|
|||||||
|
#1
11.10.2010, 19:10
|
||||
|
||||
|
PB on muilutettu...
80-luvulla aina keväisin, Vauhdin Maailman toukokuun numerossa, oli jenkkiautoiluun liittyvä teema. Eipä siis ihme, että ostin noina vuosina aina vähintään VM:n toukokuun numeron. Eräässä näissä toukokuun spesiaaleissa oli juttu Jorma Mäkisen uskomattoman hienosta -69 Corvetesta. Hieno, todella hieno, ja samalla jotenkin kuin toiselta planeetalta. Ja niin sellainen auto tietysti olikin sen ajan Suomessa.
En ole koskaan edes istunut -69 Corvetessa. Itse asiassa en ole koskaan istunut missään Corvetessa joka on valmistettu ennen vuotta 1982. En ainoassakaan. Puhumattakaan nyt isolohkoautosta. Mutta tänään, lokakuun 11 päivänä herran vuonna 2010, näin kävi. Kävi nimittäin niin, että... ...lapualaaset muiluttivat! Talo jossa asun on pienehkön asfalttitien varrella. En pidä läheskään aina teeveetä tai radiota päällä, joten korvani on harjaantunut tunnistamaan ohiajavien kollien tuning-pelit. Autot kuten 200 SX, Mitso EVO tai Bemarin kuutonen, kaikki tietysti pakoputkiviritteisinä, erottuvat selvästi muista autoista. Myös läheisen traktoritallin traktorien äänet kuuluvat taloon usein sisälle matalana jyrinänä. Tänään, noin pari tuntia sitten, istuin olohuoneessa tietsikan äärässä. Maantieltä kuului matalaa murinaa, mutta jotenkin erilaista. Ajattelin että jokin isompimoottorinen auto ajaa ohi, mutta sitten ääni terävöityi ja sen suunta muuttui. Ääni alkoi tulemaan suoraan talon pihasta. Käännähdin katsomaan olohuoneen ikkunasta ja näin punaisen keulan. Ilmetty rautanaama. Siis kromipuskurinen Corvette. Mitäs hittoa! Ryntäsin tohvelit jalassa ulos. Pihassa oli vuosimallin 1969 Corvette. Ja konepellistä päätellen vielä isolohkoversio. Auton omistaja oli juuri noussut autosta. Kertoi että ajatteli vaan näin kutsumatta poiketa näyttämään uutta ostostaan. Vastasin että voi jeesuksenperkeles. Ei ole totta. Mutta olihan se. Aika messevä tapa tulla poikkeamaan ensimmäistä kertaa. En häkellyksissäni edes hoksannut kysyä, että mistä tiesit missä asun...  Ensihämmästyksestä toivuttuani pyysin nähdä konepellin alle. Aito numbers matching rottamoottorihan siellä möllötti, aluimusarjan ja peltipakosarjojen välissä. Sitten siirryttiin tutkimaan auton sisustaa. 160 mph nopeusmittari löytyi tietysti, sekä rinkimittari. Punainen alkoi vähän ennen 6000 kiekkaa, joten päättelin moottorin olevan 390 hv versio ja kysyttyäni sain asialle vahvistuksen. Auto oli hyvin alkuperäisen oloinen, rakentamaton ja yleisilmeeltään siisti. Ainoastaan penkkejä oli hieman korjailtu keskiosiltaan mustalla jälkiasennusplyyshillä. Sanoin että itse jättäisin auton prikulleen tällaiseen kuntoon. Edes penkkejä en alkaisi muuttamaan takaisin alkuperäismateriaalia vastaavaksi. Auto oli hienosti patinoitunut. Tutkittuamme aikamme punaista isolohkopaholaista siirryimme talliini ihmettelemään omia Vettejäni. Näytin ensiksi potkukelkkojen ja muitten tavaroitten ja peiton alla piileskelevän LT1 Corvetteni ja sen jälkeen talviunta nukkuvan Z06-projektin. Ihmettelimme mäntiä ja ahtimia ja muita osia, kunnes kuulin korvissani kysymyksen: ”haluaisitko käydä kokeilemassa isolohkoa..”. Rehellisesti sanottuna en ollut edes ajatellut moista. Olen tottunut ihastelemaan muitten autoja silloin kun autot ovat paikallaan, eikä kuskin paikalta. Eikä ainakaan ajossa. Ei tarvinnut yllyttää, joten taisin mä kysymykseen jotain myöntävää vastata. En kyllä muista enää sanatarkasti mitä. Aivoni kävivät nimittäin ylikierroksilla. Tajusin että enhän mä ole edes koskaan istunut moisessa Corvetessa. Ja että mullahan on tohvelit jalassa. Ja että pitäisi varmaan miettiä jonkinlaista ajoreittiä. Ja että mahdunkohan mä sinne ohjaamoon. Juoksin sisälle vaihtamaan lenkkarit jalkaan. Ja samantien takaisin ulos isolohko-Veten viereen. Taivutellessani itseäni autoon pohdin jännittyneenä miten mahtaa käydä, mutta onneksi mä sinne mahduin. Tosin turhaa tilaa ei jäänyt kyllä oikein mihinkään kohtaan. Vedin syvään henkeä ja päätin, että nyt ei ole minnekään kiire. Ei niin sitten yhtään mihinkään. Kokeilin miltä kytkinpoljin tuntui. Raskas. Aivan erilainen kuin Z06:ssa. Mutta ei liian raskas meikäläisen jalalle. Sitten kokeilin jarrua. Raskas, tietysti, autohan oli sammuksissa. Ja sitten kokeilin vähän kaasuakin. Liikaa tilaa ei jaloille ollut polkimien ympäristössä. Katselin ympärilläni olevaa ohjaamoa. Kokeilin miltä ratti tuntui. Ei hievahtanutkaan. Tosin en mä sitä juurikaan yrittänyt edes kääntää. Ja autohan oli edelleen sammuksissa. Kokeilin vaihdekeppiä. Liikkui se. Taisin mä siinä jotain sanoakin. En muista mitä, mutta sen muistan että hengitin normaalia nopeammin. Tuntui mahtavalta. Istua isolohko-Corvetessa. Lopulta tuli aika startata auto. Moottori lähti helposti käyntiin. Tyhjäkäynti oli jossain tuhannen kierroksen paikkeilla. Peltisarjat supisivat. Laitoin valot päälle. Huomasin että pitkät olivat päällä. Olin kytkintä kokeillessani painanut jalalla pitkät päälle. Sanoin että Amazonissa on samanlainen systeemi pitkien valojen kytkemiseen. Annoin moottorin käydä hetken. En muista mitä sanoin, mutta sitten painoin kytkimen pohjaan, laitoin pakin päälle ja aloin nostamaan kytkintä ja painamaan hieman kaasua. Kytkin otti hieman ylempää kiinni kuin mitä olin odottanut, joten annoin kaasua ehkä vähän liikaa. Nolotti. Sitten auto liikahti ja aloin kääntämään rattia. Tai siis vääntämään. Tehostintahan ei ollut ja piha on vähän ahdas. No, sain auton kuitenkin peruutettua oikeaan paikkaan. Laitoin ykkösen päälle ja niin siirryimme kotipihasta mutkaiselle maantielle. Vaihdoin kakkosen melkein heti, sitten kolmosen ja taisi nelonenkin olla jo valittuna ennen 50 km/h nopeutta. Peltisarjat supisivat ja kasi murisi matalalla bassollaan. Ajoin muutaman kilometrin mutkaista asfalttitietä. Ohjaus tuntui nyt sopivalta. Moottori väänsi loistavasti. Taisin sanoakin jotain, en kuitenkaan muista enää mitä. Hengitin edelleen normaalia nopeammin. Kuuntelin moottorin ääntä. Nautin kaasupolkimen vasteesta. Turhia nitinöitä tai natinoita ei kuulunut. Oli aika kuningasfiilis. Matka jatkui valtatien ylityksen jälkeen toiselle mutkaiselle tielle. Jätin kolmosen väliin ja vaihdoin suoraan kakkoselta neloselle. Totesimme että autolla pärjäisi ihan hyvin pelkästään kakkos- ja nelosvaihteilla. Nautin ajaessani mutkaista tietä. Ohjaamo oli ikäänkuin sulkeutunut ympärilleni. Mietin miltä ajaminen on mahtanut tuntua Le Mansissa tai jollain muulla legendaarisella mutkaradalla ohjaamon ollessa näin lähellä. Jossain vaiheessa päädyimme takaisin valtatielle ja lopulta takaisin talon pihaan. Nousimme autosta ja tutkimme vielä autoa uudelleen. Koska auto oli omistajalleenkin uusi, ei hän osannut vastata kaikkiin kysymyksiini. Muilutukseni oli ohi. Toisin kuin 30-luvulla, muilutettava istui itse ratissa ja nautti reissusta täysin sydämin. Forever 427 PS: muutaman tunnin kuluttua ensilumi sataa täällä maahan. On ihan joulufiilikset. Tosin lahja tuli jo avattua. Suurkiitokset sinne Lapualle.
__________________
***
GM LS-moottorien ahdinasennukset, vapariviritykset, säädöt sekä dynomittaukset Myös vianetsinnät sekä huollot C5/C6 Corveteille Soita 0400 358 238 www.autokorjaamovirta.fi *** Last edited by Pekka Berkeles : 11.10.2010 at 22:32. 
|
|
#6
11.10.2010, 20:09
|
||||
|
||||
|
Quote:
__________________
***
GM LS-moottorien ahdinasennukset, vapariviritykset, säädöt sekä dynomittaukset Myös vianetsinnät sekä huollot C5/C6 Corveteille Soita 0400 358 238 www.autokorjaamovirta.fi ***
|
|
#7
11.10.2010, 20:10
|
||||
|
||||
|
Nonni, se C5 vaihtoon vaan.
__________________
1992 XR3i avo
|
|
#9
11.10.2010, 21:05
|
||||
|
||||
|
Quote:
Jos noista pitää valita niin BB427  Kyyditys tämän vuosituhannen tyylillä. Oliko sininen kraka kaulassa?
__________________
2007 Coupe Ex. -95 Coupe
|
|
#10
11.10.2010, 22:12
|
||||
|
||||
|
Olin "mukana"
__________________
Chevrolet Chevelle Malibu sport coupe 1969 Former 1967 427 L-68, M-21, tripower, Marlboro maroon, Saddle tan, coupe owner Former 1969 572 Tremec TKO-600, Monaco orange "The Wounded Warrior" owner
|
 |
| Currently Active Users Viewing This Thread: ( members and guests) | |
| Thread Tools | |
|
|
| Sponsored Links |
|
|
Tää oli sit mahtavaa luettavaa salin jälkihöyryissä. Pääs itsekkin ihan tunnelmaan ja mielikuvat vilisti vauhdilla.
.
