Taas on jotain pientä tehty ite...
Talvella hajosi kokonaan jo toinen etuspoileri vuoden sisään (kesällä viimeksi ei mennyt muuta kuin keskiosa uusiksi spoilerista, sitä ei lasketa). Sitten ajelin vuodenvaihteesta lähtien ilman koko etuspoikkaa:
Mielessä oli ajatus, että 'tarttis tehrä jottai', kun kolme kertaa vuodessa ostettu uusi spoileri maksaa posti- ja muine kuluineen ihan rahaa. Keväämmällä sitten päätin rakentaa spoikan uusiksi ihan itse, kun noiden GM-varaosienkin istuvuus on ollut vähän mitä sattuu.
Keväällä homma jäi vähän jumiin, kun tallilla kaverilla oleva pellin rypytys-/venytyskone sanoi työsopimuksen irti ja tarvittavaa, aiemmin hitsauksella korjailtua, osaa kaverin kaveri tekee billettinä vieläkin. Tai sitten ei ole vieläkään aloittanut...
Rekisterikilven kuitenkin virittelin muutaman peltisuikaleen avustuksella paikalleen, kun viranomaiset jo kerran pysäyttivät puuttuvan etukilven takia ihan tallin kulmilla.
Kuopion näyttelyn kynnyksellä tuli sitten jo pieni pakkorako saada auton keula näyttämään kohtuullisen alkuperäiseltä ja Haukkikselle isot kiitokset metallityöstöavusta.
Perjantaiaamuna ennen näyttelyä oli sitten haettu puolen millin pellistä muotoonväännetyt kulmapalat; tarvittavat (polyeteeni)muovit (8 euroa) ja muovia sekä metallia kiinnittävä pikaliima (20 euroa) löytyivät Etolasta. Polyeteenimuovin pitäisi myyjän mukaan säilyttää joustavuutensa myös talvipakkasilla eikä halkeamisongelmaa olisi.
Tuossa on siis etuspoileri:
Ensin vanhoilla spoilerinjämillä mitoitetaan päätyihin kiinnitysreiät kohdalleen, että muotoon taivuteltu pelti istuu paikalleen 'just eikä melkein'. Muovi tulee peltiosan yli ja istuu tuohon etupuskurin pieneen pokkaukseen:
Kiristellään vielä ruuvit:
Sitten lähdetään sovittelemaan ja muokkaamaan muovista sopivaa. Olin toki mitannut tarvittavan pituuden 'noin' muutaman sentin tarkkuudella ja sahauttanut hatusta muistellun 5 cm:n 'korkeuteen':
Molemmille puolille on saatu peltiosat paikalleen ja tässä vaiheessa rekisterikilpikin on vielä kevätkuosissaan paikallaan:
Sitten liimaamaan myyjän suosittelemalla liimalla muovia metalliin. Tällä hain sitä, ettei ulospäin jäisi mitään ylimääräistä näkyviin. Mutta liima ei kuitenkaan tarttunut jostain syystä kunnolla kiinni muuhun kuin sormenpäihin:
Päätin sitten siirtyä varasuunnitelmaan ja pistää muovit kiinni poraruuveilla, mutta eipä sattunut pakista löytymään yhtään kappaletta tähän hätään. Ei jäädä sitä suremaan ja tuleen makaamaan, vaan tehdäänpä joutoajalla spoilerin keskiosa, siis rekisterikilven tausta. Aluksi koesovitusta niiden kolmen rekisterikilpeä kannattelevan peltisuikaleen varaan:
Heti oli selvää, että lisätukea tarvitaan. Joten muotoilin päihin lisätuet, joidenka kiinnitys vaati muutaman yritys-erehdys-mitoituksen ja taivuttelun. Jälki ei ole koreaa, mutta kun jäävät piiloon, niin ei väliä:
Koko hökötystä kannattelee siis viisi peltisuikaletta, kiinnitykset läpipulteilla. Noilla kolmella rekisterikilpi pysyi mainiosti paikallaan eikä taipunut kovemmissakaan nopeuksissa alaspäin, joten eiköhän tämä kötöstys kestä viidellä.
Jos ei kestä, niin lisätään ainevahvuutta
Tällävälin tallille sattui saapastelemaan sopivasti poraruuveja omistava henkilö, joten pääsin kiinnittelemään sivupalojakin.
Ruuvien kannat pistävät ilkeästi silmään, joten mustalla paikkamaalilla maskeeraus:
Lähempää tarkasteltuna kannat toki huomaa halutessaan, mutta eivät sentään hyppää silmille. Kuvassa salama hieman korostaa kantoja paremmin näkyviin:
Sama ilman salamaa:
Rekkari jäi ilmanoton maksimoinnin takia ehkä hieman provosoivaan asentoon, mutta Alastaron ratapäivillä keskiosa taipui hieman alemmas, joten tukisuikaleiden ainevahvuuksia varmaan kasvatetaan syksyn/talven mittaan.