Tulvavahinko vettejen jälleenmyyntiarvot
 

Ajatusleikki tulvavahinkotaustaisten vettejen myyntiin, vaihtoon ja ostoon liittyen:

Yksityinen henkilö laittaa C6:n myyntiin ja ilmoittaa avoimesti ja rehdisti hänen kulkineensa taustan olevan jenkeistä lunastettuna ns. tulva-autona. Hintapyynniksi myyjä määrittää 30 t€. Kulkine ei mene kaupaksi.

Yksityinen myyjä päättää vaihtaa myyntitaktiikkaa tarjoten C6:sta vaihdossa autokaupalle kertoen sille sen tulva-auto taustan. Autoliike ottaa laskelmoidun riskin ja hyvittää C6:sta vaihtoautona yksityiselle myyjälle 25 t€.

Autoliike hinnoittelee vaihdossa ottamansa tulva-auto C6:sen 38 t€ tasolle ottaen tietoisen riskin ja peittäen myynti-ilmoituksesta C6:sen vahinkotaustan ostajilta. Autoliike tietää (laskelmoiden riskipreemiot), että pahimmillaan se voi kuluttajariitalautakunnan aiemmista tulva-auto päätöksistä johtuen menettää kaupassa enintään n. 5 t€ mahdollisessa riitatilanteessa uuden ostajan kanssa.

Uusi ostaja saa tingittyä autokaupalta C6:sen ostohinnan 36 t€:n tasolle tietämättä C6:sen taustaa tulva-autona. Myöhemmin uusi ostaja saa tietoonsa C6:sen vahinkotaustan, riitauttaen autokaupan ja vaatien kaupanpurkua tai tuntuvaa hyvitystä hänelle kertomatta jääneestä C6:n vahinkotaustasta.

Aiempiin kuluttajariitalautakunnan päätöksiin vedoten autokauppa hyvittää ostajalle 5 t€ muttei suostu kaupanpurkuun. Tulva-auto C6 jää pettyneelle, uudelle omistajalle.

Case closed.

Kuvitteellisen tarinan opetus:

Autoliike nettosi petollisella tai petoksen rajoja hipovalla tulva-auto C6 kaupallaan lopulta 6 t€ eli kelpo summan (=kaupan toteutuman hinta - tulva-auto vähennys kaupan riitautuksesta - vaihtohyvitys = 36 t€ - 5 t€ - 25 t€ = 6t€).

Kuinka laajaa tulvavahinkotaustojen peittely vette-kaupoissa Suomessa on ja kuinka paljon näitä "tulvatuunattuja" vettejä Suomen vettemarkkinoilla ylipäänsä pyörinee?

Luulisi maalaisjärjellä (valitettavasti ilman mitattua sertifioitua dataa), että korvaussumma viisi tonnia ei ole mikään raja, vaan riippuu myös yksilöstä, olosuhteista jne.

Omassa käyttiksessäni kävi aikoja sitten (erittelemättömistä syistä johtuen) vesivahinko lattiatasolle. Mutta sehän ei jää siihen, vaan imeytyy luonnollisesti ylöspäin joka puolelle koko autoon vähintään tekstiilien tasolle. Mielellään myös siitä ylöspäin kapillaari-ilmiöstä johtuen, erityisesti johtonippuja pitkin.

Muistelen uutisoituneen, että lautakunnassa selvästi useimmat tapaukset liittyvät autoihin, joko kauppoihin tai korjauksiin. Siinä mielessä ei ole yhtään yllättävää, että autoalalla toimii myös selvästi eniten 'pimeitä tyyppejä' tavalla tai toisella.

Itse en tosin edes yrittänyt myydä vesivahinkoistani edelleen eteenpäin kenellekään.

Nuo kiistat on aina yksittäistapauksia ja ilmeisesti korvausmäärä riippuu korjauskustannuksista. Myyjä ei voi etukäteen oikein sanoa paljonko korvattavaa tulisi. Ensisijaisestihan myyjä voi korjata vian, jos ei, niin sitten puhutaan rahakorvauksista. Ja lisäksihän on se riski että myyjä voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen myöskin. Itse jos ostaisin sukellusveneen niin kyllä sen sukellusveneenä myisinkin. Uineissa autoissa voi olla paljon tulevia vikapaikkoja, riippuu siitä missä se on uinut ja kauanko. Hyvällä tuurilla puhtaassa makeassa vedessä, huonommalla jossain floridan rämeessä liejussa.

Ilmeisesti jenkeissä aika "helposti" auto saa salvage-tittelin oltuaan veden alla. Periaatteessa voi joutua vaihtamaan koko sisustan ja paljon sähkölaitteita ja johtonippuja korjaamolla tuntityönä. Ja siellä autot niin halpoja käytettynä niin korjauskulut menee äkkiä liian suuriksi -> salvage titteli.

Agreed :thumleft:.

Vettet ovat käsittääkseni kuitenkin pääsääntöisesti "vain" harrasteajoneuvoja?

Kaksi juridista oikeushenkilöä (yksityinen ostaja ja yksityinen myyjä) voivat täysin vapaasti laatia kahdenkeskisen eksaktisti asiat kuvaavan kirjallisen sopimuksen jossa määritellään ostajan olevan tietoinen siitä, että hän on ostamassa vahintotaustaisen vetten (tulva-, kolari- tms.) ja että se on huomioitu kulkineen myyntihinnassa ja ettei myyjä voi vedota mahdollisiin lukuisiin vikoihin joita kyseinen vetten vahinkotausta voi ostajalle jälkikustannuksina kaupanteon jälkeen aiheuttaa.

Hyvin, hyvin helppoa ja yksinkertaista! On se hienoa tuo "vapaus" näissä asioissa, nimittäin sopimisenvapaus :mrgreen:.

On hatara muistikuva, että vesivahinkoisia hometaloja olisi myyty 'purkukuntoisena' (vrt auto romutuskuntoisena), mutta siitä sopimusklausuulista huolimatta kauppoja olisi jälkikäteen setvitty eri asteissa riitatapauksina.

Siis ei varma tieto, mutta näin muistaisin nähneeni.

Asuntokauppa on käsittääkseni hyvinkin eri kuin autokauppa ja siksi niitä ei tule suoraan verrata toisiinsa oikeuksien, velvollisuuksien tai sopimusvapauden osalta. Meniskö erot about näin (korjatkaa jos ao. on ihan puutaheinää):

Asuntokauppaa sitoo asuntokauppalaki kun taas autoihin sovelletaan "vain" kauppalakia (yksityishenkilöiden välisen kaupan osalta).

Käytännössä asuntokaupassa ei siis ole yksityishenkilöiden välisen autokaupan kaltaista "sopimusvapautta", koska asuntokauppa on vahvasti kahden yhteiskunnallisen intressiryhmän itselleen monopolisoima bisnes ja rahasampo. Nimittäin juristien sekä asuntovälittäjien.

Myös pankeilla on intressi suojata asuntokauppa pois yksityishenkilöiden välisen "sopimusvapauden" piiriistä, koska yleensä asuntoja käytetään reaalivakuuksina lainojen myöntämisessä. Pankkien täytyy tietää asunnon kunto (lue: reaalinen markkina-arvo) mahdollisimman tarkkaan ennen lainoituksen hyväksymistä ja toisaalta pankeilla on intressi maksattaa mahdollisten riskien realisoituminen joko myyjällä tai ostajalla, ja ilman että pankki on sellaisessa riidan osapuolena (muistanette uhkapeleistä tutun sanonnan: "house can't loose..." :mrgreen:).

Jos asuntokauppa vapautettaisiin yleisen "sopimusvapauden" piiriin, esim. myyjän 5 vuoden virhevastuun osalta, niin aika monet messevät riidat jäisivät juristeilta eri oikeusasteissa ratkomatta eli se olisi suoraan juristien tienisteistä pois. Myös erilaisten "raksa-Roope"-asiantuntijoiden sekä raksa-tarkastajien tienistit tipahtaisivat kun yksityiset alkaisivat suoraan sopimaan keskenään esim. siitä kuinka mahdollisten vikojen kustannukset jaettaisiin asunnon ostajan sekä -myyjän välillä.

(Ja em. syistä asuntokauppaa ei myöskään tulla vastaisuudessakaan Suomessa vapauttamaan "sopimusvapauden" piiriin - siellä on yksinkertaisesti liian vahvat rahakkaat lobbyt vastustamassa kyseisen kaltaista "vapautta" yksityishenkilöille :salut:.)

"Julkinen vahinko-vette" esimerkki:
Rehellinen vetten myyntipuhe:

:thumrigh: "Ajoneuvo lunastettu Yhdysvalloissa vakuutusyhtiön toimesta." :thumleft:

Pitäisikö vetää tulevaisuutta ajatellen looginen johtopäätös ettei ainakaan Rinta-Jouppi peittele myynnissään olevien vettejensä mahdollista tulva- tms. vahinkotaustaa?

Kyllä Carfax aina tarkistetaan autoista ja kuluttajasuojan ohjeiden mukaisesti ilmoituksessa pitää kertoa tämä ostajalle jos auto on lunastettu/kolaroitu.

Seuraava "rehellisen autokaupan"-kehitysvaihe Suomessa:

Taloussanomat: KKV: Myyjät ovat alkaneet edellyttää asiakkailta salassapitosopimuksia

Juridinen esim. keissi:

Autoliike ottaa myytäväksi kulkineen jolla on tulva-, kolari- tms. vahinkotausta.

Autoliike peittää ostajalta myymänsä kulkineen vahinkotaustan.

Ostaja saa jälkikäteisesti tietoonsa kulkineen vahinkotaustan ja alkaa vaatia rahallista hyvitystä tai kaupanpurkua kulkineen hänelle myyneeltä autoliikkeeltä.

Autoliike suostuu rahalliseen hyvitykseen ostajalle (tai kaupanpurkuun) jos ostaja allekirjoittaa asiassa vastineeksi salassapitosopimuksen.

Mikä tässä muodostuu ongelmaksi?

Ongelmaksi muodostuu se, että jos ja kun tällainen "salassapitosopimus"-menettely ulotetaan autoliikkeille tehtyihin reklamaatioihin niin se suorastaan kannustaa autoliikkeitä ottamaan tietoista riskiä peittää ostajilta autojen vahinko- ja vikataustat sekä kusettamaan autonostajia enenevissä määrin.

Tämä siitä syystä, että riskin realisoituessa (vahinkotaustan tullessa ilmi ostajalle kaupanteon jälkeen) myyjä joutuu korkeintaan tinkimään myyntikatteestaan ostajalle antamansa rahallisen reklamaatiohyvityksen verran tai ottamaan auton uudelleen myyntiin liikkeeseensä (kaupanpurun tapauksessa) ja ilman, että autoliikkeelle muodostuisi tosiasiallista estettä toimia vastaisuudessakin epärehellisesti.

Erikoinen tulkinta yleisestä "sopimusvapaudesta" autoliikkeiltä (tai heitä edustavilta juristeilta), joskin ilmeisesti KKV:n tulkinnan mukaan laiton sellainen :rolleyes:.