82ce
 

1982 Collector edition

Tämä pulkka on ollut minulla jo jonkun aikaa, mutta nyt olisi tarkoitus tiiviimmin alkaa edistämään projektia. Ideana on saavuttaa auto teknisesti viimeisteltyyn kuntoon ennen kuin uusitaan maalipinta. Frame offia ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä. Pulkka on peräisin Californiasta, joten maali ja teipit ovat ajan myötä kärsineet aika rankasti.

Ideana on säilyttää Collector Editionin konsepti ja Crossfire. Valitettavasti omaankin yksilöön on eksynyt joitain pieniä lapsuksia mm jälkiasennuspilipalikaiuttimet ja ruma CD-soitin, mutta muuten auto on pidetty suhteellisen alkuperäisenä.



Finnsharkin dynopäivillä käytiin hakemassa lähtötiedot. Mutta ei siitä tällä erää enempää. :)


Ajattelin nyt lähipäivinä kirjoitella muutamia asioita, mitä autoon on tullut jo nyt tehtyä. Osasta on tullut mainittua jo aiemminkin muissa yhteyksissä, mutta samapa se.

Upea auto! Tykkään paljon!

Eikö sitä suunniteltua LS-tekniikkaa voisi soveltaa tähän autoon? Kirjoittelit LSx-projektin haaveilusta muistaakseni jossakin muussa topikissa. Säilyttäisi CE-teeman täysin sisustaa myöten, ehkä jopa alkuperäiset vanteetkin, jos löytäisi jostain fiksut jarrut (96 GS?). Alkuperäistyylinen maali ennenkaikkea. Ulkoa alkuperäinen, mutta sisäisesti haitekkiä. Mutta LS-tekniikan sijoittaminen joka autoon onkin ainainen narina, joten en hämmennä tätäkään soppaa enempää. Edellä mainittu visio on vaan oma märkäuni...

:D

Hyvä idea sinänsä. Jossain vaiheessa autoa etsiessä oli optiona myös se, että jos sisustassa ja maalissa ei ole pelastettavaa, niin vaihdetaan auton teemaa kokonaan jne, mutta kyllä se tuo CE nyt pidetään. Ja sillä aikaa, kun auto odotti konttiin pääsyä Californiassa innostuin CFI-tekniikasta. Ja lopulta minulla oli visio pitää tuo suhteellisen originaalina. Eli tässä autossa CFI pysyy ja samoin tuo vaihdelaatikko.

Kai sitä jokaisella pitää olla edes se yksi numbers matching vette? :)

Alkuperäiset vanteet löytyy vieläkin:


Ostaessa tuota autoa en vielä tiennyt mitä säästettävää oli ja missä kuosissa nuo alkuperäiset vanteet ja renkaat olisivat. Tuli todettua, että vanteet on yllättävän hyvässä kunnossa (pitää ne vielä uudelleen maalata) ja kumitkin olivat alle 1000mileä ajetut. Kuitenkin tuli ostettua Foosen vanteet samalla kertaa, silloin mulla oli vielä toinen vettekin. Ajat muuttui, ehkä noi vanteet löytää tiensä jonkun muun alle siinä vaiheessa, kun tämä projekti on loppusuoralla eli uudet maalit ja teipit pinnassa.

Toki haaveena on se LSx-projekti edelleen. Sitä varten on yksi 79 kiikarissa. Mutta siitä ei tässä vaiheessa uskalla sanoa enempää.

Mun mielestä toi CE on yksi tyylikkäimmistä corvetteista koskaan. Kinkyllä tavalla kiehtois tollasen ristitulen hierominen siihen pisteeseen että sillä pysyis sopivasti muun liikenteen kyydissä ja silti luotettavuus olis edelleen täys 10. Alustaan sopivat bolt on palikat, jarrusatuloiks ne wilwoodin aluversiot orkkis satuloista. Vanteet sitten evodin turbiinit 18", sopis tyyliin hemmetin hyvin. Db:lta valkokirjain good yearit ni se ois siinä. :) tai sit teet just niinku parhaaksi näät ;) tätä tulee seurattu joka tapauksessa. Ja sitä 79 raporttia sitten heti jakoon kun aihetta on!!!!

Ennen kuin uudet projektit käynnistyy, voisi kiusata teitä vanhoilla jutuilla mitä on tullut väännettyä.
Tähän proggikseen olen jo aiemmin finnsharkissa viitannut, mutta pistetään nyt se tämän auton topicciin.
Pahoittelut suuresta kuvamäärästä ja kieliopillisista virheistä.





1982 Collector editionin erot tavalliseen 1982 corvetteen olivat kosmeettisia lukuunottamatta aukeavaa takalasia. CE oli ensimmäinen vette, jossa tuli tehdasasennettuna aukeava takalasi.

Aiemmin (79->?) Cars&Concepts inc oli myynyt jälkiasennettavia paketteja, GM osti tuon paketin 1982 Collector editioniin. GM ei itse ollut suunnitellut tai valmistanut takalasipakettia, vaan se toimitettiin täysin alihankintana. Ajan saatossa havaittiin takalasin saranoiden venymiseen liittyvää ongelmaa.
Metalliseos, jota saranoissa oli käytetty oli vääränlaista ja ei kestänyt kaasujousten aiheuttamaa rasitusta. Saranoiden venyessä takalasin asento muuttui aiheuttaen mm veden pääsyn sisälle, ja pahimmassa tapauksessa lasi jumiutui ja sitä ei saanut lainkaan auki.

Ostaessani 82CE:tä, en tiennyt tällaisesta ongelmasta. Tiedossa oli silloin vain kulahtaneiden kaasujousien vaihtaminen. Selvittäessäni oikeanlaisten kaasujousien ulkonäköä törmäsin tähän aiheeseen toistuvasti.
Steve Simpsonilta ostin uudet kaasujouset, sillä ne olivat originaalin näköiset (toisin kuin monet muut aftermarket kaasujouset joita on myynnissä) ja niiden paineet olivat alkuperäistä vastaavat. Samalla tuli corvette americalta hankittua takalasin tiiviste, sillä edellinen oli hapertunut aika pahasti.


Auton saapuessa ja sitä tutkaillessa tuli havaittua, että lasia ei saa aseteltua kunnolla -> saranat olivat venyneet. Kaasujousten kanssa taustatyötä tehdessä selvisi myös, että Simpson valmistaa myös saranoita ja kyselin häneltä onko mahdollisesti uutta erää tulossa jossain vaiheessa. Jonkun aikaa sai odotella, kunnes hän kertoi kokeilevansa CNC:llä työstää pienen erän, aiemmin oli käsin tehnyt saranat.

Joka tapauksessa tämä oli lähtötilanne:




Sisustaa purkaessa löytyi paneelien alta yllättävän kosteita kohtia, joten projektiin lähteminen ei tuntunut lainkaan tarpeettomalta.

Takalasin kanssa pitää olla äärimmäisen varovainen, sillä näitä nyt ei aftermarket osina saa, valitettavasti. 1981-1982 valmistetun lasia on ihan syytä pitää varoen.
Takalasi irroitettuna:



Vanha tiiviste oli auringon polttama ja hauras. Valitettavasti kuva ei näytä tiivisteen todellista kuntoa.
Kuva vanhasta tiivisteestä paikoillaan:


Tiivisteen irroitusta:


Jäljelle jäi liimapintaan kiinni jäänyttä kumia:


Sitä tuli mietittyä mikä kemikaali ei vaurioittaisi maalipintaa (joskin auto tulee menemään jossain vaiheessa uudelleen maalattavaksi)
ja päädyin ksyleeniin.
Tässä röhnä lähtee ankaralla hinkkauksella:

Sen verran pitää sanoa ksyleenistä, että jos tila ei ole hyvin ilmastoitu tai ei ole käytössä sopivia suojaimia, kannattaa harkita sellaisten järjestämistä.


Uuden tiivisteen asentaminen

Olennaisen tärkeää on pyyhkiä molemmat liimattavat pinnat jollakin rasvaa irroittavalla kemikaalilla (asennettava pinta JA tiivisteen asennuspinnat), sillä ainakin tiivisteen puolella valmistuksesta jääneet kemikaalit tai vahat saattavat aiheuttaa ongelmia liimauksen pysyvyydessä.
Tiivisteen valmistaja kehoittaa käyttämään 3M:n liimaa asennuksessa, mutta sikaan päädyin.

Sikaflex-vaihtoehtoja tutkiessa monet kehottaa käyttämään marine sikaa, mutta villiä legendaa olen kuullut että marine sika on samaa tavaraa (samalta tuotantolinjalta) kuin tavis sika.
En tosin tiedä mikä on totta. Sikaflex 221:llä tai 11FC:llä saa tiivisteen kiinni.


Palko sikaa:

Tiiviste kiinnitettiin muutamassa erässä. Eli ei kerralla laitettu sikaa ympäriinsä.

Maalarinteipillä pidettiin sikailut aisoissa:



..ja sitten odoteltiin kuivumista.

edit:


1,5 päivää kuivuttua uskalsi jo teipit irrottaa ja aloittaa saranoiden asennus.

---
Kaasujouset
Uusi ja vanha kaasujousi rinnakkain. Mitoiltaan ja ulkonäöltään mahdollisimman lähellä tehtaalla asennettua versiota.


---
Saranat

CNC työstetty sarana "pöydällä" ja alkuperäinen valettu sarana kiinnikkeessä.
Vaihdettava sarana aseteltiin oikeaan kohtaan muovisilla aluslevyillä.


Lasin korkeutta säädetään aluslevyillä, kun taas xy-suuntaisesti asentoa pystyi sitten pultin kiristyskohdan kanssa säätämään.


Lasi on kiinni saranoissa lasin läpi tulevien "mutterinappien" kanssa. Napit menevät vain yhdessä asennossa saranan sisään, ja napit toimivat saranan läpi tulevan pultin vastakappaleena. Näiden lisäksi on tietty molemmin puolin muoviseosta oleva aluslevy, joka estää metallia koskemasta itse lasiin.
Pelottavin ja hankalin osa asennuksesta oli ehdottomasti vanhojen lasia vasten tulevien nappien sovittaminen uusiin saranoihin. Pienen jumpan jälkeen tämä onneksi onnistui.



Ja sitten vielä kuva toimivasta luukusta:


Uusittu siis kaasujouset, saranat ja tiiviste.

Foorumeilta olen lukenut, että useat CE omistajat ovat omasta autostaan vain irroittaneet kaasujouset siinä vaiheessa, kun takalasin toiminnassa on ilmennyt ongelmia. Omasta mielestäni aukeava takalasi -feature kuuluu CE malliin. Lisäksi CE:iden keskuudessa hyvin toimiva takalasi taitaa olla erityisen suuri harvinaisuus. Ei, en väitä että se olisi äärimmäisen käytännöllinen. :)

Uutta sähköantennia asentaessa otin irti varapyöräkotelon, jotta työskentelytilaa olisi mukavemmin.
Hetken mielijohteesta tuli tehtyä täysin turha lisätyö, eli puhdistaa ja maalata varapyöräkotelo.
Sävy on lähestulkoon sama kuin korissa. :)


Ja vielä kuva takaisin asennetusta:




Ainiin.. Se suuri ongelma työtilasta ja autotallista on ratkennut. Nyt on kahden auton talli öljymontulla! ;)

Turha työ? Älä nyt hulluja puhu,hemmetin paljon kivempi tota on katella. Onnittelut tallista!

Jotain syntyy, kenties haastaja?

..tämä mun projekti jää kauas taakse sinun super-ristitulestasi.
Päätin sittenkin lähteä porttaamaan vähän rankemmalla kädellä, aluksi kun vain poistin purseita kanavista jne.

Tuli muuten todettua, että oikeilla työkaluilla tuo valurauta on kuin sulaa vahaa. Saa ihan pelätä ettei ota liikaa, vaikka matalilla kierroksilla mennään.

Tuli sijoitettua tällaisiin:


Ja koko arsenaali:

Pulvis et umbra sumus


Uutuuden ongelmia, ajan kanssa tylsyvät ja työstö muuttuu hitaammaksi.

nokka-akselin vaihto osa 1
 

Hetkeen en ole tänne taas jaksanut päivitellä maailman menoa tällä suunnalla.

En nyt käy työvaiheita kovin tarkkaan, kun nämä samat proseduurit on jo varmaan toistakymmentä kertaa käyty eri säikeissä läpi paremmilla kuvilla ja teksteillä varustettuna.





Se on jännää kuinka paljon tuossa autossa on tavaraa konekuidun alla vakiona.



Hetkellisen ulkoilun jälkeen (krhm) auto takaisin talliin ja sitten kennot, apulaitteet sun muut härpäkkeet irti.



ja sitten dampperi irti ulosvetäjällä.



Puhdistuksen ja arvioinnin jälkeen dampperi saa jatkoaikaa, sillä kumi on ehjä ja hyväkuntoinen. Eli ei vaihdeta vielä uuteen. Sinistä maaliakin löytyi öljyn ja kaiken sonnan alta.


Ja sitten imusarja irti.. Se asia, mitä ei itse tullut tajuttua vaikka se suoraan shop manualissa oli, että tuo top plate on kiinni myöskin kaasarin ruiskutorneista niistä tapeista joihin ilmansuodatin kiinnittyy.. Ihmettelin, että on ihmeellisen kovaa kiinni.




Lopulta varsinaiset imusarjan pultit irti..



.. ja imusarja on pois paikoiltaan.

nokka-akselin vaihto osa 2
 

Tuolla C4 puolella on tullut uhkakuvia komposiittirattaiden kulumasta.. Oli positiivista huomata, että ratas oli hyvässä kunnossa, toisaalta tätä autoa ei ole ajettukaan yli 100tmailia.



Ja sitten keinuvivustot, työntötangot ja nostajat pois, jotta saadaan nokka irti.



Noin.. Nyt on vanha kulunut nokka-akseli irti. Nokan muutama vuori oli kulunut tunturiksi, muuten kaikki näytti olevan ihan hyvässä kunnossa.

Tuli siinä puhdistuksen lomassa käytyä läpi kierteetkin ennen kasaamista.



No mutta sitten jakopäähän uudet rattaat ketjuineen paikalleen ja pultit momenttiin. Tiivisteen jätin vuorokaudeksi "liimautumaan" ennen kuin löin kopan kiinni.



Kun sain jakajan kopan, sekä uuden dampperin paikoilleen säädin sitten moottoria pyörittelemällä nuo 1.6 rullakeinut sopivalle preloadille ja lopulta tiivisteet oikeille paikoilleen..



Tämän jälkeen varmaan pitäis jotain mainita imusarjasta ennen kuin jatketaan moottorin kasausta..

CFI imusarjan porttaus
 

Moni tuolla C4 osastolla onkin imusarjan jo porttaillut.. Tuli oma kansi porttattua kanssa taannoin, ehkä hieman eri tavalla kuin tällä foorumilla on tehty.

Tavoite oli käytännössä EGR:n lisäksi hieman poistella/silotella purseita. Vähemmän agressiivinen porttaus siis.

(Joskus aiemmin tuli ostettua yhdeltä C4 harrastajalta tällä foorumilla kannetkin, jotka työstin tätä projektia varten, niistä tuolla edellisellä sivulla kuvakin. Niiden kanssa kävi vain ikävästi, että koneistamoon viedessäni niitä kansia ilmoittivat, että "huomattiin, että täällä on halkeama tuossa kohtaa" .. no se siitä sitten. Eniten harmitti se kansien hierontaan kulutettu aika.)



Originaali CFI imusarja näyttää sen päälliskannen alta tällaiselta:


Purseilla tarkoitan käytännössä tällaisia:


Minulla oli hyvä ajatus pitää pultit suojaamassa kierteitä kaikelta mujulta, mutta käytännössä se työstö tietenkään niin onnistunut myöhemmissä työvaiheissa.

Aloitin homman laittamalla paineilmamonitoimikoneeseen metalliterän ja ruiskuttamalla leikkausnestettä vähän väliä terälle.



EGR -kanavan poistoa:





Tuo metallimujun määrä on kyllä aivan uskomatonta. Lopulta saatiin tuo EGR-kanavan jämät kaavittua pois..



EGR:n tulppaus:
Yleensä CFI-kansi portataan niin, että jätetään pakopuolen EGR-kanavan nysä tuonne kummittelemaan, itse en sitä sinne halunnut. Käytännössä ylläolevassa kuvassa näkyvät reiät peitetään omavalmiste peltilevyn palasella.


Leikkailua ja sovittamista.


Pala valmis! Kiinnitys tehdään kolmella ruuvilla ja sopivalla 2k epoksimassalla. Käytännössä pelkkä epoksi riittäisi, mutta varmistetaan tämä näin. Myös ruuvien kierteisiin tuli epoksia.

Sen verran tein väärin, että kierteet ovat millisiä eikä tuumasia.. :-P


Ruuvit ja epoksit paikallaan..


Käytännössä saman homman tein myös venttiilikannen puolelle..

Karhennettiin pintaa ja epoksilla sopiva peltilappu paikalle.


Tässä vaiheessa on tapana kauhistella kuinka paljon kanavia on kasvateltu. Ylhäällä olevissa kuvissa näkyy portatut kanavat ja alla koskemattomat. Käytännössä materiaalia on niin vähän, että moni porttaaja on saanut kanavan puhki (tai kannen kokonaan pilalle). Tein pienen ohjurin, jolla sain mitattua oikean (turvallisen) kulman suhteessa tiivistepintaan. Ei mennyt kanava puhki, taisi olla ihan ok siis.




Ja sitten imusarja paikoilleen..

Sitten vauhdilla moottori nippuun..




Koska tuli hankittua ihmeelliset 1.6 keinut, poistin "oil dripperit" venttiilikannen kopista.



Tulipa asennettua polttoaineen paineen mittaus myöskin tuohon throttle bodyjen välille.





...ja nipussa.

Just niin! Keväällä on muutenkin mukava tehdä pieniä projekteja ennen ajokauden virallista alkua:
Nyt on moottori irti. Tietenkin siksi, että saa pestyä ja maalattua konetilan... tai ehkä tässä voisi rassata itse konettakin.

Nyt alkaa olla kaikki ylimääräinen purettu lohkosta, voidaan edetä puhdistuksen ja rasvanpoiston kautta maalaamiseen.



Kun maali on pinnassa, niin laitetaan kone kasaan ja takaisin autoon. ;)

Minun kesäni alkoi tänään, 22. Lokakuuta 2014, katsastusaseman kautta.
Hieman vierähti kiireiden vuoksi pitkäksi. :-P

..ehkä voisi joku ilta naputella jotain siitä mitä tässä välissä tapahtui.

Kirjoitahan toki itse projektistakin lisää, mutta kysyn tähän väliin: mitkä noi niin tutut kaiuttimet taustalla on? Jotkin Seasin 80-luvun alun ämyrit? Ääntä taitaa lähteä julmetusti...

Kyllä noilla paineilmakompuran metelin saa peittoon. ;) Tehoa on hieman yli 7kW.

Lisää päivityksiä projektista! Saitko maalattua konehuoneen? Puhtaita osia on ilo katsella. :thumleft:

taisit tulla vastaan eilen Valkon tiellä joskus 19 aikoihin ?

Kone tuli maalattua, samoin konehuone. Sen verran tuli todettua, että absoluuttisen siisteyden saa joihinkin komponentteihin pelkästään vaihtotyöllä.. esimerksiksi yritin puhdistella paisuntasäiliön kellastunutta muovia jarrunesteellä ja muilla kemikaaleilla.. Hieman se vaaleni, mutta kellertävänä se pysyy.

Pistän jotain raporttia tuossa, kun joku ilta ehdin naputella..

Hyvin mahdollista on, että jotain säädin siellä siihen aikaan. Olin matkalla lyhintä reittiä K-markettiin.

Suosittelen suolahappoa.
Ruoste katoaa hetkessä.

Pitää lisätä, et sitruunahapollakin lähtee todennäköisesti.
Aikaa menee vaan muutama päivä ja lämpimässä.
Kiehuva sitruunahappo toimii nopeammin.

Tuo "ja muilla kemikaaleilla" sisälsi mm sitruunahapon.. huomattavan määrän pultteja olen sitruunahapolla puhdistanut ruosteesta, todella hyvä aine sellaiseen.

Luulen, että tämä on sitä luonnollista muovimateriaalien vanhenemista, eli siitä irtoaa ajan kanssa kemikaaleja ja se aiheuttaa tämän.. Mutta eikös näin vanhassa autossa pidäkin olla hieman sitä ajan patinaa? ;)

Erityisesti juuri valkoiset muovi-osat kellastuvat ajan kanssa.. ihan tuttu ongelma nykypäivänäkin muoveissa. Auringonvalo (UV) sitten vielä vilkastuttaa tätä reaktiota. :(

Oletko keksinyt mitään helppoa konstia mustumiseen ja kuonan irroittamiseen?



Heh, poistin taannoin omastani lyömällä vasaralla, mutta yksipä lohkaisi koppaan reiän... Vielä kunnolla korjaamatta, koitin jollain jb weldin tyyppisellä muttei ottanut jostain syystä oikein kiinni. Jotain pitäis siihenkin keksiä.

Ei noi nyt ihan kauheasti mustu, ellei pistä liian tujua liuosta (eikä toisaalta se värin vaihto haittaa minua), mutta se kuona voi olla kiinni aika piukassa.. Mikään ei taida voittaa mekaanista irroittamista? Pahimpien pulttien kuonakerrosta pehmensin jossain moottorinpesuliemi-miksauksessa ja sitten harjailin kevyesti (teräs)harjalla ja sitten taas liemeen ja hetken päästä harjaus.

ouch.. :( mä käytin vinkua drippereille, koska se oli hellin tapa, joskin hidas. Luulisi, että kemiallinen metalli tarttuu, tosin pitää olla absoluuttisen varma että pinnat on puhtaita.. hankala paikka siltikin..
Niin ja varmaan voisi katsella, jos löytyy käytettynä myynnistä koppia halvalla?

En tiedä, ajattelin vielä kokeilla ultraäänipesurilla, mutta muuta en kyllä keksi, paitsi ehkä joku tärinäkiilloituskone.
Jokin kemiallinen metalli voisi toimia, kun nämä juottamiset voi ilmeisesti unohtaa. Koppia saa halvalla, mutta ihan periaatteestakin haluan oppia korjaamaan, seuraava rikkinäinen osa on kuitenkin murphyn lain mukaan ääriharvinainen...

Mä puhdistin oman paisuntasäiliön suolahapolla... tuli ihan valkoinen.
Noin 20% oli vedessä suolahappoa.
Tai Jumi sen puhdisti.
Saatto se olla 37% suolahappoa.
Tuota oli ajettu jäähdytysnesteen kanssa. Eli vedet oli ja pysyi vihreänä.
En ole puhaltanut mitään osia. Kaikki hapotettu suolahapolla.
Tulee ihan kuin olisi puhallettu, mutta kaikki pistesyöpymätkin puhdistuu.