Lancia Lybra Saksasta (sis. paljon museoita)

[kare]

Jonkun aikaa on raksuttanut sellainen idea, että pitäisi hakea Saksasta Lancia Lybra käyttikseksi. Ei-saksalaisten autojen hakeminen Saksasta on aina houkuttelevaa kun siellä vallitsevat aika puhtaat ostajan markkinat ja tilanne on autokaupan hidastuttua vain kärjistynyt entisestään.

Auton ostaminen Saksastahan on mm. sikäläisen rekisteröintikäytännön ansiosta tavattoman helppoa, samalla kun esim. Italiasta on aika vaikea (lausutaan "liki mahdotonta") päästä ajamalla ulos. Ongelmaksi tahtoo muodostua se, että Italiassa ei tunneta lyhyitä liikennevakuutuksia lainkaan ja on vähän epäselvää miten italialaiset viranomaiset suhtautuvat ulkomailta hankittuihin vakuutuksiin jos kysymyksessä on Italiasta ostettu auto. Odotusarvo on, että hyvin nihkeästi sillä italialaisten viranomaistoimien ydintehtävä tuntuu näinä päivinä olevan valtion verotulojen varmistaminen ja juuri tässä kohdassa aikaisempi käytäntö ajaa autoja pois maasta Saksasta otettujen avoimien siirtokilpien voimin on haukannut ns. huonoa. Asiaa ei helpota se, että 70-luvulle asti lähinnä sotatilassa olleen maan viranomaiset ovat konfrontaatiotilanteissa armottomia.

Kieliasia tekee asiasta myös vaikean. Italiani - joka siis havaintojeni mukaan on maaiman ainoa kieli, jota voi puhua vaikkei sitä osaa - perustuu improvisoitujen ilmaisujen tehostamiseen kaikin dramaturgian keinoin - ja se muuten vähentää kielen käytettävyyttä puhelinkeskusteluissa melkoisesti. Sähköposti ei toimi, sillä italialainen suhde ventovieraan lähettämiin sähköposteihin on jäätävä. Voin myös kuvitella, että suhtautuminen jostain pohjoisnavalta lähetettyyn "mine tule nytten ostta sine auto!" -viestiin on alati viileämpi. Kuvitteleppa itse kielitaidotonta erittäin ulkomaalaista, joka yrittäisi ostaa Nettiautossa ilmoiteltua suomalaista Corollaa.

Tilanne eskaloitui akuutisti kun eräänä torstaina autettuna oivalsin, että pojan syyslomaviikko alkaa seuraavana päivänä. Pläräsin äkkiä Mobilen ja Autoscoutin tarjonnan ja soitin siltä seisomalta Heilbronnin Autozentrumiin. Kylmä hiki asettui aika nopeasti sillä kankea koulusaksani toimii ja kuulostaa hitaan puhetapani ansiosta jopa harkitsevalta. Lisäksi osaan näköjään sujuvasti täyttää tyhjät kohdat ns. verbaalisella navanraaputtamisella - ja jatkuvan kantoaallon lähettäminen verkkaisen jaarittelun muodossa on epäilemättä parempi tapa ylläpitää puhelua kuin sopivia sanoja miettiessä vetaistu puolen minuutin hiljaisuus. Yllätyksekseni kauppias suostui oitis varaamaan tarjolla olleen 139 tkm ajetun bensa-Lybran seuraavan viikon tiistaiksi. Sitten vaan lennot Stuttgartiin ja hotelli rautatieaseman kupeelta yhdeksi yöksi ja juosten rahaa pankista. Joskus tämmöinen vakaumuksellinen päänraapijakin saa näköjään paletin kasaan raipakasti!

[kare]

Maanantaina, ennen Seutulaan lähtöä, soitin vielä autoliikkeeseen varmistussoiton, jonka keskeinen asiasisältö oli monista laatuelokuvista tuttu "Ich komme, ich komme!". Halusin lähinnä varmistaa, että auto tosiaankin olisi saapuessamme paikalla eikä teillä tietymättömillä.

Lennon ja hotellissa nukutun yön jälkeen buukkasin saman huoneen vielä toiseksi yöksi ja lompsittiin sitten pojan (16) kanssa rautatieasemalle. Pikkukyläksi arvelemani Heilbronn osoittautui 120'000 asukkaan kaupungiksi. Taksikuski pyöristi varmuuden vuoksi vielä ylöspäin.

Ehdin jo vähän säikähtää, että ei täällä kyllä ole yhtään Lanciaa koko putiikissa, mutta auto löytyi korjaamohallin katonrajasta. Kauppias pompotti apupoikaa, joka teki viimeisiä tarkistuksia. Lähinnä tsekattiin varastosta haettujen kitkojen sopimista auton napoihin. Kauppias kertoi, ettei säilytä renkaita koskaan autossa koska haju tarttuu ja kokemus oli opettanut senkin, että väärien pyörien lähettäminen kauas ulkomaille aiheuttaisi turhan paljon harmaita hiuksia. Helmakotelot näyttivät olevan lievillä rutuilla, mutta toisaalta silmiin pisti aivan uusi pakoputkisto.

Siitä sitten koeajolle. Kaveri olisi halunnut opastaa englanniksi (as usual) mutta pidin kiinni saksastani. Kokemus on opettanut, että jos vastapuoli puhuu itselleen vierasta kieltä, niin ollaan äkkiä sen kielitaidon armoilla. Jos vastapuoli taas puhuu omaa äidinkieltään, niin keskustelun taso määrittyy oman osaamiseni mukaan.

Auto vaikutti olevan ihan ok, mutta kierroslukumittari ja sitä myöten myös ajotietokone oli pimeänä. Auto toimi kuin unelma, mutta urkua ei juuri päässyt avaamaan liikenteen takia. Kaveri puisteli päätään italialaisuudelle ja sanoi, että se on "Deutsches Qualite" kun myy. Purin kieltäni kun teki mieli naputtaa sitä Lancian kompuutterin pimeää ruutua ja sanoa, että "Siemens Computer, Deutsches Qualite!".

Takapenkillä lojunut hintalappu 2999 vähän irvistytti. Autoscoutin pyynti oli ollut 2390... Ei olisi muuten ensimmäinen kerta kun hinta on vaihtunut siinä vaiheessa kun asiakas on lentänyt paikalle...

Kauppiaan kysyessä mielipidettäni töksäytin aika tylysti, että mites se hinta. Se oli kuulemma kiinni siitä mitä sovitaan ja tarjouksia kuunneltiin. Hain ratkaisua tuijottamalla mykkänä. 10 sekunnin hiljaisuuden jälkeen kauppias ehdotti 2200 euroa. Tässä kohdassa olisi varmaan pitänyt leikkiä supersankaria ja tinkiä ainakin puolet, mutta ajattelin toisaalta, ettei noin olematon hinta siitä enää merkittävästi ohenisi vaikka miten tinkisi ja toisaalta tunnelman pitäminen hyvänä olisi ehkä myös oman etuni mukaista; joku arvo silläkin on, että pääsee hyvällä mielellä matkaan ja jotain semmoista. Tuumasin, että pannaas semmonen.

Kuvittelin, että loppupäivä jonotettaisiin sitten raatihuonetta ja kilpipajaa, mutta kauppias nauroi ja kehotti istumaan alas ja ottamaan kahvia. Tytöt kyllä hoitavat kunhan saavat passin, kauppahinnan ja nimen pariin paperiin! Kuulin, että raapivat päätään kilpien värin suhteen ja leikkasin väliin pyytämällä punaisia. Ovat vähän kalliimmat, mutta validit myös Saksan ulkopuolella. Tasan tunnin kuluttua homma oli Auf Wiederseheniä vaille valmis!

[kare]

Heilbronnista lähtiessä minua alko häiritä se, että auton ympärillä leijui valkoisia pilviä. Kun samat pilvet ilmaantuivat leijailemaan auton ympärille vielä kolmansissakin liikennevaloissa, niiden lähde alkoi vaikuttaa melko selvältä. Voi elämän kevät, näinkö tuli mentyä helppoon? Konekin oli jo lämmin. Harmistus ei varsinaisesti helpottanut kun kaupungista päästyäni totesin auton aivan liian laiskaksi. Veto hiipui tuossa kahden ja puolen tonnin tietämissä ja kierrättämällä tuolla viiden pinnassa oli taas jotain, siinä välissä aika vähän yhtään mitään. No, kai tällä pärjätään. Jos polttoaineenkulutus pysyy kohtuudessa, niin kyllä me kotiin päästään ja auto on kansityön jälkeen edelleen halpa. Käytös oli silti erittäin siisti, moottoritiellä pärjäsi ihan hienosti (kyllä tukkoista pikkudieseliä vastaava suorituskyky nyt etenemiseen kuitenkin riittää!), mutta vähän toki harmitti sillä iloisesti ylärekisteriin asti naukuva italialinen bialbero (="tuplapuu" eli twincam) oli vähän niin kuin se juttu, josta oli ollut tarkoitus nauttia!

Porschen museolla totesin, että vettä on jokseenkin yhtä paljon kuin lähtiessä ja kun tilanne oli sama "kotona" Stuttgartissa niin rupesi jo vähän ihmetyttämään. Aamulla herätessä alitajunta oli tehnyt tehtävänsä ja hypoteesi oli nyt tämä: se auto on ehkä seisonut niin kauan, että tankki on täynnä pilaantunutta bensaa! Palopainemaksimi on sen seurauksena sekä vajaa että myöhässä ja tilanne vaan pahenee kierrosten noustessa kunnes sitten isoilla kierroksilla seos alkaa palaa vähän paremmin kun uuni on oikeasti kuuma ja ennakkokin suurenee. Ja kas ihmettä! Saatuaan pilaantuneen liemen joukkoon 3/4 tankillista tuoretta 98:a uneliaisuus todellakin alkoi kadota!

Nyt alkoi taas hymyilyttää: pari pientä vikaa, mutta hieno auto taskurahoilla - ei kyllä varsinaisesti harmita!!! Tässä kohdassa uskalsin jo tilata laivaliputkin.

[Drumbrakes]

Onnittelut Kare! Uusi kulkine ja hervottoman hilpeää tarinointia. Joulupukki tuonee autoverolipun ...

[StadiShark]

Mahtavaa

Lybraakin on tullut joskus harkittua, eli kiva tätäkin on lukea.
Mites tuolle mahtaa tulla veroja?

Uber fino!

[kare]

Mainitsinko jo Porschen museon? Stuttgartissa ei juuri muuta nähtävää ole, mutta Porschen ja Mersun uudet museot on kyllä näkemisen arvoisia. Olen käynyt vanhoissa 12 vuotta sitten ja meno on hiukan muuttunut niistä ajoista. Porschen museo oli silloin pienessä maanlaisessa autohallissa, jossa oli kerrallaan näytillä ehkä parisenkymmentä autoa tehtaan kokoelmista. Nyt tuon pienen ja sympaattisen luolan tilalla oli varsinainen taidemuseo!

Melko keskeisesti esillä oli Typ 64:n kori.

En nyt ole ihan kartalla näiden säilymien suhteen, mutta kuvittelen, että kyseessä on sama 1939 rakennettu laite jolla Otto Mathé ajoi kilpaa sodan jälkeen. Tämä kuva on otettu Alpenfahrt-kisassa vuonna 1949. Ja kyllä, mies siirtyi auton rattiin moottoripyöräilyuran kilpistyttyä oikean käden menettämiseen joskus 30-luvulla.

http://www.technischesmuseum.at/res/...0000308356.jpg

Tässä vielä upea menokuva vuodelta 1950!

http://www.technischesmuseum.at/res/...0000309262.jpg

[kare]

Originally Posted by StadiShark

Mites tuolle mahtaa tulla veroja?

Veikkaus perusteella "joku 13-vuotta vanha hiivatinreuhka" on, että aika vähän jos ollenkaan...Se on toki kohtuullistakin, sillä luvassahan on varmasti silkkaa kärsimystä!

[StadiShark]

Originally Posted by kare

Veikkaus perusteella "joku 13-vuotta vanha hiivatinreuhka" on, että aika vähän jos ollenkaan...Se on toki kohtuullistakin, sillä luvassahan on varmasti silkkaa kärsimystä!

Juu varmaan tolla perusteella se menee, vaikka eihän niistä koskaan tiedä, jos vaikka jonkun Ferrarin löytävät verrokiksi

[kare]

356SL on kai Le Mansia varten kehitetty aerodynamiikkaihme. Numero #46 viitannee ranskalaiskaksikon Auguste Veuillet/Edmond Mouche taivallukseen vuoden 1951 kisassa, sijoituksena 1100-kuutioisten urheiluautojen ensimmäinen ja yleiskilpailun 20. sija.

Minun mielestäni 550 on Porschen historian selkeästi hienoin tuote kautta aikojen. Kuplan sukuinen teknikka on käännetty ympäri joten 1488-kuutioinen kone on akselien välissä ja sitten pyörien ympärille on rakennettu mahdollisimman pieni auto. Kilpa-auton hitausmomenttia ei juuri pienemmäksi voi varmaan enää saada kun kilojakin on kai vain tuo mallimerkinnän mukainen 550. Kilpailunumero #55 viittaa Hans Hermannin kolmossijaan Carrera-Panamericanassa vuonna 1954 ja lennokkaan korkeat takasiivet tarkoittanevat sitä, että kyseessä on hyvin varhainen auto. Isot 4,5-litraiset Ferrarit veivät kaksi ensimmäistä sijaa (Umberto Maglioli, Phil Hill/Richie Ginther).