Eilen (lauantaina) homma jatkui VetteManin avustuksella ja päivän agendana oli perämurikan pinionin stefan vaihto, pakosarjat paikalleen ja lohkon osalta johdotukset kuntoon. Jos kaikki em. menee ilman ongelmia, niin vauhtipyörää jne. paikalleen tarpeen mukaan.
Aluksi merkittiin pinionin mutterin asento varmuuden vuoksi ja lisäksi mitattiin vielä tönärillä, kuinka syvällä mutteri majailee.
Vituiksmän oli mukana kuvioissa ja lainahylsyn reuna oli liian paksu, joten heti alkuun hylsykauppaan. Samalla reissulla mukaan tarttui kaksisuuntainen imupumppu, jolla sitten läträttiin vanhat peräöljyt pois. Hylsy oli passeli, mutta käsijarrussa ei riittänyt pitoa, että pinionin mutterin olisi saanut auki. Kun käsijarru oli kiristetty äärimmilleen ja VetteMan oli vielä polkemassa jarrua, niin pito riitti mutterin avaamiseen. Mutta tuolla reippaan metrin mittaisella momenttiavaimellakin sai kyllä vääntää ihan kaksin käsin, että mutteri lähti auki. 330 Nm ja parikymmentä vuotta, niin momenttia vaaditaan ihan reilusti, että lepokitkan saa murrettua. Avaimeen olin laittanut 600 Nm, mutta ei napsahtanut. Jälkikäteen tuli mieleen, että olisi pitänyt aloittaa jostain 350 Nm:stä ja lisätä 50 Nm joka kerralla, kun avain vielä napsahtaa, niin olisi saanut tuon 50 Nm:n tarkkuudella selville vaadittavan avausmomentin.
Ristikon tumppi lähti ihan suosiolla, ei tarvinnut ulosvetäjää. Stefa poistettiin naputtamalla ulkoreunasta ruuvimeisselillä keskelle päin, sitten meisseli läpi stefan reunuksesta ja vääntö.
Putsailtiin pinnat ja stefan huullokseen reilusti laatuvaseliinia, uusi stefa naputeltiin osoitteeseensa reunoilta vasaralla, kunnes reuna alkoi antaa periksi ja sitten jatkettiin pienellä tuurnalla uran pohjasta. Sitten VetteMan taas polkemaan jarrua, pinionin mutteriin reilusti loctiten sinistä lukitetta ja mutteri 330 Nm momenttiin, joka avaimen varresta arvioituna oli reippaasti kevyempi kuin avaukseen vaadittu vääntö. Merkkikin sattui aika nätisti kohdalleen (muistaakseni mutteri meni aivan mitättömän verran yli merkistä, mutta ei sitä kuvasta näe)
Peräöljyt sisään lukkoperän lisäaineella terästettynä ja perämurikan osalta homma finaalissa. Johdotuksia piti hieman korjailla, kun Meetin burniskisan jälkeisessä pikkuisessa konehuoneen tulipalossa johtojen muovit olivat hieman sulaneet. Kuvassa nakutusanturin johtoon on jo juotettu tuoretta piuhaa, mutta lämpötila-anturi on vielä melko rapsakassa kondiksessa:
Startin herätejohto sai vulkanoituvaa teippiä suojakseen
Sitten olikin jo avuliaita finnsharkkilaisia paikalle lukuisia, joten aika laittaa pakosarjat ja startin johdotukset paikalleen, päivän hommat maalissa ja illanviettoon...