Eilen piti sitten hivuttautua heti aamusta taas tallille jatkamaan kasaamista, jos vaikka pääsisi perjantai-illan kunniaksi vähän cruisailemaan.
Pakosarjat, tulpat ja uudet tulpanjohdot löysivät paikkansa. Hedmanin peltisarjojen kanssa alkuperäisien tulpanjohtojen 6-pytyn suora johdonpää ei mene 6-pytyn tulppaan millään, mutta 8-pyttyyn se on käypäinen. Pieni kulma antaa vielä pikkaisen lisätilaa
Sitten onkin hyvin tilaa tyrkätä venakopat paikalleen, kun runnerit ja suuttimien sähköpiuhat jne. eivät ole tiellä. Ensin kaikki venttiilinkoneiston osat on tietysti voideltu kaatamalla kannusta öljyä päälle.
Bensalinjat paikalleen suuttimien kanssa ja bensapumpun sulake, että pääsee testaamaan, ettei mikään vuoda bensaa. Bensapumppu surahtaa, mutta ei kuulu ylimääräisiä pihinöitä, joten kasaaminen jatkukoon. Jakajan kanteen tyrkkäsin nastoihin hieman vaseliinia varmistukseksi
Tulpanjohdot jakajaan, sitten apulaitteiden kimppuun. Ilmastoinnin kompura tukirautoineen meni ilman kiukkuilua paikalleen, mutta sitten oli vuorossa ilmapumpun kannake. Sen kanssa tuli
taas vastaan kansien plaanaus. Pultit eivät mene millään reikiinsä kannen päädyssä, kannakkeen reiät ovat 'reunoista ahtaat'. Joten pienen tuumailun jälkeen kairausterä akkuporakoneeseen ja varovaista modausta kannakkeen reikiin. Paineilmavinku olisi ollut liian rouhea väline eikä se olisi mahtunutkaan tuohon väliin. Tuloksena hieman alumiinisilppua ja kannake istui paikalleen.
Loppu olikin kasauksen osalta 'piece of cake'. Jotenkin vaikutti siltä, että joku muukin oli sitä mieltä, että tää remppa on kestänyt jo aika kauan... Oli haitariputkeen ilmaantunut kutsumaton alivuokralainen pitämään majaansa
Hämy-Heikin saatua häätö oli vihdoinkin aika koettaa käynnistystä. Käyntiinhän se lähti, mutta paukutteli satunnaisesti vasemmalla puolella putkessa ja venttiilikoneistosta kuului aika häijyä nakutusta. Ruuvimeisselin kahva korvaan, toinen pää venakoppaan ja eipä aikaakaan, kun nakutus oli paikannettu 2-pyttyyn. Prkl... Tässä vaiheessa totesin, että ei nappaa enää purkuhommat perjantai-iltana klo 19 jälkeen. (Kun vänkärinpuoleisen venakopan irroitus vaatii ilmastoinnin kompuran kannakkeen löysäyksen, vesiletkun irroituksen imukannen yhteestä jne.)
Joten homma jatkui tänään lauantaina aamusta. Venakoppa irti, dampperin pyöritystä, että saa viivan nollakohtaan, sitten auton tunkkaus toiselta puolelta, että pääsee alakautta dampperin pyöritykseen. Kun olin saanut venakopan kiroilun säestämänä irti, oli syy nakutukseen heti selvillä. 2-pytyn imuventtiili oli jäänyt aivan törkeän löysälle. Teipillä merkki, että tietää suurinpiirtein dampperin asennon auton alta tuijotellessa.
Sitten mietintämyssy päähän. Mistäpä tietäisin sen, onko menossa ykkösen vai kutosen yläkuolokohta, kun dampperin merkki on nollassa? (Koska kakkosen yläkuolokohtahan on 90 astetta ennen 1-pytyn yläkuolokohtaa, niin dampperia joutuu pyörittämään joko 90 astetta taaksepäin tai sitten 270 astetta eteenpäin.) Sitten välähti. Kun ykkönen on yläkuolokohdassa, niin 6-pytyssä loppuu poistotahti. Joten teippimerkkiä 90 astetta taaksepäin, 6-pytyn pakoventtiili aukeaa. Dampperia puoli kierrosta eteenpäin, jolloin 6-pytyn imuventtiili aukeaa => ollaan 1-pytyn yläkuolokohdassa. Siitä neljänneskierros taaksepäin ja 2-pytyn venttiilien säätö.
Samalla otin vielä pari kuvaa kairatuista ohjurilevyistä. Johan se on prkl, jos ei riitä tila tönäreille...
Kasaus takaisin ja käynnistämään. Toimii, kilkatus on muisto vain. Mutta lyhyellä koeajolenkillä on yht'äkkiä jotenkin voiman puutetta ja tallille palatessa huomasin, että 8-pytyn tulpanjohto oli irronnut... Vähän aikaa pakosarjojen jäähtymistä ja tulpanjohto takaisin paikalleen. Sitten olikin mukava pörräillä renkaiden vaihtoon ja auton pesuun
