Ei perhanan Infinityjä kuulunut vieläkään, mutta tallille sitä oli mentävä. Ilta meni sitten tallin omistajan Vaniin vahvistinlankun ja cd-boksin asentelua ja piuhoituksien vetoa. Kaapelit piti saada piiloon, joten vähän purkamista oli ohjelmassa.
Eihän sitä kokonaan voinut pitää näppejä Corvetesta irti. Vänkärin puoleinen peili ei oikein kunnolla tottele säätöä ja aina, kun oven tönäisee (ei siis tarvitse paiskata millään hirmulämärillä) kiinni, peili 'nyrjähtää' näyttämään metsäkukelmia. Ja kun säätö ei toimi ihan 'satasella', niin eihän se käy.
Tällä kertaa puhelinhäirinnän kohteena oli jo aiemmin FinnVette ja Jake antoikin peilin purkamisohjeet puhelimessa. Vanin asennuksessa ei koko aikaa tarvinnut kahta käsiparia, joten luppoajalla hiippailin Veten kimppuun. Ensin työnnetään sormet reilusti peilipinnan alle
Ja siitä se peilipinta lähtee ulkonemaan. Vielä varovaisuutta peliin, seitsemän vuoden epäonnea ei enää tähän projektiin kaivata.
Kyllähän tuon tapin pitäisi jo vähitellen luovuttaa
Varovaisesti, mutta päättäväisesti vääntämällä peili lähtee pois paikaltaan, alta paljastuu säätötapit ja keskellä näkyy kolonen, jossa se edellisessä kuvassa huonosti näkyvä tappi majailee
Siis tämä tappi
Ja kuten kuvasta näkyy, koirat haukkuu ja korroosio se vaan kulkee ja porskuttaa. Ruuvit auki ja mitäs sieltä paljastuukaan? Aika töhnäiset säätövermeet.
Näitä on siis kaksi kappaletta kuten myös varsinaisen säätötyön tekeviä sähkömoottoreita:
Toinenkin on puhdistuksen tarpeessa:
Sitten ei muuta kuin kaikki kontaktipinnat noista 'kynsistä' puhtaiksi, myös 'säätötapit' (en osaa parempaakaan nimeä keksiä) puhtaaksi, vähän voiteluainetta pinnoille ja koppa takaisin kasaan, peili edelleen varovaisuudella ja päättäväisyydellä takaisin paikalleen. Säätö toimii yhtä huonosti kuin ennenkin, mutta nyt peili ei nyrjähdä pois säädetystä asennosta, vaikka oven heittäisi kiinni ihan 'isän kädestä'.
Lopuksi vielä
morgan_kanelta varastettu idea konepeiton jumiutumisen estämiseksi. (varmaan muistanette, että Alastaron ratapäivää edeltävänä perjantaina ensin öljynlauhduttimen letku hajosi ja bonuksena konepeitto jumiutui)
Yksinkertainen on kaunista, ja katu-uskottavuutta lisää nippusiteiden luova käyttö:
Siinä ei kauaa nokka tuhise, kun nappaa pihdit ja nykäisee lukituksen auki.
Tällaista nysväysnurkassa tällä kertaa. Huomenna tungetaan subbarikoteloihin unohtuneet vanut paikalleen ja sitten varmaankin odotellaan vaan kaiutinsatsin saapumista.