sitä sitten yhden talven aikana kiillotettua ja puunattua ihan show&shine-kuosiin oluen voimin.

Mä ennemmin ostaisin pulkan, joka oli hyvässä peruskunnossa, johon omistaja oli tehnyt säännölliset huollot ja fiksailut tarpeen mukaan.


Ainut huippu hieno juttu, mikä noissa low mile -autoissa on ne kaikki originaalit paperit ja kaikki mahdolliset mukana tulleet prosyyrit joita taas useammalle omistajan kautta kulkeneissa autoissa harvemmin on.

Mun mielestä auto on tehty ajettavaksi, vaikka se olis kuinka makeen näköinen. Kyllä mä saan enemmän kiksejä siitä, että voi ajella sillä autolla kuin joka ilta käydä vilkaisemassa sinne peitteen alle että "tollanen mulla on, mut ei uskalla katsoa sitä kohti pidempään jos se vaikka kuluu." Mun mielestä jo se, että autolla ei voi ajaa sadepäivänä kertoo, ettei nyt ole ihan oikea suhde harrastukseen. Mä tiedän yhden pulkan, joka on ajossa keskim. kerran (~1 yhden päivän) vuodessa ja loput ajasta se on pukeilla. Itse taas mieluiten ajaisi kaikki ajonsa veteillä.

Mielummin ostaisin 100% alkuperäisen aikakoneen
kuin projektista rakennetun huippuentisöidyn laitteen.

Alkuperäinen survivor on aina kiehtovampi, ja taatusti parempi sijoitus, mikäli historia on täysin aukoton.

Eri asia on tosiaan, uskaltaako tuolla lähteä keskustan ruuhkaan, tai kesämökille soratien varrelle?

Tämä on ikuinen aihe mistä päästään vääntämään. On totta, että autoilla pitää ajaa ja siitä saa hyvä vibat. Toisaalta kun auto on riittävän pitkälle tehty tai sitten se on säilynyt low milage survivorina, niin ei niillä tee mieli lähteä joka säällä liikenteeseen.

Ajatellaan asiaa näin:

- Hyvin viimeistelty alusta, maalattu ja merkinnät paikallaan = ei tule mieleenkään lähteä sitä uittaamaan huonolla säällä epämääräiselle tielle koska alusta peseminen vie sitten seuraavan iltapäivän kokonaan. Tietoinen ratkaisu minkä olen itse tehnyt.

- Hienolla kelillä on kiva ajella, mutta en enää saa mitään kiksejä vääntää sateella harrasteautolla. Sitä varten on käyttökikkareet.

- Miksi en kulje harrasteautolla töissä? Parkkipaikat ovat yleensä ahtaita ja joku kutenkin kolhii kyljet sillä työsuhdeseatin ovella kun auto on vain paikasta toisee liikkumista varten ja toisten autoja ei tarvitse varoa.

- Jossain vaiheessa ei enää jaksa ajella vanhoilla autoilla jokapäiväisiä ajoja. Sitä tylsistyy kun aina ajaa sillä harrasteautolla ja sitten ei tule sitä ah kun niin kivaa fiilistä. Oikeasti saan pahuksen paljon enemän irti harrastuksesta nykyään kun ajan vähemmän. Käsittämätöntä, mutta totta :confused:

No nämä ovat vain minun ajatuksia ja harrastuksen suola on se, että kaikkien kukkien tulee kukkia ja pitää arvostaa kavereiden tekemiä valintoja harrastuksen suhteen.

saman huomannut.. esim. tänä kesänä kun ajoin vain n.600km vetellä, oli jokainen kilometri yhtä "rakastelua" auton kanssa :D . aikaisempina kesinä ajoin tuhansia kilometrejä ja välillä suhde muuttui jo vakavammaksi, pari vastoinkäymistä ja tylsistymistä.. ihan verrattavissa parisuhteeseen naisen kanssa :thumleft:

Kuin myös, mitä vähemmän ajaa niin sen paremmalta se aina tuntuu....muistas vaan et miltä se tuntui....:rolleyes:

Eli useamman käyttäminen on autoissakin suotavaa..