Kun on kerran oppinut polkupyörällä ajamaan, niin sitä taitoa mies ei koskaan unohda. Vähän ruosteessahan sitä voi toki aluksi olla kun pitkästä aikaa kokeilee taas ajohommia.
Jokunen palstalaisista saattaa muistaa, että allekirjoittaneen Z06:ssa on jakopäänremontti edessä. Kyselin paria sopivaa tekijämiestä hommalle, mutta sattumoisin kaikki tuntuvat olevan kiireisiä näin keväällä. Ei mikään yllätys, jokainenhan haluaa oman projektinsa ajoon heti kun kelit sallii. Niinpä tulin sitten ajatelleeksi, että mitäs jos vaihtais ihan itte jakopään. Ei se niin vaikeata voi olla. Oonhan mä joskus vuosia sitten tehny moottoriremonttia ja virittelyä, viilannu kantta, vaihtanu virinokan, imusarjan ja säädelly Webereitä käsikopelolla. Mutta toisaalta, eihän mulla ole kuin kylmä talli pohjanmaalla, eikä siellä ole edes kunnollista tunkkia.
"Ei ole kunnollista tunkkia" jäi soimaan mun mielessä. Vai että ei ole tunkkia. Joku on saattanut joskus kuulla vanhan vitsin tunkista, jossa vitsin kohokohta päättyy lauseeseen
"pitäkää tunkkinne". Ja yht'äkkiä mä havahduin että mitä v...ua mä tässä oikein itken ettei muka ole tunkkia. Saahan niitä p....le kaupasta, sen kun vaan käy ostamassa. Ja kuin pisteenä iin päälle pohjalainen veri kuohahti ja ajattelin, että
"ei tartte auttaa, sanoi etelä-pohjalaanen kun tervakuorman alla makas". Eli päätin, että
"itte mä ristini kannan ja jakopääni korjaan".
Hyppäsin perjantai-iltana junaan ja matkustin maalle uhkuen itseluottamusta.
"Kyllä tästä vielä hyvä tulee", ajattelin. Lauantaiaamun valjetessa ajoin vanhempieni Golffilla Seinäjoelle "tunkkikauppaan" ja ostin kaikista matalimmalle laskeutuvan hydraulitunkin sekä neljä kolmijalkaa. Kipinkapin takaisin Kauhavalle talliin ihmettelemään, että mahtuuko tunkki Z06:n alle. No ei mahdu, ei. Vaikka tunkin minimikorkeus onkin vain 9 senttiä. Eläkkeellä oleva isäni saapui paikalle ihmettelemään
"mitäs poika oikeen puuhaa täällä". Totesin että:
"vaihran itte jakopään ku muut ei eheri".
"Ai jaa niinkö meinaat, no ei tuo sun tunkkis taida mahtua tuonne auton alle", totesi isäni.
"Tieretään, tieretään" kommentoin ja kerroin että
"mä kyllä itse asiassa vasta tässä tuumailen että miten tää homma pitäis tehrä". No, faija kaivoi jostain tallin nurkasta sellaisen vanhanmallisen tunkin, varmaan jostain 60-luvun Renaultista peräisin olevan ruostuneen vekottimen.
"Koitas tällä." Mä sanoin siihen, että
"ei tuolla mitään tee...mutta näytäs ny kuiteski sitä tänne". Ja kas kas, sehän mahtui Z06:n alle helposti... Justiinsa. Vai ettei muka ole tunkkia...
No se tarinasta. En olisi hommaan lähtenyt ilman "Juhan" ja "Sevy.8:n" loistavia projektikertomuksia. Ja kun kummaltakin saa tarvittaessa kysyä neuvoa, niin mikäs sen mukavampaa kuin väsätä omaa projektia. Ja kun kyseessä on suht' yksinkertainen - vaikkakin aika suuritöinen - operaatio, niin eiköhän tuo tule onnistumaan allekirjoittaneelta. Sen kyllä huomasin heti ekan viikonlopun jälkeen, että mikään asia ei suju vauhdikkaasti tai itsestään, vaan kaikkea pitää miettiä etukäteen. On sitä senverta ruosteessa. Ja työkalutkin on hukassa:
"mistä per...les täältä tallista löytyy ristikkoavain, eihän Z06:ssa sellaista ole". Tai:
"mihinä porakone on? Ai ei ole porakonetta?" Ja niin edelleen.
Tässä pari kuvaa rojektista.
Talvinen talli - kukapa uskoisi mitä sisältä löytyy:
No,likainen Z06:han se siinä, ahtaassa tallissa:
Herttoniemen "kesätallissa" oleva autopaikka on just julmetun ilmanvaihtohormin alla, siispä pölyä on joka hemmetin paikassa moottoritilassakin:
MAF:
Sitten ne kuuluisat
Tunkin veljekset...ikäeroa reippaasti, mutta veljekset silti:
Lopuksi turvallisuus ennenkaikkea. Leveistä renkaista on hyvä tukea autoa: