Kevään ekat 500mi on jo rullailtu, ja kylmästä asfaltista huolimatta päällimmäinen ero syksyn fiiliksiin on se, että takarenkaiden pito on aivan eri planeetalta. Syssyllä jalan ei tarvinnut pahastikaan krampata, kun perä oli jo irti. Nykyinen tilanne taas pistää pohtimaan, että tällä pidolla puhtia soisi olevan enemmän...
Muutoksen syyt:
1. Talvella alatukivarret ja niiden kiinnitys perämurikkaan meni vaihtoon. Nykyisen setin geometriassa on enemmän tolkkua, alatukivarret ovat kohtuudella samansuuntaiset vetarien kanssa. Tästä syystä kiihdyttäessä (ja painopisteen siirtyessä taaemmas) camber ei muutu isosti negativiseksi, vaan renksut pysyvät suoremmassa.
2. Uudet renkaat. Ei nuo uudetkaan mitkään katuslicksit ole, mutta ne on sentään paistettu viime syksynä. Edelliset oli vuodelta 2003...
3. Nelipyöräsuuntaus. Perimätiedon mukaan pyöränkulmien piti olla kunnossa aiemminkin, mutta nyt ne ovat Hertsikan Vianorin Artsin säätämät.
Odotus toki oli, että näillä toimenpiteillä pidon pitäisi parantua, mutta olen silti yllättynyt siitä, miten isosti tilanne muuttui.
