Eilen jatkoin subbareiden asentamista, mikä piti olla tässä vaiheessa jo lähestulkoon läpihuutojuttu. Jepjep. Niinhän sitä voisi luulla.
Noh, tarvikkeet kaupasta ja tallille. Ensin mallaillaan vähän Bilteman suojaverkkoa:
Lähikuva 'kiinnityskoukuista', joille piti tietenkin porata alkureiät
Kaikki hyvin, aloitetaan tiivistys. Ihan normaalia ikkunatiivistettä, jolla kierretään koko kehikko, muistaen tehdä pienet lovet kulmiin, että tiiviste taipuu yhtenäisenä:
Ja sama urakka elementin puolelle, ettei elementin ja kehikon välistä hiivi ilma karkuteille. Aloitin loveamalla tiivistenauhaa melko tiheästi, mutta sitten huomasin, että tiiviste taipuu tällaiselle kaarelle ihan mukavasti ilmankin.
Hienoa! Samat kujeet toisellekin kehikolle ja sovittelemaan kehikkoa takaisin paikalleen, kaapelin läpivienti ja juottaminen elementtiin. Elementti koteloon, kiinni ja suojaritilä paikalleen. Istuu kivasti paikalleen. Innosta puhkuen akkukaapeli kiinni, soitin päälle ja säätelemään jakotaajuutta jne. Muttamutta. Mitvit? Toisto on kuin seuraisi kaverin, joka ei ole perseneitsyt, hernerokkapäivän lopputulosta. Tai kuuntelisi lapsilaumaa, joka ajaa räpättimet fillareissa. Siis pörinää piisaa. Eli kotelo vuotaa kuin seula.
Matalilla taajuuksilla tulosuunnan aistiminen on sitä vaikeampaa, mitä alemmaksi taajuuskaistalla mennään. Mutta siellä se ilma liikkuu, joten kaivamaan autosta md:tä, josta löytyisi matalaa bassoa. Olen toki tallentanut testisignaaleja nimenomaan auton äänentoiston testejä varten yhdelle md:lle, jota ei tietenkään löydy tähän hätään, mutta tyrkkään soittimeen Toton 'I Will Remember' ja yritän päästä selville vuotokohdasta. Löydän aikani ihmeteltyäni syyllisen (ainakin) kotelon yläpuolisten johtojen läpiviennistä kotelon takaosasta, kotelon päältä. Puhaltaa niinkuin huonosti suunitellusta refleksikotelosta.
Sikaa peliin ja toivottavasti tällä kertaa tiiviiksi. Muttamutta. Ei se niin helposti mene. Tai ehkä menisi, mutta pistooli päättää luovuttaa taas kerran. Prkl. No, siirrytään toiselle puolelle, jospa siellä olisi tiivistä. No such luck.
Mitähän sitä nyt keksisi, kaupat ovat jo kiinni eikä viitsi enää soitella kellekään... Korjataan.
Luulisi pysyvän kasassa noilla pulteilla. Apteekki on vielä auki, lisää suojakäsineitä hakemaan, sikaa peliin ja tiivistystä molemmin puolin. Jätetään hautumaan huomiseen.
Sitten siirrytään ovien kimppuun. Ilmastointiteippirullan avulla saadaan asennusreikä piirrettyä bassokeskiäänielementille, reikä levyyn ja sovittelemaan paikalleen. Ensimmäinen idea oli kiinnittää levy oven sisäpuolelle, jolloin kaikki alkuperäiset suojaritilät mahtuisivat ehkä paikalleen.
Niinpä. Elementin kehys tulee aika pahasti ylä- ja alareunasta kuidun päälle, sivusuunnassa mahtuisi 'just'. Entä, jos kehyksen kiinnittäisi oveen, mutta verhoilun ja ovipinnan väliin? Ovipahvi sovitellaan suuriapiirtein paikalleen, ruuvataan muutamasta kohdasta kiinni ja katsotaan. Eihän siitä mitään tule, etuosa jäisi repsottamaan todella pahasti:
Ei auta muu kuin tehdä kiinnitysreiät ja koekiinnitys. Lopullinen kiinnitys tulee sitten ovipahvien päälle.
Jotain hyvää sentään, ovet mahtuvat hyvin kiinni.
Ei löydy mitään pyörylää, jolla voisi mallata kojetaululle keskiäänielementin kiinnitysreikää, joten heilutan vähän harjaa ja jätän homman tähän vaiheeseen.