Jarrut tuntuivat jääneen Botniaringille ainakin osittain ja toiminta oli varsin ennalta-arvaamatonta... välillä poljin painui syvemmälle, välillä taas ei, mutta vauhti ei juurikaan hidastunut riippumatta polkimen liikeradasta. Jarrupolkimen tuntuma oli enemmän ja vähemmän kumipallomainen, joten epäilin ilmaa olevan systeemissä.
Ilmattiin jarrut ihan perinteisellä kahden miehen menetelmällä, mutta tilanne ei parantunut. Ilmaamisen aikana tuli sitten pieni kommunikaatiovirhe, jonka seurauksena Juhatee painoi piiiitkän aikaa jarrupoljinta ilman, että avasin satulasta ilmausruuvia, mutta silti poljin painui hitaasti pohjaan. Yhdestäkään satulasta ei kuitenkaan näkynyt vuotavan jarrunestettä.
Lähdin sitten arvailemaan, että pääsylinterissähän se vika täytyy olla ja tilasin uuden pääsylkän akun seuraksi. Optimahan otti vähän enemmän itseensä siitä, kun kyynärnojan (korjattu) lukitus petti uudemman kerran ja auto oli n. viikon pihassa huppu päällä ja kyynärnojan kansi auki... Söi sitten akun ihan vimpan päälle tyhjäksi.
No, sitten jarrupääsylinterin vaihtoon. Itse vaihtohan ei ole monimutkainen toimenpide: etu- ja takapiirien metalliputkien liitokset auki, pääsylinterin nestepinnan varoitusvalon liitin irti ja tehostimesta itse sylkän kiinnitysmutterit auki. Sylinterin takaa paljastuikin, että arvailuni osui kerrankin oikeaan. Jarrunestettä oli päässyt tihkumaan pääsylinterin taakse tehostimen kuoreen:
Päätin samalla, kun sylkkä on kerran irrallaan, vaihtaa myös hyllyllä muutaman vuoden maanneen jarrupaineen säätöjousen. Tavoitteena siis saada vähän lisää jarruvoimaa taka-akselille, koska noiden seefemman etujarrujen ansiosta takajarruja kuormitetaan huomattavasti vähemmän, varsinkin rata-ajossa. Väittävät, että keula ei niiaisi enää niin voimakkaasti kovissa jarrutuksissakaan.
Jousen vaihto oli itsessään melko suoraviivainen toimenpide. Tuosta sylkän sivusta pultti auki...
...vähän koputtelua puuta vasten, maadoitusjousi ja O-rengas pois tieltä, ennenkuin säätöventtiilin saa ulos. Jarrutasapainoon vaikuttava jousi on 'peräpäässä' lukkorenkaalla lukittuna paikalleen. Tuossa Service Manualin kuvitusta aiheesta:
Sitten homma meneekin mielenkiintoiseksi. Pääsylinteri pitää vielä ilmata ja se tapahtuu sitten, kun sylkkä on ruuvattu takaisin paikalleen autoon. Ohje tehtaan manuskasta:
Muutamalla ekalla avauksella avasin liitosta kai liian varovasti tai sitten ilma oli jossain 'peremmällä', mutta aluksi ei tullut muuta kuin nestettä ulos. Jarrunestesäiliöissä kyllä näkyi nousevan kuplia. Sitten, kun liitosta avasi reilummin, alkoi ilmaakin tulla pihalle oikein 'räkimällä'.
Tehtaan ohjeen mukaan, kun jarrut oli vasta ilmattu, niin jätettiin satuloiden ilmaus tekemättä. Ehkä ei olis pitäny.... Ei nimittäin parantunut jarrujen toiminta yhtään. Edelleen poljin painui välillä syvemmälle. Kumipallomaisuus polkimessa vihjasi siihen suuntaan, että ilmaahan siellä pitää vielä olla ja myöhemmin tulikin mieleen, että jospa se vikaantunut pääsylkkä olikin työntänyt ilmaa systeemiin?
Tänään sitten kurkistin vähän konehuoneeseen ja huomasin, että etujarrupiirin liitoksesta tihkui vähän nestettä... Lukkopihdeillä tiukemmalle ja nyt jarrupolkimen liike muuttui johdonmukaiseksi, vaikka kumipallomainen tuntuma säilyi.
Illemmalla ilmattiin vielä pari kertaa pääsylkkää varmuuden vuoksi ja sitten puristettiin jarrusatuloiden männät ääriasentoon, jolloin nestettä työntyy säiliöön ja jos piirin alkupäässä on ilmaa, sen pitäisi tulla sitä kautta pois (kuvassa on siis reilut puoli senttiä ilmatilaa jarrupalan ja satulan välissä):
...jostain syystä kuvapilvi kääntää kuvan peilikuvaksi?
No, tuon jälkeen varmistettiin vielä pääsylkän ilmaus ja ilmattiin satulat perinteisellä menetelmällä. Jokaisen satulan läpi pumpattiin n. säiliöllinen jarrunestettä ja ilmaa tuntui löytyvän joka satulasta.
Koeajolenkillä poljintuntuma muuttui huomattavasti paremmaksi ja jarrutehokin tuntui pikkuhiljaa paranevan useamman reippaahkon jarrutuksen jälkeen, joten seurataan tilannetta muutaman päivän ajan, josko ne jarrut vielä löytyisivät ennen Alastaron ratapäiviä