Transienttitauluja voi hiukan kompensoida, mutta käytännössä enemmän mielenrauhan kuin todellisen tarpeen vuoksi. Viuhka (spray pattern) on hieman käännetty, mutta reaalimaailman vaikutus siitä, osutaanko imuventtiilin lautauseen vai osin imukanavan seinämään on ilmeisen rajallinen.
Samantasoinen vaikutus taitaa olla sillä, jos vaihdetaan MSD:n huomattavasti vakiota suurempitilavuuksinen imusarja. Kaikki kuitenkin riippuu siitä, kuinka vakion kaltaisen ajettavuuden haluaa (ja on valmis panostamaan siihen) jokaisessa vastaantulevassa käyttötilanteessa.
Vakiokantta "höylättäessä" on hyvä muistaa, että venttiilit tulevat, toki nokan profiileista riippuen, aika lähelle mäntiä jos halutaan mennä 13 ja yli puristussuhteisiin => sinitarralla tarkastamaan ja toivomaan, että etäisyyttä jää riittävästi. Noissa reilummissa puristussuhteen nostoissa taitavat tehdä ns. angle milling:in. Vakiokannessa ns. deck-tason paksuus on melko rajallinen, mutta näkyy selvemmin napakammin ahdetuissa tiiveysongelmina. Bensalla LS7 ei käytännössä hyödy puristussuhteen nostosta, ennakkoa joutuu pakittamaan ja hyöty on +/- nolla, sekin on hyvä huomioida jos aitoa flex fuelia haluaa.
Suosittelen pitämään "mopon lapasessa", niin pääsee ajamaan enemmän. Toki, jos rakentaminen on pääasia, niin tervetuloa, oikea harrastus on löytynyt.