[barum]

Uudemmissa LS7:n imuventtiileissä varren pinta on huomattavan sileä verrattuna ensimmäiseen versioon, pinnoitushan on siis CrN. Itse päädyin suljetulla voitelu-uralla varustettuun PM-ohjuriin, ja ovat kestäneet ainakin 15 tkm moitteetta. Myös varakansiin on hyllyssä samanlaiset ohjurit AHP:ltä. Pakopuolelle ontto rosteriventtiili ei ole paljoa painavampi kuin OEM, mutta varsi kestää varmemmin.

Yksi epäilty selitys kulumiselle sekä Ti-imuventtiilin, että varsin ohutseinäisen natrium-täytteisen (ja joskus myös harmillisen epäkeskeisesti ohutseinäisen) pakoventtiilin tapauksessa on se, että varsi kävisi selvästi muita LS-sovelluksia kuumempana ja siihen kertyisi öljykarstaa ja muita partikkeleita, jotka yhdessä tyypillista LS-sovellusta suurempien sivuttaisvoimien kanssa kuluttavat ohjureita nopeammin. Tuohon päälle sitten vielä mahdolliset työstöstä johtuvat geometriaongelmat. Jos en väärin muista, niin LS9:n Ti-venttiileillä on esiintynyt samaa ongelmaa.

Jos nokan valinnassa on tarkoitus olla maltillinen, niin E85:lle riittävät vielä LS9:n suuttimet, joille on tarkka data tiedossa, ovat edullisia ja saatavuus hyvä. Nimestään huolimatta E85 on harvoin 85%:sta, omalla kohdalla korkein lukema on ollut 75..76%. Vaparissa Flex fuel ei ilman >13 puristuksia tuo kovin merkittäviä hyötyjä, ahdetut ovat sitten asia erikseen.

Liittyen nokanvaihdon tavoitteisiin (ja joskus unelmiinkin), noista jorpakon takaisista rwhp-tehoista sen verran, että uintimatka tälle puolelle muuttaa tehot konetehoiksi.