Wessin värkkäilyt: Keskikonsolin kansi
 

Tämä osahan alkaa olla kaikissa CeeNepoissa ihan tohjona. Se taitaa olla kovassa käytössä kaikilla. Siihenhän on hyvä kyynärpäällä nojata kun vähänkin tukea tarvitaan. Omassa autossa se oli aika "elastinen", eli antoi aika lailla periksi. Sisäkansi oli ainakin parista kohtaa halki ja pintaverhoilukin alkoi vähän irvistellä. Ja sitten vaan tutkimaan miten tuon pystyisi korjata.



Ruuvit auki ja osat irti toisistaan. Heti tuosta näki ettei siitä ainakaan kunnon kalua enää tule. Siispä tehdään kokonaan uusi. Vanhasta vain valaisin, sarana ja lukitus käyttöön.



Rungon uuteen kanteen päätin tehdä vanerista. Siitä tulee riittävän luja, se on helppo työstää, siihen saa verhoilun helposti kiinni jne. Paksuutta aihiolla on n. 20mm ja muut mitat aika tarkkaan 200x400mm. Reunoihin vinoutta mallin mukaan. Takareunan tein pyöreämmäksi kuin alkuperäisessä.



Sitten vaan tavallisella käsijyrsimellä syvennystä alkuperäisen innoittamana. Saranalle vastaava upotus reunaan.



Keskelle kevennysjyrsintöjä ja lukituksen nappulalle ja jouselle paikat. Etureunaan myös muodot. Sitten vielä parin millin reunaupotus kiertämään ulkoreunoja jotta nahkalle on asennustilaa.



Etureunaan liimasin epoksilla lipan. Vaneri ei välttämättä kestäisi noin ohuena. Etureuna osoittautui jatkossa haastavimmaksi kohdaksi koko kannessa.



Tästä on hyvä jatkaa...

Wessin värkkäilyjä on kyllä ilo seurata!

Kun puuosa valmistui, oli aika miettiä verhoilua sen päälle. Kun kerran penkeissä on musta raita keskellä, täytyy tähän tietenkin tehdä jotakin saman suuntaista. Siispä pari suorakaiteen muotoista punaista nahkasuikaletta ja niíden väliin musta suikale ompelukoneella kiinni toisiinsa.



Kaksi nahkaa päällekkäin ommeltuna tarkoittaa n. 3 mm:n korkeuseroa. Siispä se täytyi kasvattaa tuon paksuisella materiaalilla. Toinen vaihtoehto olisi jyrsiä ura kannen keskelle kompensoimaan korkeuseroa.



Valkoisen lisätäytteen päälle liimasin 5 mm:n umpisolumuovin. Lisätäyte tuli vain yläpinnalle ja taakse, ei sivuille. Ennen umpisolun liimaamista lisätäytteen reuna piti hioa muotoon ettei alle jää teräviä reunoja.



Umpisolumuovin liimasin niin, että se peittää ompelusauman. Tässä kuvassa kannen takaosassa näkyy hyvin kerrosrakenne ja miten nahka taittuu solumuovin ympäri.



Takanurkasta liikkeelle venyttäen nahkaa molempiin suuntiin. Muuten jää nurkkaan liikaa materiaalia päällekkäin. Rosteriniittejä runsaasti niin varmasti pysyy.



Kun toinen puoli on valmis niin sitten toisen puolen kimppuun. Onneksi musta keskiraita on niitattu kiinni joten puoliskot voi tehdä puoli kerrallaan eikä ole vaaraa, että nahka vetäisi vinoon tai mihin sattuu.



Saranareuna sai hikikarpaloita otsalle. Reuna on tosi ohut. Se voi mennä halki niittien takia tai niitti voi mennä läpi eikä pidä kunnolla. No, onneksi siellä on solumuovi ettei ainakaan niitit pistele nahkan läpi.



Nurkassa jää väkisin pientä ryppyä kun nahka pitää "hävittää" lyhyellä matkalla. Aito nahka käyttäytyy tässä kohtaa nätimmin kuin keinonahka. Näin viisaammat ovat kertoneet.



Etureuna on hankalin paikka. Nurkkiin tein liikaa pehmikettä ja ne menettivät paljon muotoaan. Paksu solumuovi hankaloitti materiaalin kääntämistä ohuen lipan ympäri. Lippa olisi saanut olla pidempi. Mutta tämä onkin tällainen prototyyppikappale...



Seuraavaksi on vuorossa sisäpinnan rakentelu.

Aika nätisti sait nahan taittumaan kulmiin.

Vielä loppurutistus niin tämäkin on valmis.

Sisäpuolen kanteen tein 2 mm:n alumiinista. Alkuperäinen oli tehty yhdestä palasta, mutta minun oli pakko tehdä siitä kaksiosainen koska pintakin oli kahdessa tasossa. Takareunaan pienet kolot keskiraidan reunoja varten ja saranalle tilaa. Simppeli pala.



Pelkät reijät ja niissä ruuvinkannat eivät innostaneet. Alkuperäisissä ruuvien alla on pienet muoviin valetut kohoumarenkaat.



Jotakin samanlaista pitää siis tehdä. Siispä sorvin ääreen ja tekemään prässäystyökalua jolla homma onnistuisi. Laatuvaatimukset eivät olleet nyt korkeat. Muoto tuskin tulisi paljon näkyville. Vähän huonosti kapulakamera tarkentaa lähelle...



Kun työkalun jälkí alkoi tyydyttää piti vielä tehdä pienempi levynpala etureunaan. Vasaralla pakottaen palan takareunaan pieni pyöristys. Reijät ruuveille prässäyksineen ja suorakaidereijät lukituksille niin palat ovat valmiita pintakäsittelyyn. Ai niin. Lampun paikka puuttuu vielä tässä kuvassa.



Mustalla struktuuripinnoitteella pintakäsittely. Vähän oli sanomista joko ruiskuttajassa tai suuttimessa. Pientä räkimistä ja sen takia paikoin hieman isompia pisaroita maalipinnassa. Mutta eihän tuo kansi usein auki edes ole...



Ennen levyjen paikalleen ruuvaamista maalasin kaikkien reikien takaa näkyvät vanerikohdat mustalla. Jos jokin sauma yhtään irvistää, sitä ei niin helposti huomaa kun takaa näkyy samaa tummaa kuin irvistävä levykin on.



Kannen takareuna on huomattavasti pyöreämpi kuin originaalissa, mutta mielestäni tuossa kohtaa ei muoto niin kulmikas tarvitse ollakaan.



Etureunan kulmiin laitoin aivan liikaa pehmustetta joka painui nahkaa kiristettäessä kokoon. Alareunan terävä muoto kärsi eikä kardaanitunnelin sivuverhoilun ja kannen jatkumo ole mieltä tyydyttävä. Proto mikä proto. Jos häiritsee jatkossa niin sitten teen uuden.



Salama rankaisee sisäkannen asennusnaarmuilla. Normaalivalossa niitä ei näy. Ja vaikka näkyisikin, siellähän ne piilossa ovat.



Pikkuhiljaa kokonaisuus täydentyy osa kerrallaan. Taustalla kummitteleekin purettu ovipahvi. Siitä sitten oma tarinansa.

Siitähän tuli nätti. Sopii kivasti penkkien kanssa ja vähän erilainen kun meillä muilla. :cool:

Kyl se on kun osaa :o :cool:

Sisustapornoa!

Ja ihan ite tehtyä, propsit ja respectit :rock:

Hienoa jälkeä! Näköjään kaikki on tehtävissä.

joo tuossa olis soppeli proggis alkaa itekkin opiskeleen noita verhoiluhommia...
hieno on:D
onkos sulla oviverhoilutkin työn alla?