Ahvenistolla tuli käytyä. Jarrut eivät häipyneet eikä muutenkaan ollut sen kummempaa ongelmaa hidastuvuuden kanssa, mutta kotimatkalla poljin painui pohjaan. Taisi kuitenkin sen verran käydä lämpöisenä, että nesteet kiehahtivat.
Etuvanteiden keskikupit ottivat myös itseensä, muovia kun ovat. Kuppeja paikallaan pitävät 'kynnet' taipuivat/murtuivat niin, etteivät pysyneet enää paikallaan. Pyöränmuttereiden suojaksi ulkonäkösyistä hommatut mustat muovit eivät nekään tykänneet:
No, ensi kerralla radalle mennessä muistaa varmasti ottaa keskiökupit ja muttereiden suojat pois...eivät ole ihan ilmaisia. Onneksi sentään keskiökuppeja saa kuitenkin irrallisina, vaikka ensin luulin, että ei saa.
Ja on sitä taas vähän nysvättykin. Kun ei sitä ota opikseen niin ei sitten millään (AS&M:n large tube runnereista saadut kokemukset...). Sattui tuossa kulkeutumaan huostaani käytetyt Edelbrockin High Flow -runnerit, joita piti sitten vähän kairata. Jo aiemmin näitä oli hieman koverrettu, mutta eihän tällainen riitä, vaikka sellaisenaan jo virtasivatkin saman verran kuin nuo em. AS&M:n runnerit:
Siis pientä siamisointia on tehty, mutta kuvassa nakyy tiivisteen avulla piirrettynä 'ylimääräistä' materiaalia, joka joutaa poistoon. Samalla tietysti jatketaan siamisointia pidemmälle ja koitetaan saada ensimmäinen mutka mahdollisimman helpoksi. Toisella puolella homma on jo täydessä vauhdissa:
Tilannetta tarkistellaan välillä tiivisteen näkökulmasta, milloin riittävä määrä materiaalia on poistettu:
Nyt sitten vielä sipistellään hiomarullalla mahdollisimman pitkälle pinta kutakuinkin tasaiseksi ja tehdään sama urakka myös runnereiden alaosalle poislukien siamisointi. Ensin tarkistellaan tiivisteen kanssa, kuinka se istuu ja paljonko ylimääräistä materiaalia olisi. Mutta vaikka tiiviste ei istukaan ihan täydellisesti, ei täällä ole juurikaan tiivistepinnoilla putkien seinämämateriaalissa varaa poistettavaksi, joten työ on lähinnä pintaröpelöiden tasoittelua
Lopputuloksena
Huhhuijaa. Toinen olisi valmis. Vertailuna vielä kuva, jossa näkyy molemmat aihiot. Aika pienistä muutoksista on siis kyse.
Ja taas aloitetaan tiivisteen kanssa mallailemalla, mistä materiaalia joutaa alumiinitaivaaseen:
Juu. Aika paljon sitä muhjua vaan tulee, vaikka ei paljoakaan kairailisi.
Itselläni oli käytössä pari erilaista terää paineilmavingun kanssa. Toinen suorakylkinen ja karkeampi kuvioltaan, toinen taas pyöristetympi ja kuvioltaan hienompi, jolla sai viimeisteltyä paremmin. Alussa vingussa oli ihan liikaa kierroksia ja alumiini tukki terät hyvin nopeasti. Jonkin aikaa kokeiltuani löysin vinkuun sopivan paineen, jolla alumiini ei jämätänyt terään kiinni eikä vinku myöskään puutunut, jos kairasi hieman karskimmalla otteella. Viimeinen sipistely sitten hiomarullalla.
Nyt kiinnostaisi hieman vielä käyttää tässä vaiheessa nämä runnerit sipisteltyinä virtauspenkissä. Vaikka muutosta tuskin tulee, koska todennäköisin kapein kohta runnereissa on tuolla mutkassa, johon en päässyt millään kiinni. Tuon tekemäni sipistelyn tarkoitus onkin vain poistaa 'turhat' pykälät liitoskohdista ja näin mahdollistaa jouhevampi virtaus vähentämällä turbulenssia aiheuttavia kohtia.
Asennusintoa odotellessa...