Ensimmäinen lähtö Pudasjärvellä meni aavistuksen sutimiseksi
Jarrutusmatka on jonkin verran lyhyempi kuin muilla lentokentillä, joilla järjestetään mailiajoja, joten vaadittava hidastuvuus on melko kova kuormitus jarruille. Levyissä näkyy sinertäviä värisävyjä, mutta mitään jarrujen häipymistä ei ollut havaittavissa eikä ongelmia jarrutusmatkan kanssa. Siis oikein mitoitetut jarrut.
No niin... Nyt, kun on saanut hetken leijua, niin on aika palata (karusti) maan pinnalle. Jätin nimittäin tieten tahtoen eilen jotain kertomatta Pudasjärven reissusta. Huipputulokset eivät synny ilman uhrauksia. Moottorijumalat vaativat lisää uhrilahjoja
Auto savutti kuulemma melko voimakkaasti ja öljysumua löytyi öljytikun läheisyydestä, mutta ensimmäisen täyden mailin vedon (248.5 km/h) jälkeen ajattelin vaan huohotuksen olevan aavistuksen riittämätön. Toisen vedon (259.93 km/h) jälkeen savu seurasi varikolle asti. Tarkemmassa tutkiskelussa huomasin öljytikun nousseen reippaan sentin verran ylös ja öljyä ruiskunneen ihan huolella pitkin koneen kylkeä. Jopa plenumin sivuun asti oli öljyroiskeita. Tässä vaiheessa päätin jättää 260 km/h metsästyksen tuonnemmaksi, koska henkilökohtainen tavoite 250 km/h oli jo saavutettu.
Pudasjärven keskustassa pysähdyin tankkaamaan ja pysähdyttyäni savupilvi pössähti konepeiton alta. Öljysumua puskee edelleen öljytikusta. Olin kuitenkin ajanut hyvinkin konservatiivisesti tämän pikkusiirtymän, joten ensimmäinen ajatus oli, että nyt on huohotinletku tukossa. Sitä selvitellessä ja takaisinkasatessa piti sitten kurkistaa vähän plenumin alle. Joo, on se retale huohottanut aika reilusti, kun kaikki imukanavat ovat pahasti öljyiset
Paluumatkalla huomasin, tosin vasta Oulussa motarille kiihdyttäessäni, että auto savuttaa todella härskisti edelleen... Loppumatkan seurasin peilejä huomattavasti tarkemmin ja aina vähänkin namia annettaessa seurauksena oli savuvana perässä, pääosin kuskin puolelta (vaikka vetoa autossa tuntui vielä persdynon mukaan olevan ihan kohtuullisesti). Se savuvanahan tarkoittaa sitä, että kone odottaa uutta aukaisua
Tänään varmistelin diagnoosia mittailemalla puristuspaineita. 2- ja 6-pyttyjen osalta en mitannut, koska mittaletkun saaminen paikalleen olisi vienyt kohtuuttomasti aikaa ja tulokset olivat muutenkin ihan selviä:
1..165 PSI.....2..--- PSI
3..170 PSI.....4..110 PSI
5..170 PSI.....6..--- PSI
7..120 PSI.....8..95 PSI
No, olihan se hauskaa niin kauan, kuin se kesti. Kuukaudessa sain ajettua melkein 5 000 km. Tai ainakin takarenkaat pyörivät sen verran...
Jepjep. Ainakin kolmessa pytyssä vajaat paineet. Hyvä puoli asiassa on se, että paineita yleensäkin löytyy, siis lienee joko männänrenkaat antautuneet tai sitten "ringland" on murtunut ja paine pääsee renkaan 'sisäpuolelta' alakertaan, mutta täysin läpihengittäviä mäntiä ei pitäisi olla. Joten parhaassa tapauksessa pääsee uudella rengastuksella jatkamaan ajoa.
Mutta diagnoosi varmistuu vasta sitten, kun saa koneen purettua. Mitä ei tapahdu nyt ihan pieneen hetkeen. Ei vaan pysty. "Pohja se on minunkin vieterissäni ja se pohja löytyi just nyt"