View Full Version : Tosi tarina: A.C. Corvette, osa 1
Pekka Berkeles
05.08.2007, 10:27
Siis mikä ihmeen A.C. Corvette? Oikein tottako? Kyllä. Ihan totta. Minäpä kerron.
Muutin talvella 2000 Kaliforniaan. Dot Com –huuma oli juuri korkeimmillaan ja asuntojen vuokrat olivat San Franciscossa todella korkealla. Tai siltä se ainakin tuntui, noin suomalaisen näkökulmasta. Ajattelin ensin, että muutan Tyynen meren rantaan lähelle Ocean Beachia, mutta käytyäni alueella totesin, etten uskalla asua kyseisellä asuinalueella. Siispä nostin hieman ajattelemaani vuokramaksimia ja aloin katselemaan vuokrakämppää muilta alueilta. Ja niinhän siinä kävi, kuin joskus autokaupoissa konsanaan, että nostamalla ylärajaa sain koko ajan paremmalta ja paremmalta tuntuvia huoneistoja tarjolle.
San Franciscon Pacific Heights on varsin hieno asuinalue. En ollut ajatellut, että sieltä löytyisi kämppää edes kohtuuhinnalla. Tai ainakaan sellaista kämppää, jossa olisi autotalli. Nimittäin kadulle parkkeeraaminen ei todellakaan ole optio, paitsi jos erityisesti pitää jokailtaisesta tunnin parkkipaikanmetsästyksestä. Minä en pitänyt, joten talli oli oltava. Niinpä kiinnitin huomiota ilmoitukseen, jossa tarjottiin vuokralle juuri sopivankokoista kämppää ja ihanteellisessa paikassa, lisäksi mukaan kuului tallipaikka. ”Hmm...jotain kummallista tässä täytyy olla...” Ilmoituksessa nimittäin mainittiin, että ”only for small car”. Mikähän mahtoi olla pieni auto vuokranantajan näkökulmasta? Oli pakko lähteä itse katsomaan paikan päälle.
Taisi olla tiistaiaamu kun saavuin paikalle valkoisen pienkerrostalon eteen tarkistamaan josko vuokranantaja olisi paikalla. Ja olihan hän, tosin luulin häntä ensin joksikin meksikolaiseksi puutarhuriksi, koska hänen päällään olleet vaatteet olivat niin tolkuttoman risaiset. Ja ikääkin näytti olevan ainakin 70 vuotta. Vaan eipäs ollutkaan, veikkaukseni meni tälläkin kertaa hieman pieleen, Alice oli nimittäin 78-vuotias. Ja terävä kuin partaveitsi.
Kävimme ensin katutasolla olleessa autotallissa mittailemassa tallipaikan leveyden. Pituutta oli riittämiin, mutta leveyden kanssa näytti olevan tiukkaa. Mulla ei tuolloin onneksi vielä ollut omaa autoa, joten - niin hupaiselta kun tämä kuulostaakin - yhtenä autonvalintakriteerinä tulin käyttämään maksimileveyttä. Alunperin suunnittelemani avo-Camaro tippui pois listalta ja C4 Vette tuli tilalle. Ja sellaisenhan mä sitten lopulta hankinkin.
http://img222.imageshack.us/img222/6555/keppajavette2000aan4.jpg
Takaisin Aliceen. Yhdysvaltain liityttyä toiseen maailmansotaan, tuolloin 19-vuotias neito päätti ryhtyä sairaanhoitajaksi ja sai komennuksen Tyynen meren sotanäyttämölle. Sodan jälkeen perhe asettui San Franciscoon, amiraali-isän työn takia. Ja tuolloin sodan jälkeen Alice tapasi tulevan miehensä, italialaissyntyisen herra Corsetin. Lapseton pariskunta piti useaa ravintolaa ja päivittäistavarakauppaa ympäri San Franciscoa, ennenkuin he keskittyivät kiinteistöbisnekseen 60-luvulla. Aviomies kuoli 70-luvun lopulla ja Alice jäi leskeksi. Oman kerrostalon hoitaminen, muitten kiinteistöjen lisäksi, muodostui Alicelle työksi, ajankuluksi ja harrastukseksi. Mitä nyt siinä sivussa kymmenien miljoonien dollarien pörssiomaisuus vei myös oman aikansa. Ja tällaiselle ”mummulle” minä päädyin vuokralaiseksi.
Kysyin kerran, ollessamme illallisella erässä Polk-streetin lukuisista ravintoloista, että miksi juuri minä olin tullut valituksi vuokralaiseksi. Hakemuksia oli nimittäin tullut yli 80 kappaletta. Vastaus oli: ”voi poika hyvä, kun sinä satuit olemaan töissä sellaisessa yrityksessä, jonka pörssiosakkeella olen tehnyt reilun voiton – jos olisit ollut töissä Ericssonilla, niin sitten et olisi missään nimessä tullut valituksi”. Heh, joskus käy säkä. Ja eikä tämä vielä mitään, nimittäin tarina jatkuu...
Alice piti kerrostalossaan asuvia asukkaita kuin omana perheenään. Hänellähän ei ollut lapsia. Toisaalta vaikka Alice seurallinen olikin, hän osasi myös olla tunkeutumatta toisten ihmisten yksityiselämään. Tietysti kerrostalossa näkee ja kuulee kaikenlaista, joten hän taisi kyllä olla parhaiten perillä siitä kuka tapaili ketäkin jne.
Aina silloin tällöin tullessani töistä oli pieni paperilappu huoneistoni oven sisäpuolella. Tällä tavoin Alice viestitti mitä milloinkin. Esimerkiksi että ”huomenna siivooja tulee ja siivoaa asuntosi”, tai ”ilmoita sopiiko illallinen huomenna”. Jos ei ruoka maittanut, niin oli tietty ihan ookoo kieltäytyä. Mutta en muista että olisin kieltäytynyt kertaakaan, tokihan illallinen hyvässä ravintolassa viinin kera aina maistuu.
Joskus musta tuntui, että olin oikeasti adoptoitu. Tilanne olisi tietysti ollut toinen, jos olisin ollut perheellinen, mutta poikamies kaukaa toiselta puolen maailmaa taisi aiheuttaa jonkinlaisen hoivareaktion Alicessa. Eikä se toisaalta mua häirinnyt. Cruisaillessani Corvetella Friskon mäkiä ylös ja alas oli ihan mukavaa kuunnella, kun Alice kertoili apukuskin penkiltä San Franciscon historiasta ja vaikkapa nyt Pacific Heightsin taloista ja vanhoista suvuista jota alueella asui. Ja aina välillä mä kerroin tarinoita Suomesta, ja miten olen aina halunnut omistaa Corveten ja miten nyt amerikan-duunin avulla mä sellaisen lopulta sain hankittua. Huomasihan Alice tietysti, että Corvette oli oikeasti mulle tärkeä.
Amerikassa on monia kummallisuuksia, kuten esimerkiksi vuokran maksaminen shekillä. Mulle ei siis ollut tarjolla mitään pankkitiliä, jonne vuokra olisi pitänyt maksaa jonain tiettynä päivänä, vaan mun piti kirjoittaa shekki, joka sitten piti työntää penthousen eli Alicen asunnon oven alta sisäpuolelle. Muutaman päivän päästä omalla tilillä näkyi, että shekki oli ns. cashattu, eli shekin summa oli lähtenyt mun tililtä. Näin jatkui parisen vuotta, kunnes raha ei enää lähtenytkään mun tililtä.
Sanotaan että suku on pahin. En tiedä onko näin, mutta sellainen tilanne jossa Alice oli, taisi olla todella vastenmielinen. Alicellahan ei ollut omia lapsia. Aviomiehen puolelta sukua oli enemmänkin. Ja tämä suku odotti kieli pitkällä koska Alice kupsahtaa. Ei ne niitä hautajaisia tietenkään odottaneet, vaan sitä omaisuutta. Ja Alice tietysti tiesi tämän paremmin kuin hyvin. Eikä aikonutkaan kupsahtaa. Päinvastoin.
Eräänä päivänä tullessani töistä oli aulassa seinään kiinnitetty paperi, jossa luki että talo on myyty. Siis koko kerrostalo asuntoineen kaikkineen. Paperissa ei muuta lukenut. Ajattelin, että kysyn Alicelta hänet nähdessäni, että mitä tämä tarkoittaa, vaiko tarkoittaako mitään. Mutta meni viikko, etten nähnyt Alicea. Ihmettelin hiukan, olin nimittäin tottunut törmäämään häneen melkein päivittäin talon edessä olleessa pienessä puutarhassa, tai kattopuutarhassa jonne kaikilla oli vapaa pääsy – ja josta muuten oli upea näköala San Franciscon lahdelle.
Taisi mennä peräti kolme kuukautta, ennenkuin näin Alicen seuraavan kerran. Sekin tapahtui nopeasti portaissa, ja en edes ehtinyt tervehtiä, kun Alice painui jonnekin nurkan taakse piiloon. Itse asiassa tuo kerta taisi olla viimeinen, jolloin olen Alicen nähnyt. Ennen niin seurallinen ihminen oli ryhtynyt täydelliseksi erakoksi. Mitä ihmettä oli oikein meneillään?
Pekka Berkeles
05.08.2007, 10:45
Asuintaloni vieressä ollut naapuritalo Pacific Heightsissä näytti aikanaan ihan piparkakkutalolta. Puinen kerrostalo oli nimittäin tuolloin vaaleanpunainen ja siinä oli venäläistyyliset, sipulinkaltaiset tornit. Talossa asui alunperin juutalainen pariskunta. Aviomiehen kuoltua olisivat perintöverot olleet niin kovat, että leskellä ei olisi ollut varaa maksaa niitä. Niinpä leski testamenttasi talonsa (tai ainakin osan siitä) kaupungille, mutta vain sillä ehdolla, että kaupunki pitäisi talon tiptop-kunnossa ja että leski saisi vuokrarahat. No, kaupunki piti ”dealia” tietysti hyvänä ja kun leskikin oli jo 74-vuotias, case oli ns. ”no-brainer”. Enhän minä tietenkään tällaisesta mitään tiennyt kysyessäni kerran Alicelta naapuritalon kuistilla silloin tällöin näkyvästä vanhasta muorista. Alice kertoi tuon yllämainitsemani tarinan, lisäten vielä että muori on nyt 104-vuotias. Heh...kaupunki ei siis ollut vieläkään saanut omiaan takaisin sijoituksestaan...
Mutta mitä Alicelle sitten oli tapahtunut? Ja mikä tämä A.C. Corvette –juttu oikein on? No, tositarina menee jotenkin näin. Alicella oli mennyt aviomiehen suvun kanssa välit lopullisesti poikki, joten hän päätti ryhtyä toimenpiteisiin. Hän teki jonkinlaisen diilin kerrostalosta, en kuitenkaan tiedä tarkasti miten suku tähän liittyy. Kerrostalon myyntisopimuksessa oli kuitenkin jotain yllämainitun juutalaisen lesken tarinaa vastaavaa, eli että Alice saisi asua talossa kuolemaansa asti ja hän keräisi vuokratulot, joita sitten tosin käytettäisiin talosta tuleviin kuluihin, kuten jätemaksut, kiinteistövero ja mitä niitä nyt onkaan.
Tietysti, jos ei ole vuokratuloja, tai jos vuokria ei jostain syystä kerätä, niin talohan tekee persnettoa. Ja omistaja on vastuussa. Ja kun omistaja ei enää ollut Alice, vaan mahdollisesti aviomiehen suku, oli tilanne varsin herkullinen. Varsinkin tietysti vuokralaisten kannalta. Nimittäin talon myyntihetkestä eteenpäin en maksanut dollariakaan vuokraa. En enää koskaan. En pennin pyörylää.
En minä tietenkään tätä tarinaa heti tuolloin aluksi osannut arvata. Kirjoitin kuuliaisesti shekit ja laitoin ne penthousen oven alta Alicen huoneiston sisäpuolelle. Sinne ne jäivät pölyttymään. Vuoden jälkeen lopetin shekkien kirjoittamisen, keskusteltuani tietty ensin muitten vuokralaisten kanssa. Heillä oli sama tilanne. Ei heidänkään shekkejään koskaan muutettu rahaksi.
Suku, tai kuka talon omistikin, havahtui tilateeseen vasta paria vuotta myöhemmin. Eräänä päivänä sain lakimiestoimistosta kirjeen, joka oli osoitettu ”Pukka Pellarullille”. Nimi ei ollut ihan oikein, mutta osoite oli. Kirjeessä tiedusteltiin hienovaraisesti, mitä olin tehnyt vuokrashekeille ja että jos mahdollista, voisinko lähettää kahden vuoden vuokraa vastaavan shekin lakimiestoimistolle. Kirjeessä ei mainittu summaa jota he halusivat – ei tietenkään, koska eihän heillä ollut edes mun ja Alicen välille aikanaan allekirjoittamaani vuokrasopimusta joten eivät he edes tienneet vuokrani suuruutta...tai, heh, pienuutta. Kun en tuntenut ketään ”Pukka Pellarullia” enkä ko. lakimiestoimistoakaan, haistatin ns. paskat koko kirjeelle.
Koko kahden vuoden ajan olin laittanut vuokrarahat tarkasti sivuun, koska tiesin että vielä tulee hetki jolloin ne pitää käyttää. Ja käytinhän minä ne. Ostin mustan Z06 Corveten. Sain lahjan Alicelta, johon verottajakaan ei päässyt väliin, eikä koskaan pääse. Alice tiesi mitä mä halusin – mustan Corveten – ja hän sen mulle myös soi. Siksi mun Vetteen tulee vielä joskus logo jossa lukee A.C. Corvette.
PS: Näin viime yönä pitkästä aikaa unta San Franciscosta. Siksi kirjoitin tämän tarinan.
PS2: Tuon kahden vuoden vuokrattoman periodin jälkeen ajattelin, että tuuria on nyt venytetty tarpeeksi ja on aika vaihtaa toiseen vuokrakämppään. No, onneksi vastapuolella katua oli toinen kerrostalo, jonka isännöitsijänä oli vanha rouva jonka tunsin. Jotenkin mulla synkkaa hyvin vanhempien ihmisten kanssa, joten jo muutamaa päivää myöhemmin asuin uudessa kämpässä. Merinäköalalla toki, olihan kämppä ylimmästä kerroksesta. Ainoa huono puoli oli, että tästä asunnosta piti maksaa vuokraa, tosin Sophia järjesti dealin niin, että vuokra oli kohtuullinen.
PS3: Tässä allaolevassa kuvassa oikella on ”piparkakkutalo”. Keskellä/vasemmalle keltaisen julkisivun omaava talo on juuri se talo jossa asuin.
http://img523.imageshack.us/img523/1330/talool0.jpg
Tässä sitten mun asunto samasta kuvasta leikattuna. Kämppä on juuri siinä samassa kunnossa kuin mihin sen jätin 4 vuotta sitten. Verhot on samassa asennossa. Jos joku tarttee majoitusta San Franciscon reissulla, niin tässä olisi ovela, tosin riskialtis tapa viettää yönsä. Multa saa avaimet, ne on tuolla piironginlaatikossa odottamassa...
http://img502.imageshack.us/img502/1716/talo2vt3.jpg
Hitto, taas jätit meidät kitumaan jatkoa odottaen
Edit: jatkohan tuli nopeasti ja tarina aivan tarpeeksi uskottava PB:n kertomaksi :salut:
Joko kustantaja on löytynyt? Aivan mainiota tarinaa ja kerrontaa:thumleft: Meinasin jo huutaa, että nyt äkkiä jatkoa, mutta painoin F5 luettuani ekan osan ja jatkoahan olikin jo.
Pekka Berkeles
05.08.2007, 11:29
...jatkohan tuli nopeasti ja tarina aivan tarpeeksi uskottava PB:n kertomaksi :salut:
Uskottavapa hyvinkin. Tällaiselta näytti mun kattopuutarhasta kun käänsi katsetta vasemmalle...
http://img379.imageshack.us/img379/2873/katto3jy5.jpg
http://img526.imageshack.us/img526/963/katto2nw0.jpg
http://img523.imageshack.us/img523/9287/kattoyf5.jpg
Mukavasti rauhoitti tuollainen näkymä kun viinilasi kädessä odotti, että pihvi olisi pian sopivan kypsä grillissä...
Aivan käsittämättömän upea näkymä!!!
itselläni olisi kyllä ollut jääviileä colalasi kädessä ;)
Voi Berkeles Pekka minkälaisen tarinan taas kerroit:cool:
Kiitos siitä!
heimo huima
05.08.2007, 13:34
Jälleen mahtavaa tarinaa..Tuota oli mukava lukea. :thumrigh:
Pekka Berkeles
05.08.2007, 13:53
Voi Berkeles Pekka minkälaisen tarinan taas kerroit:cool:
No, niin, miten tuon nyt ottaa, toisaalta aika tavanomainen tarina kuitenkin. Toki olihan mulle tietysti aika kova juttu se, että sain Z06:n rahat melkein kokonaan säästettyä vuokrarahoista. Mutta jos todellista draamaa kaipaa, niin tässä allaolevassa skannauksessa sitä on. Kauhavalaissyntyinen Heikki Hemminki julkaisi jokunen vuosi sitten päiväkirjojaan jotka on kirjoitettu sotien aikana. Miettikääpä miltä on tuntunut olla ala-asteella (?), kun opettaja on tullut luokkaan ja tilanne on ollut tämä:
http://img386.imageshack.us/img386/9201/sotaxo5.jpg
..."Sitten me lähärimmä kotia. Kaikki pelekäs, kun sota oli alakanu. Mäkin juaksin huutaen kotia minkä koivista pääsin, kun lentokoneeta lenteli taivhalla. ... Isä lähti Pernaalle ottamhan asiasta selevää."
Kirjan nimi on "Veli-Matin Sotapäiväkirja", kirjoittajana siis Heikki Hemminki. ISBN 951-96329-6-4. En mainosta, kunhan nyt vaan mainitsen kirjan jonka kannesta skannuus on.
Olipa hieno tarina, Pekka! Ja näkymätkin olivat upeat. :cool:
Tiedätkö(tai mitä arvelet) mitä Alicelle tapahtui? asuuko vielä samassa rakennuksessa ja miksi hän "pakoili" sinua?
Mitä arvelet tiesikö Alice että ostaisit Z06 Corveten, säästämillä rahoilla vai oliko se puhdas syy/seuraus, jota edesauttoi sattumusten sarja?
Pekka Berkeles
05.08.2007, 19:53
Tiedätkö(tai mitä arvelet) mitä Alicelle tapahtui? asuuko vielä samassa rakennuksessa ja miksi hän "pakoili" sinua?
Mitä arvelet tiesikö Alice että ostaisit Z06 Corveten, säästämillä rahoilla vai oliko se puhdas syy/seuraus, jota edesauttoi sattumusten sarja?
Kysyt kovin vaikeita. Juuri samat kysymykset kiusasivat aikanaan itseänikin.
Alice oli hyvin tarkka rahasta, eli kuten tarinastakin käy ilmi, hän esimerkiksi pukeutui puutarhatöitä tehdessään todella kuluneisiin vaatteisiin ja oli kuin ulkomailta tullut siirtotyöläinen konsanaan. Mutta Alicella oli myös antelias puolensa, eli hän lahjoitti rahaa mm. San Franciscon vanhojen kirkkojen korjaukseen. En tiedä oliko hän erityisen uskonnollinen, tuskinpa, mutta oli kuitenkin sitä mieltä, että vanhat rakennukset jo sellaisenaan edustavat tavallisille ihmisille jotain yhteistä, jota kannattaa vaalia.
Alicen kohtalo/tarina vaivasi itseäni jo jenkkilässä ollessanikin. Soitin pariin kertaan poliisit paikalle. En voinut vaan olla ja ihmetellä, miten ihminen voi kadota lähes jäljettömiin. Kummallakin kertaa selvisi, että hän on asunnossaan, mutta ei vaan halua pitää yhteyttä muihin ihmisiin. Kyselin myös lähipiirin kaupoista mitä he tietävät Alicesta ja vastaus oli, että hän käy joko hyvin varhain aamulla kaupassa, tai hyvin myöhään.
Asuessani myöhemmin Alicen kerrostaloa vastapäätä tarkistin ainakin kerran, että onko talon kiinteistövero maksamatta. Sen kun pystyi tarkistamaan helposti netistä. Ja olihan se. Ja kun viimeksi Suomesta käsin tarkistin tilanteen, niin vero oli vieläkin maksamatta. Ja kuten kuvista näkyy (kuvat nappasin Google street view -palvelusta, koska ne on uusimmat eli alle vuoden vanhat), mun vanhaa kämppää ei ole vieläkään vuokrattu. Käydessäni vuosi sitten lomamatkalla Californiassa, kävin tietty talon edessä, mutta ennen niin eläväistä Alicea ei näkynyt mailla halmeilla.
Kun aikanaan muutin taloon vuonna 2000, sain käsinkirjoitetulla paperilla lyhyen listan muista asukkaista. Kaikki olivat yliopistosta valmistuneita ja töissä isoissa firmoissa. Juuri tällä lailla Alice valitsi asukkaansa. No, yksi asukki poikkesi muista, hän oli nimittäin mustaihoinen. Eikä hän maksanut vuokraa. Ei ollut koskaan maksanut. Alice oli sitä mieltä, että rotusyrjintää on tehty amerikan historiassa ihan tarpeeksi ja että hän ei sellaiseen sorru. Hänen pieni kapinansa yhteiskuntaa vastaan oli antaa edes yhden tummaihoisen asua Pacific Heightsin asuinalueella. Epäilemättä muitakin varmaan oli, mutta tuskin ainuttakaan joka ei olisi maksanut asunnostaan, tavalla tai toisella.
En osaa sanoa, mihin Alice olisi halunnut mun laittavan säästyneet vuokrarahat. Mä pidin rahoja pari vuotta "takarajan" yli, kunnes sitten ostin Z06:n. Vaikka olisin varmaan ostanut vastaavan Veten muutenkin, mun mielestä on kaunista muistaa vanhaa rouvaa sillä, että hän tavallaan kustansi mulle Corveten. Ja aina kun mä ajan Z06:lla, mä muistan mikä tarina autoon liittyy. Ja vihdoin myös auton koeajaneet saavat lopulta kuulla saman tarinan (koeajajista tarinaa tässä ketjussa, jos ei ole aiemmin tuttua):
http://finnshark.com/forum/showthread.php?t=4456
Tietääkseni Alice asuu aina vaan samassa talossa, 1856 Pacific Avenue, 94109 San Francisco, California, USA. Google Maps näyttää miltä tuollapäin näyttää, kun valitsee "street view" -näkymän.
Ja vihdoin myös auton koeajaneet saavat lopulta kuulla saman tarinan (koeajajista tässä ketjussa, jos ei ole aiemmin tuttua):
Kiitos kun kerroit tarinan, se oli hyvin mielenkiintoinen. Ei voi kun ihmetellä miten ihmeellisiä ja hienoja asioita maailmassa tapahtuu.
Hyvä kertomus. Helmi kohta oli poismuuttosi kahden vuoden ilmaisasumisen jälkeen riskien minimoimiseksi! Kauanko muuten kirjoittamasi shekit olivat voimassa? Eivätkö Alicen maksamattomat laskut menneet ulosottoon tms?
Pekka Berkeles
05.08.2007, 21:41
Hyvä kertomus. Helmi kohta oli poismuuttosi kahden vuoden ilmaisasumisen jälkeen riskien minimoimiseksi! Kauanko muuten kirjoittamasi shekit olivat voimassa? Eivätkö Alicen maksamattomat laskut menneet ulosottoon tms?
Lunastamattomat shekit vanhenee vuodessa. Joten ne on historiaa. Eikä mun shekkitiliäkään enää ole.
Ulosottoon menevät laskut menivät varmaankin talon uudelle omistajalle...sitä en tosin tiedä, saiko uusi omistaja laskuja, ainakaan alkuvaiheessa. Luulen ettei saanut... :-)
Kyllä sä Pekka olet Finnsharkin kruunamaton tarinaniskijäin kuningas.Harkitse nyt ihan tosissasi sitä kirjailijan "ammattia". Eihän sitä ole tehtävä päätyönä,vaan ajankuluna ja harrastuksena.Jos siitä vielä alkaa saada hilloakin paremmin kuin meisselin ja jakoavaimen veivaamisella,niin miksi ei?
Tämä oli vain ihan minun harmaiden aivosolujeni tuottama illan suurin saldo.:geek:
Pekka Berkeles
05.08.2007, 22:10
Kyllä sä Pekka olet Finnsharkin kruunamaton tarinaniskijäin kuningas.Harkitse nyt ihan tosissasi sitä kirjailijan "ammattia". Eihän sitä ole tehtävä päätyönä,vaan ajankuluna ja harrastuksena.Jos siitä vielä alkaa saada hilloakin paremmin kuin meisselin ja jakoavaimen veivaamisella,niin miksi ei?
Tämä oli vain ihan minun harmaiden aivosolujeni tuottama illan suurin saldo.:geek:
No äläs nyt...musta tuntuu, että mun tarttis alkaa ennemmin vaikka kouluttajaksi. Tai mikä titteli sellaisessa työssä nyt onkaan. Olin nimittäin varsin häkeltynyt joutuessani äskettäin puhumaan about 50-päiselle, ympäri maailmaa paikalle tulleelle poppoolle tunnin verran englanniksi, koska lopputuloksena oli arvosana "magnum opus". Aivan käsittämätön termi, onneksi wikipedia auttoi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Magnum_opus
Tosin mä en ole vieläkään ihan varma mitä ne tuolla tarkoitti...
Kun aikanaan muutin taloon vuonna 2000, sain käsinkirjoitetulla paperilla lyhyen listan muista asukkaista. Kaikki olivat yliopistosta valmistuneita ja töissä isoissa firmoissa. Juuri tällä lailla Alice valitsi asukkaansa. No, yksi asukki poikkesi muista, hän oli nimittäin mustaihoinen. Eikä hän maksanut vuokraa. Ei ollut koskaan maksanut. Alice oli sitä mieltä, että rotusyrjintää on tehty amerikan historiassa ihan tarpeeksi ja että hän ei sellaiseen sorru. Hänen pieni kapinansa yhteiskuntaa vastaan oli antaa edes yhden tummaihoisen asua Pacific Heightsin asuinalueella. Epäilemättä muitakin varmaan oli, mutta tuskin ainuttakaan joka ei olisi maksanut asunnostaan, tavalla tai toisella.
En tiedä, mutta varmasti tälläistä ei tapahtuisi Suomessa. Voisitteko kuvitella että jollakulla meistä olisi tarpeeksi omaisuutta, jotta voisi olla tekemättä mahdollisimman suurta voittoa, joka asiassa?
Totuus on kuitenkin se että: mitään ei täältä hautaan mukaan saa ja miksi kerätä omaisuutta jos sitä on tarpeeksi?
Sijoittaa sitä mielummin itselleen tärkeisiin asioihin kuten, nyt kun auto foorumilla ollaan... ...vaikka autoihin!
Onko mahdollista että Alicen "Corvette" on ihmiset ympärillä ympärillä eli eräänlainen perhe ja tietty "hyväntekeväisyys" heitä kohtaan?
Jenkeissähän on erillainen suhtautuminen omaisuuteen, eli on ihailtavaa jos jollain on ja siihen "amerikkalaiseen unelmaan" jokaisen kansalaisen on pyrittävä, toisin kuin täällä kyräillään "mitä voin tehdä, hänelle jolla on, jotta hänellä ei sitä jatkossa ole"- menttaliteettia.
....Noh, mitäs minä tälläistä kirjoitan, mistään mitään tiedä, nakkisormilla "yksi-lyö-kymmenen-etsii" tekniikalla näppäimistöä hakaten, kulmikasta autotalli filosofiaa/yhteiskuntatiedettä...
Pekka Berkeles
05.08.2007, 22:31
En tiedä, mutta varmasti tälläistä ei tapahtuisi Suomessa. Voisitteko kuvitella että jollakulla meistä olisi tarpeeksi omaisuutta, jotta voisi olla tekemättä mahdollisimman suurta voittoa, joka asiassa?
Totuus on kuitenkin se että: mitään ei täältä hautaan mukaan saa ja miksi kerätä omaisuutta jos sitä on tarpeeksi?
Sijoittaa sitä mielummin itselleen tärkeisiin asioihin kuten, nyt kun auto foorumilla ollaan... ...vaikka autoihin!
Onko mahdollista että Alicen "Corvette" on ihmiset ympärillä ympärillä eli eräänlainen perhe ja tietty "hyväntekeväisyys" heitä kohtaan?
Jenkeissähän on erillainen suhtautuminen omaisuuteen, eli on ihailtavaa jos jollain on ja siihen "amerikkalaiseen unelmaan" jokaisen kansalaisen on pyrittävä, toisin kuin täällä kyräillään "mitä voin tehdä, hänelle jolla on, jotta hänellä ei sitä jatkossa ole"- menttaliteettia.
....Noh, mitäs minä tälläistä kirjoitan, mistään mitään tiedä, kulmikasta autotalli filosofiaa/yhteiskuntatiedettä...
Äläs nyt, nimittäin sinähän olet jo tehnyt autoihin liittyvän kulttuuriteon, eli tuonut Suomeen aidon klassisen Contachin. Juuri sellaisen auton, josta kaikki nykyään vähän alle ja vähän yli nelikymppiset aikanaan kakarana haavelivat. Jo se, että näkee moisen auton on hieno asia, puhumattakaan että kuulee miten auto käy. Itse en ehtinyt Hesan cruisingiin kuuntelemaan tai katselemaan, mutta ehkä ensi vuonna sitten.
Uskoisin ja veikkaisin, että kukaan suomalainen ei ole autostasi kateellinen, vaan päinvastoin ilahtuu nähdessään ja kuullessaan aidon italialaisen V12-moottorin äänet auton lipuessa ohi. On se kuitenkin hemmetin paljon hienompi asia ohikulkijalle kuin se suunnittelemasi saunaremontti (tai mitä nyt tavallinen ihminen ajatteleekin remointoivansa).
Äläs nyt, nimittäin sinähän olet jo tehnyt autoihin liittyvän kulttuuriteon
Uskoisin ja veikkaisin, että 99.9% suomalaisista on autostasi kateellisia, eikä ilahdu nähdessään ja kuullessaan aidon italialaisen V12-moottorin äänet auton lipuessa ohi. On se kuitenkin hemmetin paljon hienompi asia ohikulkijalle kuin se suunnittelemasi saunaremontti (tai mitä nyt tavallinen ihminen ajatteleekin remointoivansa).
Korjasin oikeaan asuun...
Huomasin eilen kateuden nostavan reilusti päätään kun 26 jalkainen wellcraft lipui jokseenkin päin persettä nopeutta joessa eli keula ylhäällä kunnon allot tehden ja pää 180 astetta koko ohiajomatkan tuijottaen jotain siwan ovea eikä vahingossakaan pää kääntynyt sinnepäin missä lepäsi uusi 250+th euron muskelivene...
Ja näitä vastaavia persereikiä oli lähes jokainen jokirannassa eilenkin...
Pekka aidosti MIKÄ sai sut muuttamaan takaisin suomeen...mä olen edelleen sitä mieltä että itseni olisi pitänyt lähteä vaihtarivuoden jälkeen heti seuraavalla viikolla takaisin ottaa jenkkien kansalaisuus ja never look back.
Olisin sitten ollut vaikka free lancer mekatsu kilpatalleissa with no strings attached.
Äläs nyt, nimittäin sinähän olet jo tehnyt autoihin liittyvän kulttuuriteon, eli tuonut Suomeen aidon klassisen Contachin. Juuri sellaisen auton, josta kaikki nykyään vähän alle ja vähän yli nelikymppiset aikanaan kakarana haavelivat. Jo se, että näkee moisen auton on hieno asia, puhumattakaan että kuulee miten auto käy. Itse en ehtinyt Hesan cruisingiin kuuntelemaan tai katselemaan, mutta ehkä ensi vuonna sitten.
Uskoisin ja veikkaisin, että kukaan suomalainen ei ole autostasi kateellinen, vaan päinvastoin ilahtuu nähdessään ja kuullessaan aidon italialaisen V12-moottorin äänet auton lipuessa ohi. On se kuitenkin hemmetin paljon hienompi asia ohikulkijalle kuin se suunnittelemasi saunaremontti (tai mitä nyt tavallinen ihminen ajatteleekin remointoivansa).
Ööh, no kiitosta vain...
Tarkoitin ehkä enemmän yleisellä tasolla eli ei aivan näin henkilökohtaisella määritteellä...
Corvette63
07.08.2007, 00:20
Hienoa kirjoittelua Pekalta jälleen!
Pekka aidosti MIKÄ sai sut muuttamaan takaisin suomeen...mä olen edelleen sitä mieltä että itseni olisi pitänyt lähteä vaihtarivuoden jälkeen heti seuraavalla viikolla takaisin ottaa jenkkien kansalaisuus ja never look back.
Olisin sitten ollut vaikka free lancer mekatsu kilpatalleissa with no strings attached.
Tuli aivan sama fiilis. Mun tarina olisi päättynyt ikuiseen Californian aurinkoon..
Olipas taas Mr PB:llä tarina. Alkoi hyvin työpäivä kun tuon luki ja sitten vielä nuo kuvat. Kiitos ja syvä kumarrus tästä hetkestä Pekalle.
Pekka Berkeles
07.08.2007, 14:37
Pekka aidosti MIKÄ sai sut muuttamaan takaisin suomeen...mä olen edelleen sitä mieltä että itseni olisi pitänyt lähteä vaihtarivuoden jälkeen heti seuraavalla viikolla takaisin ottaa jenkkien kansalaisuus ja never look back.
Olisin sitten ollut vaikka free lancer mekatsu kilpatalleissa with no strings attached.
Ai että miksi muutin takaisin Suomeen Kaliforniasta?
No, jotta ulkopuolinen voisi asian ymmärtää, pitää ensin hieman laajentaa perspektiiviä. Voisi vaikka kysyä, että miten joku Turusta Helsinkiin muuttanut voisi joskus muuttaa takaisin Turkuun, vaikka olisikin pitänyt Helsingistä. Tai miksi joku muuttaa takaisin maalle kaupungista. Ihmiset muuttaa mitä erilaisimmista syistä, mutta mun tapaus ei ole ehkä se tavanomaisin. Mä nimittäin vaan kyllästyin.
Kakarana kuulin usein radiosta kappaleen nimeltä ”väliaikaista kaikki vain on”. Vaikka tuo kertosäe kornilta kuulostaakin, pitää se sisällään sen, että asiolla on alku ja loppu, eikä pysyvää olotilaa oikeastaan koskaan ole. Kun mä muutin Californiaan, menin sinne elämään päivä kerrallaan, ilman sen suurempaa suunnitelmaa siitä, koska lähtisin sieltä pois. Aika nopsasti tuli kuitenkin selväksi, ettei tästäkään paikasta tulisi mun koti. Mä asuin Californiassa melkein tarkalleen niin kauan kuin mua huvitti. Ja sitten kun ei enää huvittanut, oli aika muuttaa jonnekin muualle ja tällä kertaa kävi niin, että muutin Suomeen.
Yhdessäkään maassa tai kaupungissa jossa olen asunut, en ole laittanut muuttotavaroissa mukana tulleita tauluja seinälle. Miksi olisinkaan, mähän olen ollut vain käymässä. En vielä tiedä missä seuraava asunto tulee olemaan, ehkä ulkomailla, ehkä jossain muualla Suomessa. Aika näyttää.
Joku varmaankin ihmettelee, että miten voi elää elämää jossa ei ole mitään pysyvää. No, näin nyt kuitenkin on vain käynyt. Ihmissuhteita on tullut ja mennyt ja näin nykyäänkin, joko tarkoituksella tai vasten tahtoa. Jokainen sekunti on ollut elämisen arvoista, ainakin tähän asti. Nyt kesaloman aikana ajattelin hypätä Meseen ja cruisailla katto alhaalla Norjaan. Jos maa on mielenkiintoinen niin kukapa tietää vaikka asuisin seuraavaksi Norjassa. Kunnes kyllästyn ja on aika suunnata jonnekin muualle. Tiedä vaikka siitä tulevasta “jostain” sitten tulisi pysyvä olotila…
”väliaikaista kaikki vain on”Kenen esittämänä? (http://www.yle.fi/levysto/firs2/kappale.php?Id=V%E4liaikainen) Itsehän pidin kyseisestä biisistä Laman (http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=26&t=426&a=3616) esittämänä aika paljonkin:rolleyes: Jotkut varmaan muistavat myös "Totuus löytyy kaurapuurosta" jutun.
Hienoa kirjoittelua Pekalta jälleen!
Tuli aivan sama fiilis. Mun tarina olisi päättynyt ikuiseen Californian aurinkoon..
Ei mulla --mä' olisin varmaan rahtari sielläkin ...levoton sielu kun olen.
Esim Nascar teamin kuskina ois ihan jees...tjsp...
Mä olisin pekkana vaan vaihtanut osavaltiota....
Pekka, kiitos hienosta tarinoinnistasi!
En tiedä ovatko omat kokemukseni vastaavanlaisia, mutta yritän kuitenkin pukea niitä sanoiksi seuraavassa. Asuin USA:ssa 90-luvun lopulla jonkin aikaa. Havaitsin, että kun kerran on asunut 'muualla' ja palaa koti-ikävissään takaisin siihen paikkaan josta on lähtenyt, niin jonakin aamuna kauhukseen huomaa, ettei mikään yksityiskohta tässä muistikuvien nostalgisessa mosaiikissa pidä paikkaansa.
Koti-ikävä kääntyy päälaelleen ja taas palatessa sinne 'muualle' tilanne on aivan samanlainen: kaikki parhaat muistikuvat paljastuvat taas vain merkityksettömiksi harhamiksi joiden varaan ei voi rakentaa mitään. Pahimmillaan tilanne on silloin kun tuntuu, että 'koti on siellä missä aamiainen on'.
Ilmasto, maisemat, kieli, tuoksut, maut, kaikki aistittava materia mikä yhdessä rakentaa päivittäisen elämän kussakin paikassa tuntuu aina houkuttelevammalta juuri siellä missä et juuri nyt ole. Tuntuu kauhealta ajatella ja ääneen sanoa, mutta sama pätee myös ympäröiviin ihmisiin. Kulttuurishokki on pahimmillaan sitä ettei mikään oikeastaan tunnu miltään, ja ainoat asiat joihin ylipäänsä kiinnittää huomionsa ovat ne seikat, jotka ovat paremmin 'siellä toisaalla'.
Matkailu avartaa, sanotaan sananlaskussa, mutta fraasin keksinyt henkilö ei ole ilmeisesti itse matkustellut kovin paljoa. Liikkuminen antaa maailmalle sellaiset rajat joita ei muuten osaa hahmottaa. Siinä mielessä henkilökohtainen perspektiivi toki laajenee, mutta vain siinä määrin että alkaa ymmärtää maapallon olevan oikeasti pyöreä. Kun kulkee riittävän kauas niin palaa lopulta lähtöpisteeseensä. Kauemmas ei voi kulkea.
Olen itse päässyt tutkimusmatkalle omaan ajatusmaailmaani juuri siellä 'muualla' asumisen kautta, ja koska oma identiteetti on loppuviimeksi kuitenkin rakennettava jonkun asian päälle, olen itse ratkaissut ongelman tyypillisimmällä tavalla eli käyttämällä kivijalkana omaa kieli- ja kulttuuripohjaani, eli Suomea. Jos joskus löydän toisen paikan jossa asua - sellaisen joka täyttää kaikki (epärealistisetkin?) kriteerini - niin en viivyttele omaisuuteni pakkaamisessa konttiin ja lähteä matkaan. Taakseni katsomatta.
Siihen asti olen ottanut käyttöön 'tukikohta-ajattelun', eli menneitä haikailematta ja tulevaa murehtimatta olen rakentanut ympäristön jossa viihdyn, jossa taulut ovat seinillä (ne saa sieltä pois hetkessä jos lähdön hetki koittaa), ja jossa nautin maksimaalisesti niistä elementeistä joita olen muualla hyviksi havainnut. Tämä pätee yhteydenpitoon hienojen ihmisten kanssa, ruokaan, viiniin ja amerikkalaisiin autoihin... ;) Ei liene sattumaa, että maailmaa kiertäneet suomalaiset suurmiehetkin keräsivät omaan tukikohtaansa ei pelkästään esineistöä mutta myös tapoja. Esimerkkinä marsalkkamme Mannerheim, joka harjoitti varsinaista cross-kitcheniä sekoittamalla kotimaista ja venäläistä cuisinea! Tukikohta toimii ajatusmallina sikälikin, että kun sieltä lähtee tutkimaan ympäröivää maailmaa, on sinne myös helppo palata.
Joskus käy kateeksi henkilöitä jotka ovat aina asuneet samassa paikassa ja viettäneet samanlaista elämää; he ovat mielestäni keskimäärin tasapainoisempia ja tyytyväisempiä ihmisiä kuin itse olen. Toisaalta, en haluaisi painaa sellaista nappia, joka yön aikana pyyhkisi muistista ja kokemuksista kaikkea toisaalla elettyä elämää, sillä vaikka perspektiivi on osaltaan haitta, on se kuitenkin enimmäkseen etu. Tämä siitä huolimatta että 'muualla' asunut ihminen on koko loppuelämänsä jossain suhteessa koditon.
Menipäs nyt filosofiselle puolelle. Taitaa olla yömyssyn aika! ;)
Pekka Berkeles
13.05.2009, 20:42
Koko kahden vuoden ajan olin laittanut vuokrarahat tarkasti sivuun, koska tiesin että vielä tulee hetki jolloin ne pitää käyttää. Ja käytinhän minä ne. Ostin mustan Z06 Corveten. Sain lahjan Alicelta, johon verottajakaan ei päässyt väliin, eikä koskaan pääse. Alice tiesi mitä mä halusin – mustan Corveten – ja hän sen mulle myös soi. Siksi mun Vetteen tulee vielä joskus logo jossa lukee A.C. Corvette.
Muistin taas vanhan vuokranantajani - sananmukaisesti - ja mietin että tarttis varmaan laittaa logo tilaukseen.
Muistin taas vanhan vuokranantajani - sananmukaisesti - ja mietin että tarttis varmaan laittaa logo tilaukseen.
Parempi myöhään kun ei silloinkaan.
Motörhead
14.05.2009, 08:46
Hyvä että muistit. Mä en ollut lainkaan tätä juttua aiemmin lukenut. Hieno tarina.
Stingray427
14.05.2009, 13:47
Hyvä kun muistit! Mahtava tarina, joka mennyt aiemmin minultakin ohi...
TorgueManagement
16.05.2009, 00:15
Hyvä kun muistit! Mahtava tarina, joka mennyt aiemmin minultakin ohi...
Sama täällä! Olipa tosi hieno tarina! Kiitos siitä!
Mutta aijai, kyllä Ameriikan kuume taas painaa päälle. Kesä menee, mutta kunhan syksy saapuu... saapa nähdä. ;)
Oli kyllä todella hieno tarina! San Francisco oli kyllä sellainen kaupunki, että sinne haluaisi kyllä joskus matkustaa uudestaan ja mieluummin oikein pitemmäksi aikaa. Tosin sitten joutuisi kyllä vaihtamaan manuaalin automaattiin, niitä mäkilähtöjä liikennevaloista ei kestäisi millään...:D
vBulletin v3.5.0 Release Candidate 3, Copyright ©2000-2026, Jelsoft Enterprises Ltd.