En sitten lähtenyt viemään nuppia takaisin, kun jos kerran tuollaista työnjälkeä tekee, niin en jaksa uskoa, että se olisi siitä merkittävästi parantunut toisellakaan kerralla.
Sen sijaan otin yhteyttä nimimerkki Wessiin. Aluksi olin vähän suunnitellut antavani Wessin tehdä homman, mutta ilmeisesti Wessin sisäinen diktaattori on ottanut pysyvästi vallan ja yht'äkkiä huomasin, että se nuppihan jäikin omaan käteen. Toki samalla sain loistavia neuvoja siitä, kuinka noi sätöstelyt korjataan.
Eilen sitten päätin, että kaivetaanpa ompelukone taas kätköistä ja tartutaan työhön.
Ensin piti tietysti purkaa vanhat ompeleet pois ja leikellä ylimääräistä pois muokkaamalla puolikkaiden muotoja keskenään samankaltaisiksi:
Oman leikkelyn jälkeen huomasin nahan nurjalta puolelta, että verhoilija ei ollut leikannut paloja edes piirtämiensä viivojen mukaan, mutta nyt alkoi olla jo lähellä:
Sitten ompelukone esiin ja muutama harjoitusommel, joilla sain säädettyä tikin pituuden sekä pintaompeleen ja aluslangan vasteet sopiviksi. Ei mennyt ihan eka kerralla (eikä vielä toisellakaan) kohdalleen:
Mutta jonkin aikaa konetta säädeltyäni ommeljälki oli jatkoa ajatellen tyydyttävä:
Tarkoituksena oli siis ommella koneella vain suora ommel sopivalla tikin pituudella ja kutoa homma kasaan perinteisellä "ihan omin pikku kätösin" -menetelmällä. Tikissä on kaksinkertainen lanka ja neulalla käytin nelinkertaista lankaa, että sain hieman paksumman langan vaikutelman. Ensin toinen puoli kasaan (kuvan omituinen sinertävä väri johtuu ledivalosta):
Ja sitten nahka takaisin nupin päälle ja toinenkin sauma vastaavilla 'ristipistoilla'. Eihän tuo nyt täydellinen ole, mutta hakkaa visuaaliselta ilmeeltään aiemman 'ammattilaisen' työnjäljen kyllä mennen-tullen ja palatessa, vaikka itse sanonkin:
Saumakin istuu sivusuunnassa huomattavasti aiempaa paremmin:
Tuolla nyt sitten mennään ainakin vähän aikaa. Tai sitten otan tuon toisen sauman vielä auki ja leikkaan pikkaisen pois löysästä kohdasta, että saa kirittyä tuon sauman kuntoon.