Harrin Corvette, eli C3 1975

[Pappatunturi]

Muistakaa että runkonumeron täytyy olla isolla fontilla. Muistaakseni jossain määrätty että 11 mm korkeilla merkeillä. Tämä voi olla ihan höpöä mutta ainakaan wurthin 8mm eivät kelvanneet.

[kaierkki]

Originally Posted by Pappatunturi

Muistakaa että runkonumeron täytyy olla isolla fontilla. Muistaakseni jossain määrätty että 11 mm korkeilla merkeillä. Tämä voi olla ihan höpöä mutta ainakaan wurthin 8mm eivät kelvanneet.

Viimeiset kolme autoa olen naputellut 8 mm stansseilla ja on kelvannut, muistaakseni jostain luin että tuo on minimikoko..

[Pappatunturi]

Originally Posted by kaierkki

Viimeiset kolme autoa olen naputellut 8 mm stansseilla ja on kelvannut, muistaakseni jostain luin että tuo on minimikoko..

Ehkä ajat muuttuneet. Hieno juttu.

[MPÄ]

Originally Posted by kaierkki

Viimeiset kolme autoa olen naputellut 8 mm stansseilla ja on kelvannut, muistaakseni jostain luin että tuo on minimikoko..

Sain saman tiedon katsastuskonttorilta, eli 8mm riittää ainakin.

[Harri S]

Pari jarrusatulan mäntää vuosi, joten hain uusia tiivisteitä USPartsilta ja nyt toimii. Tosin tilasinvarmuuden vuoksi jenkkilästä uuden pääsylkyn ja myös etusatuloiden tiivisteet.
Satulat on joskus vissiin rempattu, koska niissä on jarrumäntien pesissä rosteriholkit. Muutenhan nuo olis mennyt roskiin syöpymien vuoksi. Etusatulat näyttää rempatuilta myös.

Kuskin ikkunahissi oli voimaton ja ikkuna heilui irrallaan, siispä purin koko kuskin oven pihalaatoitukselle.

Nostimeen on joskus hitsattu uusi hammaskehä ilmeisesti kuluneen tilalle.
Nostinhässäkän alin korva oli poikki, rullat jumissa ja vastamuttereita puuttui.
Asiaan kuului, että vetelin puuttuneet nippelit ja murtumat puikolla takaisin kiinni, kun on toi miggi 40 kilsan päässä. Kyllä se siinä pysyy.

Moottorin johtoja oli jatkettu joskus ohuella piuhalla, jotka rapsin pois ja juotin johdonpäät takaisin kiinni ja suojasin kutistesukalla.
Säätöjen ja rasvauksien jälkeen ikkuna toimii vauhdikkaasti, vielä jäi pikku säätely tuleville päiville, niin istuvuuskin palautuu kohdalleen. Tiivisteethän on korppuuntuneet.
Purin ja puhdistin kaasuttimen ja sieltä olikin toisiopuolella molempien kurkkujen messinkiputket (kai noille joku nimikin on) kammioiden pohjalla irrallaan. Samalla uusin nipun alipaineletkuja kaasuttimen ympäristöön ja kummasti käynti tasaantui ja parani pikaisella koeajolenkillä.
Kesäloma alkoi tänään.

[1969TurboFire]

Hyvä meininki tässä topicissa, mahdollisuuksien mukaan korjataan eikä vain nakella uutta palikkaa sokeana tilalle.

[chevette]

Overdrivel seurasin edellisten laitteiden kunnostusta niin kyllä tekijä ja saa aikaiseksi.Kyllä sitä rahaa saisi palamaan mutta kyllä se kaikki kotiinpäin mitä saa inhimillisellä vaivalla korjattua

[Harri S]

Mukava kuulla jos nää meikäläisen höpinät jaksaa kiinnostaa.
Tässä meikäläisen tyylissä jutun jujuna on se, että ekaksi haetaan vika, sitten selvitetään mikä sen aiheutti, vikkantunut osa pistetään palasiksi, jos se vaan millään ilveellä onnistuu ja sitten se rikkoontunut kohta korjataan tavalla tai toisella ja vasta viimeisenä keinona ostetaan uusi kaupan hyllystä. Ja tämä kaikki pitää pystyä tekemään itse, olemassaolevilla välineillä ja tiloilla.

On mieltärentouttavaa, kun voi ajatella kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä, samalla kun kädet tekee työn. Väillä sitten pikkasen taas pohdintaa ja vianetsintää ja taas mennään. Mulla ei ole koskaan ollu tarve perehtyä johonkin tiettyyn automerkkiin ja malliin pohjamutia myöten, vaikka niitä vajaan 80 yksilön verran on käsissä hierottavana ollutkin. Sopivaksi kerta-annokseksi on määrän suhteen on muodostunut viisi kappaletta, joiden kanssa saa pahimman puuhasteluhimon poltettua. Muutama automerkki on tosin vielä kokematta.

Päämääränä näissä jutuissa ei missään nimessä saa olla virheettömyys ja kompromissittomuus, koska käytetyn kanssa pulatessa on jälkikin käytetyn näköistä. Mutta lopputulos on tekijälleen stressitön kokemus, laite toimiva ja se on pääasia ja tuo sen tyydytyksen, ei niinkään ajaminen.
Välillä vauhti oikein innostuessa on pirunriivaamaa ja siitä sitten saa välillä kuulla kaikenlaista.

Challengerikin tosiaan sai maalinsa ja muut remppansa pihassa ryytimaan reunalla ja naapuruston koommentit oli vain lähinnä uteliaita ja kyllä siinä sitten kaikenlaista ukkoa ja akkaa lappas tontilla fiilistelemässä ja höpöttämässä (kaikki positiivisessa hengessä), varsinkin maalausvaiheessa ja kun sitä loppuun niputin. Samanlaista hässäkkää on kyllä ollut kyllä Ferrarin ja nyt tän Vetenkin kanssa, vaikka naapurit ja piha on taas eri, mikä toisinaan häiritsee puuhastelua kuten tämänpäiväinen vesisadekin.

Uusi tuulettimen visko ei sitä tuulettimen huminaa poistanut, liekö humina sitten tuolle vispilälle ominainen. Olkoot sitten noin.

[Harri S]

Höpinät sikseen.
Sateeseen tuli reipas tauko ja monenlaista tuli tänäänkin tuohon autoon puuhattua.

Säätelin sivuikkunat tiiviiksi ja säätövarat piisas mainiosti, myös roikkuvan kuskinoven säätelin oikeaan linjaan ja nyt se sulkeutuukin ilman turhia kanituksia.

Ovien tiivisteissä oli sanomista, lähinnä alaosan kiertävän tiivisteen päissä.
Olen hyvällä menestyksellä korjaillut noita mustalla moottorisilikonilla, jonka kimmoisuus on lähellä alkuperäistä.

Siispä ruosteiden huolellinen poisto tiivistekumin sisältä ja tuubista mustaa mönjää, muotoilu ja kelmu päälle kuivumisen ajaksi, jotta muoto säilyy oikeanlaisena kuivumisen ajan.

Korjasin alkuperäisen varashälytinsysteemin toimivaksi, kun se kerran toimii samoilla avaimilla kuin ovienlukotkin ja melkoinen metakka kuskin puolen takapyöränkotelon takapuolella olevasta alppitorvesta lähtee. Tokko tuota koskaan tarvii, mutta onhan sen mukava olla toimintakuntoinen, kun kerran on auton alkuperäisvaruste.

Lasinpesurin putkiston korjasin samoin säätelin pyyhinvarret oikeaan asentoon. Ja pesurihan oli mykkä ja säiliö on vielä tuolla jarrupääsylinterin takana ahtaassa paikassa. Koska säiliö ja pumppu on haurasta muovia, piti jumittunut pumppu purkaa paikoillaan tuolla kolossaan. Avasin muoviset niittaukset, otin moottorin käteen, porasin siihen pienen öljyreiän ja herkistelin takas toimivaksi.
Kasaus hätäisesti parin ruuvin kera, niin saa joskus toistekin irti ilman väkivaltaa. Ruuvinpäät napsin toki sivareilla siistimmiksi.
Täyttä jännitettä tuonne ei vielä tule, joten jatkossa selvitettävää riittää. Mistä lie virtansa saa, katkaisin ainakin tuntuu toimivalta.

Rapsin tuosta myös etuvilkkujen ja parkkien johdot pois ja kytkin ne uusiksi, kuten Challengereissakin, eli eturitilässä kirkas parkki ja samassa vilkku, johon on nyt kytketty etusivumarkkeri sivuvilkun virkaa toimittamaan. Näkeepähän muut tielläliikkujat, mihin suuntaan olen menossa. Johtoliitoksiin kunnon tinaukset ja suojaukset kutistesukalla, jotta kestää.

Kävin mä sillä ajelmassakin, hyvin tuntuu toimivan.

[Harri S]

Uusi pääsylinteri ja kaikki satuloiden tiivisteet saapui, ja tiivisteet olikin sitten ihan silppua, kun tuo muutaman kilon valurautamöltti oli jauhanut ne paketin sisällä paskaksi. No uudet tiivisteet on jälleen tulossa, joten eiköhän noista kaikista sarjoista kun kaikki tiivisteet yhdistelee, niin niillä yhdet jarrut remppaa.

Jarrut tosin toimivat tällä hetkellä erittäin hyvin, joten niillä mennään ensi viikolla leimalle. Tullikin tuossa jo kirjeitse muistutteli rekisteröintikatsastuksen aloittamisesta, joten verotusasiakin lienee prosessissa, vaikkei tällä kyseisellä verotuksella valtion kestävyysvajeita korjata.

Autohan oli Kalifornian auringossa ihan mataksi palanut. Tänään käytinkin muutaman tunnin auton vahaamiseen useampaan kertaan. Pikkuisen kiiltoa toki tuli, mutta noita lakan vaaleita hapettumia ei kyllä korjaa muu kuin raju vesihionta tai uudelleenmaalaus.

Samalla tuli siivoiltua ja entrailtua sisustaa ja karttalaukusta löytynyt vanha maskotti jää jatkossa tuohon pyyhkijänkatkaismeen killumaan.

Autolla on nyt tullut päristeltyä vajaat 200 kilsaa nurkka-ajoa ja se toimii hienosti. Tykkään!