Viime viikolla jo päätin, että nyt en enää ennen Meettiä ropaa autoa laisinkaan, mutta kun oli jo imukannen vaihdon aikoihin tullut tehtyä hieman pohjatöitä. Siis lähtökohtana oli sekalainen läjä kamelinpaskalevyä sahattuna eri mittoihin:
Näistä pitäisi sitten syntyä eteen tulevan erillissarjan bassokeskiäänikaiuttimille kotelot. Piirrustukset kävin varastamassa Rokan kotisivuilta:
Kun noita koteloissa tarvittavia kolmiopaloja ei saanut valmiiksi sahattuina, niin otin sitten suorakulmiot, jotka halkaisin kotona itse:
No niin, alkaa sivu vähitellen hahmottumaan:
Mutta milläpä tehdään viiste? Akkuporakoneella, hiontarullalla ja vakaalla kädellä
Ja sitten tallilla kasailemaan koteloita, ovikynnysten koteloiden hyötykäyttöä varten kaiutinkotelon takaseinään täytyy tehdä reilun kokoinen aukko:
Sitten vaan kotelot läjään ja koska imukannen + runnereiden vaihto meni muutama viikkoa sitten puihin ihan huolella, niin meni kaikki energia niiden kanssa painiessa. Jäi äänentoiston parantelu sikseen.
Eilen sitten sain jonkun aivopierun ja päätin lähteä laittamaan kotelot paikalleen. Ensin tottakai puretaan ovikynnyksien verhoilut pois tieltä ja liimataan pieni palanen Dynamattia taustaan, vaikka kynnyskotelot ovatkin varsin tukevan oloisia. Kotelon tiiviyttä haittaa todella paljon omituinen kalanpyrstön muotoinen syvennys, jonka täytteeksi leikkelin ja liimailin Dynamatista ohuita siivuja.
Kaiutinkoteloon johtojen läpiviennit tiivistin SikaFleksillä (teippi on vain suojaamassa, ettei Sika tartu ja sotke joka paikkaa):
Koska ovikynnyksen kotelon reuna ei todellakaan ole lähellekään tasaista kiinnityspintaa, laitetaan SikaFlexiä reilusti, ettei vuotokohtia jää:
Sittenpä lätkäistäänkin kotelo paikalleen ja jätetään tarttumaan kiinni:
Erillissarjasta kun on -tottakai!- kyse, niin diskanttielementit pääsee nostamaan tuolta jalkahikitasolta kojelaudan päälle. Ensin täytyy vaan löytää näkyvien kiinnitysruuvien lisäksi kaikkien -siis kirjaimellisesti ihan jokaikisen- tuuletinritilän taakse kätketyt kiinnitysruuvit. Joita riittää. Yllätyssektoriosastoa esittävät sitten sulakerasian suojalevyn alle piilotetut ruuvit jne. Tuossa nyt vähän kuvaa siitä, että niitä löytyy välillä useitakin kappaleita:
No, aikani ähellettyäni ja kojetaulua varovasti nyittyäni löydän kaikki kiinnitysruuvit ja pääsen itse asiaan. Tästä ei sitten ole enää paluuta:
Ja siisti reikähän siitä syntyi, vaikka alkuun oli hieman pelkoa terän repivän pintaa pahemminkin:
Molemmille puolille reiät, diskanttielementtien kehikot kiinni, toiselta puolelta piti kiinnitysruuvia vähän lyhentää, että kojelauta menee paikalleen, mutta lopussa kiitos seisoo ulkonäöllisesti:
Ai niin. Meinasi ihan unohtua, että jakosuotimien sijoittelussa piti toiselle puolelle vähän jatkaa diskanttielementille menevää johtoa. Liitos meni aluksi ihan entiseen malliin: kuoritaan johdot, pyöritellään päät toistensa ympärille, juotetaan ja suojataan vulkateipillä, mutta nyt hypättiinkin sitten sinne seuraavalle tasolle. Vulkateipin päälle tyrkättiin vihdoinkin kutistesukkaa ja kun tallilta sattui löytymään kuumailmapuhalliin, niin helppous sai asentajan lähes ilon kyyneliin aamun pikkutunneilla...
Vielä jäi hieman modattavaa, että kotelot saa peiteltyä orggistarpeilla:
Edellinen asentaja oli tehnyt siihen koko läjän päälle tulevaan palaan eri kohtaan reiän kaiutinelementille, joten täytyy tehdä iiiiso soikea reikä ja päällystää sopivalla materiaalilla, että saan kotelot piiloon nykyistä paremmin.
Ai että miltä kuulostaa? HUOMATTAVASTI tiukemmalta ja paremmalta kuin siihen heiluvaan muovilärpäkkeeseen vanerilevyn palasen avulla ruuvatulla Pioneerin kaksitie-koaksiaalielementillä. En sitten tiedä, kuinka paljon Pioneerin koaksiaalielementti parantaisi toistoaan kunnon kotelossa, todennäköisesti paljon sekin. Mutta siinä vaihtoehdossa diskanttielementit olisivat edelleen siellä jalkahikitasolla. Ja sehän ei käy edes periaatetasolla, jos autossa meinaa yhtään naatiskella musiikista.