Magneettiventtiili saapui jo viikko sitten tontille, mutta vasta perjantaina oli nosturilla tilaa, kun samalla reissulla vaihdoin öljyt ja takajarrulevyt. Homman piti taas kerran olla suoraviivainen pura-kasaa -operaatio. Mutta eihän se.
Vanhan magneettikytkimen purkaminen oli toki nopeaa. Aika pahaan kuntoon oli metalli ehtinyt kulua käytettynä vaihdetusta magneettikytkimestä reilun 16 000 km:n aikana:
Vielä lähikuva, jossa metallin kuluminen näkyy selvemmin:
Vertailun vuoksi pakkauusi osa:
Hihnapyörän kitkapintahan oli vanhassa muuttunut jo aiemmin melko rapeaksi ja nyt oli alkanut lähteä palojakin:
Uudessa osassa on tietysti aika erilainen näkymä:
Ja sittenhän ei pitänyt olla muuta kuin pistää vähän vaseliinia akseliin, läimäistä roippeet paikalleen ja juottaa johdotukset kuntoon.
Muttamutta... kompuran puolella on pieni ohjain- tmv. tappi, jolle ei ollut koloa staattorin takapuolella. Paikan saa merkattua hieromalla uutta staattoria hetken paikalleen, mutta seuraava ongelma tulee sitten tapin pituudesta vs. staattorin rungon paksuus. Pikkuhiljaa porailemalla, tönärillä mittaamalla ja paikalleen sovittamalla alkaa yhteisymmärrystä löytyä, vaikka aikaa meneekin aivan älyttömästi tarkisteluihin ja sovitteluihin.
...mutta loppujen lopuksi pitää vielä kompuran rungossa olevaa ohjaintappiakin viilata hieman matalammaksi, kun loppuu usko staattorin materiaalipaksuuden kanssa. En tiedä, olisiko kuoren lävistävästä reiästä kovasti haittaa, mutta en tohdi ottaa riskiä.
Välyksen shimmasin n. 0.45 mm:iin (ohjearvo 0.50 mm +-0.15 mm) ja homma sitä myöten valmis.