Moottorilohkon hitsaus? Missä tehdään?

[Macho]

Lisäaineistukset ja tekniikka sen onnistumisen tosiaan viimekädessä ratkaisee, ei niinkään itse menetelmä. Tavallisen harrastajan näkökulmasta lähtisin ehkä kokeilemaan pieniin halkeamiin jollain paremmalla kemiallisella metallilla sen jälkeen kun ne on puhdistettu huolella. Jossain pakkasproppujen välissä rasituksen ei kuitenkaan pitäisi olla mitään ihan mahdotonta?
Tosin nämä thereifixedit.com operaatiot kannattavat buljettimielessäkin vain, jos lohkoa ei tarvitse muuten alkaa paljoa koneistamaan...

[Haukkis]

Originally Posted by Tuomas

Itse ainakin TIG:llä päässyt parempaan lopputulokseen.
Sanoisin että jos ei mikään harvinaisuus ole niin maksa vaivaa(hintaa)
Tuoreessa valussa pääsee varmasti hyvään lopputulokseen mutta vuosikymmeniä vanha mikä imenyt öljyä ja muita epäpuhtauksia on kysymysmerkki. Hitsaus sinäänsä on nopea operaatio mutta valmistelytyö, lämmitys ja jälkihoito on kokonaisuutena varmasti päivän projekti.

Isä on aika guru noissa hitsaustöissä. Yli 30v kokemus alalta ja vuosien varrella on tullut vaikka minkälaista valurautaosaa vastaan, niitä ikivanhojakin.

Kyllä puikolla pääsee hyvään lopputulokseen, kun osaa tehdä sen oikein. Monta knoppikohtaa siinä hitsausvaiheessa on.

Niin ne kaikki valurautapuikot maksavat hunajaa verrattuna normi teräksille tarkoitettuihin.

[Tuomas]

Originally Posted by Haukkis

Niin ne kaikki valurautapuikot maksavat hunajaa verrattuna normi teräksille tarkoitettuihin.

Maksaa seki lanka mitä itse käytän valulle oisko ollu kolmisensataa kilo..

[Puman]

Eli takaisin kysymykseen.

Yhteystietoja mahdollisiin tekijöihin saa laittaa.

[Puman]

Juttelin eilen erään useampia vanhojen autojen valurautalohkoja korjanneen vanhan herran kanssa. Kertoi yhdeksi toimivaksi keinoksi lohkon ulkopinnan halkeamille ns. pulttipaikkauksen. Erittäin hidas ja tarkkuuta vaativa toimenpide, mutta onnistuessaan toimiva ja lämpövaikutuksia ei tule.

Eli halkeaman päähän porataan reikä pultille ja reikään tehdään kierteet. Sitten lukitusrasvalla voideltu pultti kierretään reikään ja pultti katkaistaan lohkon pinnan tasolta. Sitten porataan seuraava reikä aivan edellisen pultin viereen siten, että uusi reikä jyrsii hieman ensimmäistä pulttia ja uusi pultti kierretään paikalleen hieman ensimmäisen pultin päälle. Näin porataan pultteja hieman toistensa päälle riviin koko halkeaman matkalta.

Etuna hitsaukseen on se, että työn voi jättää kesken ja jatkaa toisena päivänä. Ei lämmityksiä eikä materiaalin jännitystiloja. Herralla oli jopa näyttää omaan autoon tehty omakätinen työnäyte, jota pyysi siltä istumalta katsomaan. Noin 10 cm halkeamaan oli porattu 14 pulttia, jotka oli katkaistu ja hiottu lohkon tasolta sileäksi. Pulttipaikka erottui lohkon maalin alta himmeästi ns. matomaisena siistinä kuviona. Pitänyt vedet sisällä jo 14 vuotta.

[VeeVe]

Tuossa yksi paikka Lappeenrannan kyljessä.
http://www.l-weld.fi
Käsittääkseni on saanut osaavan maineen harrastajien keskuudessa.
Korjaavat valurautaosia, korjautin tuolla Vortecin rautakannen ja todella siistiä työtä tekivät.
Kaveri kertoi että suurin kustannuserä näissä valuraudan korjauksissa on materiaali, kannen halkeaman hitsaus maksoi 90 eur.

[Puman]

Originally Posted by VeeVe

Tuossa yksi paikka Lappeenrannan kyljessä.
http://www.l-weld.fi
Käsittääkseni on saanut osaavan maineen harrastajien keskuudessa.
Korjaavat valurautaosia, korjautin tuolla Vortecin rautakannen ja todella siistiä työtä tekivät.
Kaveri kertoi että suurin kustannuserä näissä valuraudan korjauksissa on materiaali, kannen halkeaman hitsaus maksoi 90 eur.

Olin yhteydessä ko. paikkaan. Työ kuulema onnistuu, mutta takuuta kestävyydelle ei uskaltanut antaa. Tekee työn Migillä. Sanoi kriittisen vaiheen olevan hitsauksen jälkeinen jäähdytys, jonka pitäisi valurautahitsauksen kohdalla olla todella hidas ja tasainen, että jännitykset saa pois. Kehoitti etsimään paikan, jossa olisi moottorilohkon kokoinen uuni, jossa tulikuuma lohko voisi hallitusti ja hitaasti jäähtyä. Sellaista ei taida Suomesta löytyä.

Täällä Salon seudulla oli vielä 90-luvulla maineikas lohkonhitsauspaikka nimeltä Vuolukan konepaja. Kerrotaan, että jo silloin 70-vuotias hitsaajamestari tapasi laittaa puikolla hitsatut lohkot rosvopaistin tavoin monttuun tulikuumien hiilien seuraan ja kansi kiinni. Siellä sai lohko jäähtyä tasaisen hitaasti pari päivää. Ja ne valurautasaumat pitävät yhä.

[Yly]

Ihan vain mielenkiinnosta kysyn, mikä on noin erikoinen lohko, että kannattaa kokeilla korjaamista ?

[Tuomas]

Originally Posted by Puman

Olin yhteydessä ko. paikkaan. Työ kuulema onnistuu, mutta takuuta kestävyydelle ei uskaltanut antaa. Tekee työn Migillä. Sanoi kriittisen vaiheen olevan hitsauksen jälkeinen jäähdytys, jonka pitäisi valurautahitsauksen kohdalla olla todella hidas ja tasainen, että jännitykset saa pois. Kehoitti etsimään paikan, jossa olisi moottorilohkon kokoinen uuni, jossa tulikuuma lohko voisi hallitusti ja hitaasti jäähtyä. Sellaista ei taida Suomesta löytyä.

Täällä Salon seudulla oli vielä 90-luvulla maineikas lohkonhitsauspaikka nimeltä Vuolukan konepaja. Kerrotaan, että jo silloin 70-vuotias hitsaajamestari tapasi laittaa puikolla hitsatut lohkot rosvopaistin tavoin monttuun tulikuumien hiilien seuraan ja kansi kiinni. Siellä sai lohko jäähtyä tasaisen hitaasti pari päivää. Ja ne valurautasaumat pitävät yhä.

Kuten kirjoitin, pari pulloa kaasua ja iso töhö tai kaks. Se pitää saada noin 300C paitettua jo ennen hitsausta, jäähdytyksen olen tehnyt samalla tavalla pikku hiljaa lämpötilan pudottaen. Myös täyteaineen valinta vaikuttaa asiaan.
Aikaisempi kuva, noiden kahden pakopesän hitsaus kesti kuus tuntia esi- ja jälkitöineen kunnes jätin villoihin hautumaan vielä yön yli. Pakopesä on vielä semmoinen että halkeamisriski on erityisen suuri suuren ja nopean lämpötilavaihtelun vuoksi.
Pulveriuunit taitaa mennä ainakin 200C huitteille ja heti tulee mieleen parikin mihin lohko mahtuu helposti.

[Harri S]

Pari tuntia sitten hitsasin harvinaisesta GM 6.2 Diesel-lohkosta muutaman runkolaakeripukin särön ihan koemielessä hopealla.
Ei tuo nyt toimenpiteenä kummoinen ollut.
Ekaksi runtelilla särö auki ja sitten kaasupillillä hiukan lämpöä ja kovajuotoshopeaa perään.

Käsittääkseni tuossa hommassa lämpö jää sen verran alas ja pienelle alueelle, ettei jäähtyessäänkään halkeile. Säröt oli enimmillään kolmisen senttiä pitkiä ja sentin syviä.

Ainakaa tuo ei jäähtyessään napsunut. Tarvii sitten huomenna katsoa, onko runkolaakeripukit erkaantuneet lohkosta ja mitä sanoo RL-linja.

OT: Meinaan tuosta kuitenkin koneen kasata, vaikka Corveten nokalle asennettavaksi.
Pari kk-alapäätä oli tosin öljynpuutteessa sulanut, joten pari kpl ehjiä kiertonkankia sekä ehjä kampiakseli olis ensi hätään haussa