Älkää provosoituko

[Pekka Berkeles]

No, kaikkihan tietää tilanteen. Edessä on iso risteys. Risteyksen jälkeen parinsadan metrin päässä edessä kaksi kaistaa yhtyy. Kaikki haluavat olla liikennevaloissa tietysti sillä kaistalla, joka ei ”lopu kesken”. Vaan hölmöähän se olisi, jos kaikki olisivat vain yhdellä kaistalla, eikä kukaan sillä kaistalla joka parinsadan metrin pässä päättyy. Risteyksessä olisi pitkät jonot ja vihreiden palaessa vain puolet automäärästä ehtisi yli.

Tänään olin juuri tuolla ”loppuvalla” kaistalla, muitten kanssa-autoilijoitten keskellä. Niitten samojen ihmisten, jotka todennäköisesti ajavat saman reitin päivästä toiseen. Yleensä homma sujuu, siis ryhmittäytyminen sille kaistalle joka jatkuu, mutta tänään mukana oli ihmisiä, jotka näköjään pitävät edelläolevan auton peräpään tunnustelusta. Noin niinkuin kuvainnollisesti. Ja eihän sinne sekaan sitten mahdu omalla autolla.

Ajelin päättyvää kaistaani just alta 40 km/h vauhdilla. Ei vaan löydy sopivaa reikää vaihtaa kaistaa. Jonon keulalla oli kyllä tilaa. No, kyseisellä maantiellä on 60 km/h rajoitus, joten ajattelin, että muitten poistuessa edestä kait se on sitten pakko rykäistä koko vieressä olleen jonon keulalle. Ja näin kävi. Vieressä ollut jono ei liikkunut 60 km/h vauhtia vaan hitaammin, ehkä siksi sitä tilaa ei meinannut alunperinkään löytyä, joku kait hidasteli siellä keulalla. Vaan samapa tuo. Käyhän tuo näinkin. Ja ei ihmiset tahallaan toistensa takaluukussa aja. Sattuuhan sitä. Ei tuollaisesta kannata provosoitua.

Sitä mä vaan oikeastaan jäin vielä ihmettelemään, että Vette on kyllä nykyisellään turhan leveä auto. Esimerkiksi kun tuollaisessa yllämainitun kaltaisessa tilanteessa pitää alle 40 km/h vauhdista kakkosella siirtyä yht’äkkiä jonon keulille, niin Veten peräpää ikäänkuin levenee. Siis auton takaosa siirtyy osittain muille kaistoille, välissä vasemmalle, välissä oikealle. Ei ollenkaan mukavaa tuollainen. Ihan kuin peräpään ripustukset olisivat juovuksissa. Tiedätte varmaan tunteen, eli kun suoraan kävely ei tunnu oikein onnistuvan. Samanlaista se on näköjään autollakin. Ja sama niksi auttaa taltuttamaan niin holtittoman kävelyn kuin Veten peräpään vatkailunkin. Nimittäin laitetaan korkki kiinni. Kaikki kahdeksan sylinteriä veekasissa jääkööt ilman ainetta. Ei enää vatkaa kaistalta toiselle. Sanon mä. Tana. Ja antakaa täst’edes tilaa. Ettei tartte ryypätä Shellin sataoktaanista. Voi Veten perä muuten vatkata turhankin paljon. Ja se ei ole ollenkaan mukavaa se.

[Corvette63]

Kannattaa vaihtaa näihin vanhempiin Vetteihin niin leveydestä ei ole niinkään ongelmaa

[Pekka Berkeles]

Originally Posted by corvette63

Kannattaa vaihtaa näihin vanhempiin Vetteihin niin leveydestä ei ole niinkään ongelmaa

Tuo pitäisi itse kokea, muuten on vaikea uskoa...

[MS]

30 vuotta vanha perus 350+350 tekniikka niin kyllä se auto siitä kutistuu.

[MrT]

karmeita tollaset peräpään vatkaamiset , pitäiskö niille takaripustuksille tehdä jotain

HYvin vastaavanlainen tilanne tänä kesänä sattui tossa Keski-Uudemmaan liikenneympyrässä pahimpaan ruhkaan. Epä huomiossa hain vauhtia myös ykköseltä, peräpää leveni puolella, viiikkasin kakkosen tupaan samat oireet sen kuin jatkuivat. Ennen kuin huomasinkaan olin johtoautona vetämässä Salovaaralle kelpaavaa ruuhkaparaatia...

[Dalton]

Moi,

1. tien alku Munkkiniemessä on kiva paikka kokeilla alustan toimivuutta, kunhan tulee keskustan suunnasta. Ensin vasemmalle ja heti perään oikealle ja alkaa 100:sen rajoitus.

Be Carefull Out There!

[coupe74]

Taitaa olla siellä etelämmässä yleensä helpompaa vaihtaa kaistaa verrattuna tänne Jkl.n touhuun. Ainakin omien kokemusten perusteella. Yleensä siellä teilläpäin tarjoillaan tilaa ihan kaupan päälle, kunhan muistaa laittaa vilkun päälle. Mutta annappa olla täällä niin HUH!! :eek:
Ei meinaa sitten millään saada jonosta tilaa vaikka teet mitä, pitäis olla

M1 Abrams niin ehkä sitten..
(pieni purkautuminen aamun tapahtumien johdosta)