-02 öljypohja
 

kivi lehtijousen ja öljypohjan välissä ja tässä tulos :mad:

onko entinen vai voiko/kannattaako korjata?

onnistuuko (ja miten) irrotus pukeilla?

ja vielä että mistä tiivisteet?

Valitettavasti ei ole Abu Dhabin vettekorjaamoista tietoa. Suomessa olisi helpompi, soitto vaan lähimpään Corvette korjaamoon, esim. Finnvette.

C5 öljypohja on aika arvokas, joten korjaamista voi harkita. Liimaus tai hitsaus.

vähän on jäänyt vanhaa dataa näkyviin, Vantaalla nykyään.

LS-moottorin öljypohja on koko moottori-vaihteistopaketin tukirakennetta joten en lähtisi kikkailemaan tuossa kohden. Öljyssä kylpeneen valun hitsaaminen on ihan p*seestä vaikka kuinka esilämmittäisi ja todennäköisyys uusille halkeamille kasvaa prosessissa.

Uutta/käytettyä pohjaa vain tilalle ja originaalitiivisteillä niin voi unohtaa tuon huolen. Näitä on kahdenlaista, toiset kaksiosaisia pulttikiinnitteisiä ja toiset yksiosaisia mutta lienevät keskenään vaihtokelpoisia.

Juuri näin, jos haluaa päästä halvimalla ja helpoimmalla tavalla hyvään lopputulokseen!

:thumrigh: :salut:

C5 öljypohja
 

minulla on tuollainen hyllyssä vantaalla...

- janne 050-308 7865

Kyllähän aluöljypohjia myös hitsataan aika usein koneenvaihto/sovitusprojekteissa tai kun lisätään ahtim(i)en paluuöljylle asillinen kierreliitin. Oleellista on tosiaan saada öljy ja muu lika kunnolla pois, alumiini riittävän lämpimäksi sekä estää muodonmuutokset kiinnittämällä öljypohja lohkoon tai riittävän järeään tasoon ja/tai koneistaa kiinnityspinta suoraksi loppuviimeksi.

Varmasti öljypohja lisää jotain jäykkyyttä, mutta kyllähän LSx-koneiden perusdesign, ns. syvä lohkon helma, johon runkolaakerikaulat on kiinnitetty myös sivuilta, on se tärkein (kilpakonepuolelta peritty) jäykkyyttä nostava rakenne. Erikseen ovat ne, syvää helmaa korvaavat, mahdollisesti jopa "girdle"-tyyppisellä jäykistävällä rakeella olevien koneiden öljypohjat.

Esim VAG:



Ääripäätä edustaa F1, jossa laakerikannetkin ovat yhtä puuta koko pohjarakenteen kanssa:



Tässä LS7:n (matala kuivasumppu)öljypohja, joka ei sekään määrättömän jäykältä rakenteelta näytä, etenkään takaosastaan:

Aina kun öljypohja kiinnittyy vaihteistoon, se on suunniteltu osaksi rakenteen jäykkyyttä. Tuo peräpään muotoilu näyttää muodostavan kotelon joka hillitsee hyvinkin pituussuuntaista taipumaa tai värähtelyä.

Se öljytyn valualumiinin hitsaus on teoriassa aina mahdollista ja tottakai onnistuu kun on kuohuttanut ekat 2 saumaa ja hionut ne kokonaan pois. Sen jälkeen kolmas sauma ei enää välttämättä saa huokosia samaan kohtaan tehtynä. Uunilla 300:ssa asteessa 8 tunnin esilämmitys ei riitä (kokeiltu on MP:n öljypohjaan ja ralliauton vaihteistoon), pillillä kuumennus tuo kappaleeseen sisäisiä jännityksiä ennen hitsausta, lasikuulapuhallus ja rasvanpoistokylpy eivät riitä jne. Vasta tigin käyttö saa scheissen kuohaamaan jostakin huokosten syvyyksistä. Työtunneiltaan massiivisen operaation jälkeen ei naurata jos on vielä riski uudelle hiushalkeamalle tai huokoselle kun öljypohja on asennettu autoon.

Joskus on toki ihan pakko muokata. Silloinkin houkuttelee ihan uusi aihio jos haluaa olla varma lopputuloksesta. Liimauskin on houkutteleva vaihtoehto muodonmuutosten puuttumisen takia mutta pitäisi jonkun liimagurun varmaan vahvistaa materiaalien soveltuvuus ja olosuhteiden kesto.

Alumiinin hitsauksen puhtausvaatimuksista tuli vielä vuosia vanha haparointini mieleen: Teetin vesileikkaamossa alumiinilevystä kaikki yhteensopivat palikat moottoripyörän painekoteloksi ja koekasatessani huomasin ettei tankki mahdu paikalleen. Näppäränä rälläköin tavallisella katkaisulaikalla levyistä 5 mm reunasta pois ja vein hitsarille. Siinä sitten puolen tunnin turaamisen jälkeen tuli minulle kysymys että mitä käytin leikkaukseen... Ei muuta kuin kaikki reunat uusiksi leikkaavalla vingun terällä, muuten ei ilman kuohumista selvitty. Tämän jälkeen olen itse harjoitellut monilla aihioilla ja aina tuo yhteinen haaste on ollut se perusaineen puhtauden saavuttaminen. Puhdastahan hitsaa miltei ilokseen.

TIG tunnetusti vaatii suurta puhtautta ja valun huokoisuudella/seoksella on suuri merkitys. Ihmeen surutta ja onnistuneesti ameriikanserkut näkyvät noita kolvauksia tekevän vaikka ongelmiakin näkyy (ainakin hitsausfoorumeilla) olevan.

Kaverille tarvittiin tuossa reilu vuosi takaperin kestävä imusarja/painekotelo hieman harvinaisempaan koneeseen. Osat oli tehty hieman jenkkityyliin, ts. karkeasti perustyökaluilla ja puoliksi polven päällä, joten TIG ei tullut kyseeseen.

Hitsasin sen nippuun Kempin MinarcMig:llä, josta löytyy "automaattimoodi" alumiinille sekä rosterille, toki langanjohdin piti vaihtaa tefloniseen, käyttää malttia työntävän langansyöttöpyörästön jousivoimassa ja ottaa TIG:stä Argon kaasuksi. Koneesta piti ottaa käytännössä täydet tehot ulos, mutta muuten ei ongelmia ollut, vaikka alumiinia oli käsitelty melko huolettomasti mm. tavallisella sekakäytössä olleella katkaisu- ja hiomalaikalla.

Lopputulos oli varsin toimiva ja saumakin siedettävää tällaiselle kyläsepän aloittelevalle kisällille vaikka A-mitta olikin varsin reipas 12 mm ainevahvuudesta johtuen.


Tuon perusteella saattaisin kokeilla myös öljypohjaan, ja varmaan kokeilenkin kun 4-sylinterinen projekti aikanaan jatkuu.