Matkakertomukset Kertomuksia, sattumuksia ja paikkoja matkoilta tai kyselyitä matkapaikoista autoharrastajan näkökulmasta. |
|
Thread Tools | Search this Thread |
#1
|
||||
|
||||
Muistoja Jenkeistä 5 vuoden takaa 16.-17.9.01...
Taas yksi hikinen päivä duunissa vähitellen takana. Maiharimalliset turvakengät osaavat olla pirun hiostavat konesalin lämmössä. No, kohta saa "siviilit" päälle. Mihinkäs sitä tänään suuntaisi syömään, alkaa nurkkien kuppilat olla jo koluttu läpi. Ajatukset harhailivat jo porttien ulkopuolella. Pojat puhuivat valvomossa edelleen WTC-tornien kohtalosta. Olihan se melkoinen päivä, aamupalalla hotellin aamiashuoneessa tarjoilija kertoi mitä oli meneillään. Ahmin munakkaan ja OJ:n nassuun ja huoneeseen TV:tä katsomaan. Vuoronvaihtokänni oli onneksi jäänyt ottamatta ja oli mahdollisuus katsoa livenä tuota lähihistorian merkityksellisintä tapahtumaa CNN:n, ABC:n ja Foxin kanavilta. Hurja juttu, tämän varmaan muista loppuelämäni.
Sekalaisten ajatusten saattelemena huikkasin pojille "Morjens!" ja läksin kävelemään vuokra-Jaggen luo. Kiva X-type nelikko, muta ei vain kulje mihinkään. No, voittaa tyylissä kuitenkin perus-Tauruksen mennen tullen. Kuin unessa ajelin hotelille ja matkalla mietin, olisikohan siinä hotellin ravintolan edustalla taas se punainen C5. Jos on, niin tänään menen kyllä juttusille, niin monta kertaa on pitänyt käydä. Nälkä tunki taas tietoisuuteen armottoman kurinan muodossa. Kohta vatsani, kohta... Kas, siinähän se Vette odottaa. Taidankin käydä suihkussa ja vetää yhden bissen ensin. Jagge parkkiin Holiday Innin ruutuun aivan huoneen eteen. Piru, että nää jenkit osaa tän homman hyvin. Autolla pääsee joka paikkaan, ja jos ei pääse, niin sinne ei oo mitään asiaa. Suihkunraikkaana käppäilin hotellin respaan kysymään ylipainoiselta yön Timolta, että kenenkäs tuo C5 tuossa pihassa on. Kaveri oli sitä mieltä, että tämän hotellin yhteydessä olevan ravintolan omistajien. Haa, tämähän oli helppoa ajattelin. Talsin remontissa olevan ravintolan oville ja ne olivatkin auki. Omistajapariskunta se siellä työn touhussa maalaili paikkoja. Hmm, melko vetävän näköinen rouva ollakseen 50, ei paha ei paha pojat ollenkaan... Ei muuta kuin juttusille ja esittäytymään kohteliaasti. Isäntä oli haluton sieltä telineeltä laskeutumaan alas, joten aloin turinoida rouvan kanssa. Sopii minulle, ajattelin. Rouvan halukkuus juttusille kävi aika äkkiä selväksi. Tauko oli kuulemma tarpeen, hän kun saa niin pienestä määrästä punaviinia pään helposti kipeäksi ja eilen illalla olivat miehensä kanssa jakaneet koko pullon. Vai niin, ihanko totta? Siirryimme baaritiskin äären ja rouva sai minulle tuputettua jääkylmän Coronan lime-viipaleella, varsinaisen työn ja tuskan takana se olikin täällä Texasissa. Jatkoimme jutustelua autoista ja kaikesta muustakin. Oli hyvin kiinnostunut Suomesta ja suomalaisten edesottamuksista maailman turuilla. Pääsimme vähitellen aiheeseen, eli siihen pihalla seisovaan C5 Vetteen. Se olikin rouvan auto ja hän oikein innostui lähes puolta nuoremman komean ulkomaalaisen (missä kohtaa ette enää usko...) kiinnostuksesta autoaan kohtaan. Puheeseen tuli uusi vaihde. Hetken perästä olimmekin ulkosalla autoa ihailemassa. Hän kuulemma todellakin tarvitsi nyt raitista ilmaa. Joopa joo... Koeajollehan sitä oli siitä lähdettävä. Nälkä oli edelleen, mutta onneksi pari hiljaksiin nautittua ohrapirtelöä siirsi pahinta nälkää eteenpäin. Kurvailtiin daamin kanssa reilu puoli tuntia vähän erilaisia alustoja ja teitä. Hyvältähän se perhana tuntui! Olisihan sitä pidempäänkin ajellut, mutta rouva jo vähän halasi takaisin maalipensselin varteen. Ei siinä mitään. Keula takaisin kohti lähtöpistettä ja Vette parkkiin. Tarina ei kuitenkaan loppunut rouvalta, vaan tarjosi uuden oluen. Se siinä rauhassa tuli naukkailtua ja isäntäkin alkoi jo osallistua keskusteluun. Rouva siinä kuin valaistuksen saaneena äityy kysymään, että kiinnostaako kokeilla isännän uuden karheaa Eldoradoa. "Et usko, kuinka rivakka peli ollakseen tuollainen auto." Uskonhan minä, jos rouva kerran sanoo. "Enpä taida uskoa, kun en ole ennen kokeillut." vastasin. "No, tässä on avaimet, käypä heittämässä lenkki, kun näköjään osaat autoa ajaa." rouva huikkasi ja heitti avaimet. Mitä helv..tiä! Nappasin kopin ja jäin hölmönä odottamaan isäntää mukaan. "Ei tässä nyt kerkeä, avaijaiset lähestyy!" kuului vastaus. Selvä! Ei muuta kuin Käkkylää kokeilemaan. Täytyy tunnustaa, Northstar on varsin maukas moottori kuljettamaan tuonkin kokoista ja painoista autoa. Kiihtyvyys on ihan kelvollista, kyseessä on kuitenkin hieman varttuneemmalle väelle suunnattu auto. Tankki oli lähes kuiva, joten se rundi jäi lyhyeksi, mutta ideä kävi selväksi. Palauttelin avaimet työn touhussa olevalle pariskunnalle ja kiittelemään mukavasta kokemuksesta. Vähättelivät anteliaisuuttaan ja turistiin niitä näitä vielä hetki. Rouvalla pimeni tällä kertaa: "Mitä puuhailet huomisiltana?" Älä nyt jumalauta, sun äijäs on tossa ihan vieressä ja sillä on vasara kädessä... "Ei tässä mitään ihmeempää, päivä töissä ja illalla vähän pakkausta, tiistaina lähtee lento ja en mene enää työmaalle silloin." vastasin vähän epävarmasti. "No, kiinnostaisiko ajella huomenna koko ilta Vettellä yksikseen, hän on kuitenkin täällä koko illan myöhään remonttihommissa joten auto on sen aikaa jouten." kysyy rouva. Hyi helv..ti miten vastenmielinen ajatus! "No mikäs siinä, ei tuossa TODELLAKAAN taida mitään muuta olla ohjelmassa." vastasin innostukseni omasta mielestäni hyvin peittäen. Sovittiin asia ja lähdin vihdoin syömään n. 3 tuntia aikataulustani myöhässä. Mitä, onko mulla muka vielä nälkä? Joo, kyllä meillä on vatsa vastasi. Hmm, ei paskempi tapa viettää sunnuntai-iltapäivää. Koitti maanantai ja päivä töissä oli lähinnä muodollisuus. Viimeiset palaverit asiakkaan kanssa ja hyvästelyt. Nopeusrajoituksia uhmaten takaisin hotellille. Tuuletukset olivat armottomat, kun Vette seisoi parkissa. Kurvasin Jaggen taas parkkiin huoneen eteen ja aloin mättää tavaroita laukkuun raivolla, jota en ollut ennen itsessäni tiedostanutkaan. Suihkun kautta puhtaisiin kuteisiin ja pari syvää huokausta. Pulssi tasaiseksi ja olemus cooliksi. Ainahan se on. Välinpitämättömästi astelin kohti ravintolaa ja siellä minut otettiin vastaan kuin vanha tuttu. Taas tarjottiin olutta, mutta tänään kieltäydyin kohteliaasti. Ei, en minä nyt mitään keppanaa ala litkiä, olisi tässä parempaakin tekemistä. Rouva antoi avaimet ja sanoi vain, että älä hajoita mitään. Lupasin olla kiltti autolle ja tuhma rouvalle, mutta jälkimmäisen pidin omana tietonani... Jyräytin koneen käyntiin ja säädin ajoasennon kohdilleen, samoin peilit. Keppi R:lle ja pois ruudusta. Ilta oli jo hämärtynyt ja pyöräytin valot ylös. Valmiina menoon. Kävin nappaamassa kolleegan toiselta hotellilta kyytiin ja lähdimme ajelemaan vähän pidempää lenkkiä kuin edellisenä päivänä. Aika kului kuin siivillä. Chili'siin syömään amerikan "herkkuja" ja äkkiä takaisin radalle. Ajeltiin tosi kiltisti, vähän kiihdyteltiin ja kanttailtiin, mutta siinä kaikki. Kiitokseksi kävin tankkaamassa tankin täyteen. Palauttelin kaverin hotellille ja tein vielä pienen lenkin itsekseni. Lopulta oli annettava periksi ja palattava takaisin omalle hotellille. Palautin avaimet rouvalle ja nyt olin valmis ottamaan sen kaljan. Anna ny. Antoihan se. Corona limellä tuli kuin automaatista ja kertailtiin vähän illan tapahtumia. Kiitin kauniisti vielä molempia mahdollisuudesta tutustua palaan amerikkailaista autoilun historiaa. En siinä vaiheessa vielä tiennyt, että vajaan vuoden päästä omistaisin oman, vähän vain vanhemman palan samaa historiaa. Tämä tapahtuma tuli mieleeni tässä hetki sitten, kun olimme tuoreen vaimon kanssa häämatkalla Aruballa. Tuli deja vu, kun olin taas hotellissa king size bedissä ja katsoin CNN:ää 11.9.06. Ruudun täytti 5 vuoden takaiset tapahtumat ja muistotilaisuuden kuvat Ground Zerosta. Tämä tarina on tosi.
__________________
Life is too fucking short to drive a boring car... How come I drive then what I drive? |
#2
|
||||
|
||||
Kiitos hienosta tarinasta
Kuullostaa uskomattomalta tollanen "anteliaisuus" tänä päivänä...
__________________
1985 Corvette |
#3
|
||||
|
||||
Mukava tarina
__________________
Kumin poltto ilman ääntä on kuin pornofilmi ilman kuvaa |
#4
|
||||
|
||||
...aivan mielettömän hienoa ja sujuvaa kerrontaa.. Muutaman virkkeen luettuaan voi suorastaan tuntea tuoreen maalin tuoksun leijuvan sieraimiin..
ja samalla silmiin siintyy näky: wow, miten se pensseli heiluukaan rouvan käsittelemänä... Huh,ja sit mä melkein heräsin.. ja homma jatkui koeajolla tulipunaisella C5:lla... Hemmetin hyvä stoori kaiken kaikkiaan!! |
#5
|
||||
|
||||
Meinasin ekaks laittaa ton: , mutta koska kerran tarina on tosi, niin sitten vaan
__________________
Iso sanoo, pieni anoo |
#6
|
||||
|
||||
__________________
- |
#7
|
||||
|
||||
Quote:
kyllä tämäkin kappale muuten oli ihan uskottava mutta.. Quote:
__________________
Nobody is perfect, except Colaholist |
#8
|
||||
|
||||
mukavaa kaunokirjallisuutta sunnuntain kunniaksi!
|
#9
|
||||
|
||||
Quote:
__________________
Nobody is perfect, except Colaholist |
#10
|
||||
|
||||
Iloista runoilua - eikäku tottahan se oli niin kerrontaa
Kiitos!
__________________
Z06 / 2007 |
Currently Active Users Viewing This Thread: ( members and guests) | |
Thread Tools | Search this Thread |
|
|
Sponsored Links | |||||
|