No niin, kotona pyörylää pohtiessa tuli mieleen, että ympyröitä on aika kauan jo piirrelty harpin avulla... Sellainen kotoa aamulla matkaan ja tallille. Äänentoisto ei ole ihan huippuluokkaa eikä suorituskyvyltään kovin hyvin tasapainossa, kun subbareiden seurana pihisee etuovesta irroitettu nössöämyri vasemman kanavan äänitorvena.
Ensin tarkistamaan subikoteloiden tiiveyttä eilisen sikaflex-session jäljiltä vanhoilla suosikkiveisuilla, 20, 15 ja 10 Hz:n siniaalloilla. Näillä taajuuksilla ilma liikkuu, mutta ääntä ei kuule, vaan enemmänikin tuntee,
jos toisto on puhdasta. Ei ole, prkl!
Vielä vaan molemmat kotelot vuotavat ja pörisevät, vaikka häiriöäänet ovat vaimentuneet huomattavasti edellisestä ja jäävät lähestulkoon hyötysignaalin alle. Antaisko olla vai tekisikö asialle sittenkin vielä jotain? Mikäs siinä. Lyödään yhteensä reilu puoli tuubia sikaa lisää koteloiden päällä majaileviin johtojen läpivienteihin ja vähän koteloihin sisällekin. Jätetään hautumaan. Ja sitten riitti tälle nysvääjälle koteloiden turaaminen sikaflexin kanssa. Melkein kolme tuubia mennyt. Elementit paikalleen, kävi miten kävi.
Aikaahan siinä vierähtää ja uuden koekuuntelun aika. Hahaa! Selätysvoitto ja pörinöitä ei enää kuulu muualta kuin koko peräosan resonoinnista. Mitä nyt kuskin puoleisen sisälokasuojan ja lokasuojan välistä vähän puhaltelee reilummissa bassopläjäyksissä
Mutta sitten päästään taas eteenpäin. Laitetaan suojaritilät elementeille paikalleen, vedetään kaiutinkaapelit pehmusteiden alle piiloon, juotetaan huolellisesti, suojataan 'sähköteipillä' (kun ei vulkanoituvaakaan teippiä ole) ja piilotetaan verhoilun alle ja lopputulos on varsin hyvin alkuperäisen näköinen.
Seuraavaksi täytyy saada lisää suorituskykyä etukanaviin, kun subbaritkin toimivat. Jokaisella autostereoiden asentajalla täytyy löytyä pari 6x9-tuumaista hätävarakaiutinta, vaikka olisivat eri merkkiä...
Kytkennät ovat rujoja, mutta hällä väliä. Rokki raikaa niin, että lahkeet lepattavat. Uhrataan jokunen hetki säätöihin ja lopputulos on yllättävän kelvollinen (ottaen huomioon ne kojelaudan päällä röhnöttävät eriparin 6x9:t). Onhan tässä projektissa vastamäkiäkin ollut, on kiva välillä liikkua myötäiseenkin...
Asennetaan välillä Chevy Vaniin amerikan liittimet ISO-liittimiksi kääntävä johtosarja (eli juotetaan aika monta johtoa). Laitetaan Sonyn md-soitin kiinni, mutta mitäs nyt taas? Ääntä ei tule kuin oikeasta etukaiuttimesta hyvin hiljaa ja säröytyneenä.
Lyödään soitin Vetteen kiinni, siitä kun nykyään löytyy ISO-liittimet ja sama lopputulos. Soitin on pari vuotta tallissa maatessaan päättänyt siirtyä eläkkeelle. Kokeillaan vielä Corvetessa olevaa JVC:n soitinta ja varmistetaan ettei kytkennöissä ole vikaa. Ei ole, vaan säädöt toimivat normaalisti ja joka kulmalta kuuluu se, mitä pitääkin.
Neronleimauksen lailla päätämme kokeilla Vetestä 'yli' jäänyttä Sonyn cd-soitinta, josko soittimen liitin olisi samanlainen md:n kanssa. Onhan se, pistetään piuhat kiinni ja jopa onni potkaisi. Kaikki toimii (paitsi radio, auton antenniliitin kun on minikokoa ja Sonyssa on vielä antennin urosliitin normaalin naarasliittimen tilalla(!) ) Mutta omistajalla löytyy lisukkeena Sonyn cd-boksi, joka saadaan myös toimimaan cd-soittimen komentamana.
Päätän sitten turata JVC:n soittimen oikealle paikalleen keskikonsoliin, ihan nätistihän se sinne istuu ja itse asiassa Tokyo-by-night -tyylinen näyttökin sopii early-C4:n digimittariston seuraksi vallan mainiosti. Soittimen valinta kohdistui juuri tähän malliin hybridiominaisuutensa vuoksi. Samalla soittimella toistetaan sekä cd-levyt että md-levyt!
Mikäs siinä, sitten työtahti vähän hiipui ja tuli hieman fiilisteltyä rokkenrollilla, kun humppavehkeet vihdoinkin toimivat melkolailla niinkuin pitääkin (ottaen huomioon ne kojelaudan päällä röhnöttävät eriparin 6x9:t)
Mutta ei saa jäädä tuleen makaamaan. Seuraavaksi vielä kojelaudalle tulevien elementtien paikan hakua ja mallausta. Tarkoituksena on istuttaa 4-tuumainen keskiäänielementti diskantin seuraksi:
Ja kuten kuvista näkyy, aina kannattaa tarkistaa ja sovittaa, jos vain mahdollista. Projektin vakiovieras, savolainen supermies 'Vituiksmän' iski kyntensä tähänkin. Otetaanpa se harppi vielä kerran kouraan ja siirretään elementtien paikkoja otollisempiin positioihin:
No niin, mahtuvat valmiiseen aukkoon, ettei tarvitse kojelautaa alkaa modifioimaan. Kuviosahalla keskiäänielementille reikä, mutta jätetään diskantti vielä hautumaan. Vasta Infinityn kolmitiesarjan saapuessa päätän, laitanko diskanttielementin upotettuna levyyn vai pinta-asennettuna.
Siinäpä se, mitä tässä vaiheessa voi enää tehdä. Laitetaan kuitenkin takaosan verhoilut ja näkösuojaverho paikalleen, muistetaan kiinnittää myös sivujen näkösuojat. Vihdoinkin takaosa on taas eheä:
Sitten piti vielä vaihteensiirtäjän nuppi näprätä paikalleen. Uusi nahka oli sen verran tiukka, että hieman piti näyttää Leathermania (hehheh) nahkanupille, että painonappi pääsee liikkumaan kunnolla. Ja sitten olikin laitettava penkki paikalleen, kun kerran alettiin autoa kasaamaan.
Mukavahan tuossa on istua
ja muistella auton edessä näkyvän Finnsharkin kalenterin tammikuun kuvan ottohetkeä. Tuolla hetkellä himo startata auto ja käydä lähimmällä bensanjakelupisteellä hakemassa pikkaisen tankin täytettä oli asteikolla yhdestä viiteen .... noin kuusi ja puoli. Mutta tallin oven tukkii peräkärry eikä autokaan ole vakuutuksissa.
Subbareiden vahvistin mahtuu hyvin olemaan paikallaan ja jos ei osaa etsiä, ei penkin ollessa normaaliasennossa vahvistinta näy lainkaan. Mikä oli osatavoitteena
Nyt sitten odotellaan erillissarjaa saapuvaksi ja palataan aikaisintaan torstaina projetin kimppuun. Toivottavasti siihen mennessä on löytynyt sopiva etukaiuttimien kehikoiden verhoilumateriaali. Paljas mdf ei oikein istu auton värimaailmaan. Hätävararatkaisuna kaapista löytyy mattamustaa maalia, jos ei muu auta.