|
|||||||
|
#1
10.02.2005, 15:49
|
||||
|
||||
|
Ei liity Corvetteihin, mutta hauska tarina
MIKÄHÄN PIRU SIINÄKIN ON, KUN EI TAHO NAISET OIKEIN PYSYÄ ?
Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran kuussa. Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty. Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorintajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani." Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja Nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat Kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone. Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään. Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste. Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin. Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira istuu aina edessä. Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa. Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet, extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi. Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat. Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan. Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa. Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä. Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella! Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä. Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äjäporukka pikkupäissään keksii. Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä. Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy. Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut. Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin. Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella olla kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki. -- 
|
|
#2
10.02.2005, 16:34
|
||||
|
||||
|
__________________
1985 Corvette
|
|
#3
10.02.2005, 16:55
|
||||
|
||||
|
Quote:
Noihan oli oikeasti hyviä 
__________________
can you count suckas? I say the future is ours, if you.. can count
|
|
#10
11.02.2005, 15:41
|
||||
|
||||
|
Tuohon alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, tässä kihelmöivä tarina
 Hi Sue: Just another note from your bottom-dwelling brother. Last week I had a bad day at the office. I know you've been feeling down lately at work, so I thought I would share my dilemma with you to make you realize it's not so bad after all. Before I can tell you what happened to me, I first must bore you with a few technicalities of my job. As you know, my office lies at the bottom of the sea. I wear a suit to the office. It's a wet suit. This time of year the water is quite cool. So what we do to keep warm is this: We have a diesel powered industrial water heater. This $20,000 piece of equipment sucks the water out of the sea. It heats it to a delightful temperature. It then pumps it down to the diver through a garden hose, which is taped to the air hose. Now this sounds like a darn good plan, and I've used it several times with no complaints. What I do, when I get to the bottom and start working, is take the hose and stuff it down the back of my wet suit. This floods my whole suit with warm water. It's like working in a Jacuzzi. Everything was going well until all of a sudden, my butt started to itch. So, of course, I scratched it. This only made things worse. Within a few seconds my butt started to burn. I pulled the hose out from my back, but the damage was done. In agony I realized what had happened. The hot water machine had sucked up a jellyfish and pumped it into my suit. Now, since I don't have any hair on my back, the jellyfish couldn't stick to it. However, the crack of my butt was not as fortunate. When I scratched what I thought was an itch, I was actually grinding the jellyfish into the crack of my butt. I informed the dive supervisor of my dilemma over the communicator. His instructions were unclear due to the fact that he, along with five other divers, were all laughing hysterically. Needless to say I aborted the dive. I was instructed to make three agonizing in-water decompression stops totaling thirty-five minutes before I could reach the surface to begin my chamber dry decompression. When I arrived at the surface, I was wearing nothing but my brass helmet. As I climbed out of the water, the medic, with tears of laughter running down his face, handed me a tube of cream and told me to rub it on my butt as soon as I got in the chamber. The cream put the fire out, but I couldn't poop for two days because my butt was swollen shut. So, next time you're having a bad day at work, think about how much worse it would be if you had a jellyfish shoved up your butt. Now repeat to yourself, "I love my job, I love my job, I love my job"
__________________
|
 |
| Currently Active Users Viewing This Thread: ( members and guests) | |
| Thread Tools | |
|
|
| Sponsored Links |
|
|
