Hölmöilyä

[Pekka Berkeles]

Joskus tulee hölmöiltyä oikein viimeisen päälle. Tässä eräs esimerkki mitä olen epähuomiossa itse tehnyt aina silloin tällöin:

"Olen jo kauan miettinyt, mitä tekisin autolleni. Mitä mieltä olette? Ai samaa mieltä, no sitähän minäkin. Nimittäin jos olisitte olleet eri mieltä, minulla olisi ollut hitonmoinen homma vakuuttaa teille, että juuri se mitä olin itse jo etukäteen päättänyt, on juuri se oikea tapa."

Jos on jo päättänyt, niin on turha kysyä mielipidettä.

Toisaalta aina ei voi olla aivan varma omasta päätöksestään, ja silloin tulee haettua kanssaihmisiltä tukea omalle päätökselle. Mutta jos kommentit ovatkin (yllättäen) täysin päinvastaisia tyyliin "älä ny ole pähkähullu", niin sitähän ajautuu samantien puolustamaan omaa alkuperäistä ehdotustaan, ja siinähän sitten p****le pysytään, sanoi "vastapuoli" mitä tahansa. Tämä tietysti lopulta sattuu omaan nilkkaan kaikista eniten, koska arvostelukyky sumenee ja omasta autosta kuitenkin on kyse...

Neuvoja ja mielipiteitä kannattaa toki kysyä, kunhan muistaa etukäteen miettiä, että mitä oikeastaan odottaa muilta kuulevansa. Vai odottaako muilta mitään? Vastaus löytyy joskus, ehkä yllättäen, omasta lapsuudesta. Tässä juttua aiheesta hieman pitkähkön kaavan kautta.

Lapsena äitini saattoi joskus - tai itse asiassa aika useinkin - kehua allekirjoittanutta maasta taivaisiin. Pieni lapsi on tietysti tällaisessa tilanteessa aivan pakahtua onnesta. Vaikka olinkin ihan tavallinen keskinkertaisuus, en tullut ajatelleeksi koko asiaa (eli miksi kehuttiin), vaan olin tietysti äärettömän tyytyväinen. Ja kun kehut toistuivat riittävän usein, alkoivat ne jo tavallaan kyllästyttämään ("joo joo, uskotaan uskotaan"). Lopputuloksena oli tilanne, jossa kasvoin aivan tavallisena ihmisenä siihen, että odotusarvo muilta ihmisiltä saatavaan kehumiseen oli täysin nolla. Tämä siis vaikka oman perseen alla ei ollut edes autoa, ja sitten kun oli, niin Datsun Finn 1200 oli ihan ookoo. Amazon oli ihan ookoo. Ruostunut Toyota Carina oli ihan ookoo. Vuosia myöhemmin C4 Corvette oli ihan ookoo. Ja niin edespäin. Ei niitä autoja tarvinnut kenenkään kehua. Ne nyt vaan oli autoja ja samalla pidin autoharrastuksesta kovasti. Ostinhan kuitenkin autoni itselleni, enkä muille ihmisille. Enkä odottanut enkä toivonut muilta ihmisiltä kehuja.

Nyt kun olen ollut työelämässä jo monta vuotta, on hauska seurata ihmisiä, jotka ovat lapsena jääneet joko paitsi kehuista, tai ovat nykyään kovin riippuvaisia niistä. Kehujen saaminen on rinnastettavissa kunnianhimoon, nimittäin niistä kumpaakaan ei voi tyydyttää itse, vaan tyydytyksen on tultava muita ihmisiltä. On tavallaan traagista, että hyvin kunnianhimoiset ihmiset ovat usein myös hyvin riippuvaisia tietyistä avainhenkilöistä, eli ilman kehuja työsuorituksesta tai saavutuksista (kuten vaikkapa irtisanomiset, tavallaan negatiivisena esimerkkinä) himo ei tyydyty. Eli kuten sanoin, kunnianhimoa ei voi "itsetyydyttää", vaan tyydytys ansaitaan muilta ihmisiltä.

Takaisin Corvette-maailmaan ja autoihin yleensä. Ylivoimaisesti parhaat kokemukset autoharrastuksesta tai moottoreista ovat nämä pari tapausta: 1. kun sain ekan Tunturi Sportin Puch-moottorin käymään kasattuani sen ämpärissä olleista osista, ja se, 2. kun sain ekan virittämäni Hemi-moottorin (Toyotan 1.6 työntötanko-hemi) käymään ensimmäisen kerran. Kukaan muu ei ollut paikalla näissä tapahtumissa, mutta aivan h...tin hienoja hetkiä, kun on jotain saanut aikaan omin käsin. C4:n hankinta, Z06:n hankinta ja virittäminen...pyh, ne tapahtui kassakoneen kautta eikä niissä ollut muuta hienoa kuin koeajot. No, onhan niillä tosin mukava ajella, mutta itse en tehnyt niitten eteen mitään muuta kuin ansiotyötä, ja kun joku aina silloin tällöin sanoo: "onpa hieno auto", tulee väkisinkin mieleen, että "joo, kyllähän Chevrolet osaa tehdä mahtavia autoja".

Kun nykyään kysyn mielipidettä jostain, saatan miettiä hetken aikaa sitä, mitä oikein haluan. Haluanko, että muut ihmiset kehuvat valintaani ja saan siitä tyydytystä, vai kysynkö siksi, etten tiedä mitä tekisin. Joskus sorrun hölmäilyyn, joskus taas kysyn ihan oikeasti siksi että haluaisin mielipiteen muilta.

Ps: alla Pekka Berkeleen alter-ego ja ego kinastelevat keskenään...:

- miksi ihmeessä kirjoitat viestejä ja tarinoita tänne palstalle?
- no siksi, että on kiva lukea palautetta ja kommentteja
- mutta etkös sitten itsekin ole riippuvainen niistä kommenteista ja kehuista?
- niin...no...ööh...
- miksi esimerkiksi kirjoitit aikanaan "erään corveten tarina":n?
- no siksi kun muutin suomeen ja ajattelin, että olis kiva tavata muitakin vettekuskeja
- ai siksi, että ne kuolais sun ahdettua Z06:sta?
- ei ei, ku mä vaan ajattelin, että niitä vois kiinnostaa ahdettu LS6...
- ja miksi niitä ny kiinnostais LS6, eihän niitä edes juuri ole Suomessa!
- no ei ehkä vielä ole, mutta tulevaisuudessa...
- paskan marjat, sä oot ihan yhtä riippuvainen muista ihmisistä ja niitten kehuista kuin muutkin ihmiset!
- haista kuule pa**a äläkä vi****le mulle!

[poppamies]

Jäbä ruokkii itse omaa alter egoa, mutta ei siin minkään, anna palaa vaan

[Corvette63]

[Former67er]

[Wessi]

Nyt olet mielestäni asian ytimessä, siis noin kirjoittelumielessä. Omistamistaan autoista ja muusta omaisuudestaan kirjoittaminen on vaikea asia. Lukija saattaa ymmärtää sen henkselien paukutteluksi ja kehumiseksi josta syntyy helposti kateutta. Tällä palstalla lienee monia aivan hyvin pärjääviä hemmoja koska mieleiset lelut ovat tätä sorttia, siis ei mitään edullisimpia harrasteautoja. Toivottavasti jokainen on hankkinut autonsa koska on niihin "lääpällään" eikä vain näyttääkseen tai kilpaillakseen muiden kanssa.

Itse kuulun siihen koulukuntaan joka arvostaa niitä jotka itse tekevät, tai ainakin yrittävät. Pekan moottoriesimerkit ovat siitä hyvä esimerkki, onnistumisia jotka muistaa lopun ikäänsä. Se on parasta antia mitä hyvä harrastaminen antaa. Itsekin muistan ensimmäisen autonmaalausyrityksen naapurin maapohjakatoksessa 15 vuotiaana n. 25 vuotta sitten. Ihan hyvä siitä tuli, olosuhteet huomioiden. Muistissa on myös samaisen Cortinan oven lukko joka kiukutteli. Pitkän ihmettelyn jälkeen löytyi irronnut pistehitsaus lukkomekanismista. Esimerkkejä olisi monia ja yhteistä niille on se mahtava oivaltamisen ja osaamisen tunne.

Olen varma että Pekka arvostaisi Z06:aan aivan toisella lailla jos olisi itse tapellut ahtimet paikalleen ja taistellut sen kanssa tuntikausia. Ostotavara on aina ostotavaraa ja omatekoinen on omassa luokassaan. En tarkoita välttämättä laatua vaan sen arvoa tekijälleen.

Mielipiteen kyseleminen ja sen kanssa "hölmöily" on turhaa itsetutkiskelua. Se että kertoo omasta vaikkapa ihan pelkällä rahalla hankitusta autosta ei ole välttämättä paha asia. Ylpeä siitä saa ja pitääkin olla, mutta ei ylimielinen. Jos joku tulee toisen omistamasta autosta kateudesta vihreäksi, se on hänen ongelma. Lukijana saattaa nimittäin olla myöskin sellaisia, jotka kokevat asian taas kannustavana "joskus minäkin vielä". Samassa lauseessa ei tosin kannata mainita perittyä ameriikanserkkua eikä kultalusikoita...

[Pekka Berkeles]

Originally Posted by Wessi

Nyt olet mielestäni asian ytimessä, siis noin kirjoittelumielessä. Omistamistaan autoista ja muusta omaisuudestaan kirjoittaminen on vaikea asia. Lukija saattaa ymmärtää sen henkselien paukutteluksi ja kehumiseksi josta syntyy helposti kateutta. Tällä palstalla lienee monia aivan hyvin pärjääviä hemmoja koska mieleiset lelut ovat tätä sorttia, siis ei mitään edullisimpia harrasteautoja. Toivottavasti jokainen on hankkinut autonsa koska on niihin "lääpällään" eikä vain näyttääkseen tai kilpaillakseen muiden kanssa.

Itse kuulun siihen koulukuntaan joka arvostaa niitä jotka itse tekevät, tai ainakin yrittävät. Pekan moottoriesimerkit ovat siitä hyvä esimerkki, onnistumisia jotka muistaa lopun ikäänsä. Se on parasta antia mitä hyvä harrastaminen antaa. Itsekin muistan ensimmäisen autonmaalausyrityksen naapurin maapohjakatoksessa 15 vuotiaana n. 25 vuotta sitten. Ihan hyvä siitä tuli, olosuhteet huomioiden. Muistissa on myös samaisen Cortinan oven lukko joka kiukutteli. Pitkän ihmettelyn jälkeen löytyi irronnut pistehitsaus lukkomekanismista. Esimerkkejä olisi monia ja yhteistä niille on se mahtava oivaltamisen ja osaamisen tunne.

Olen varma että Pekka arvostaisi Z06:aan aivan toisella lailla jos olisi itse tapellut ahtimet paikalleen ja taistellut sen kanssa tuntikausia. Ostotavara on aina ostotavaraa ja omatekoinen on omassa luokassaan. En tarkoita välttämättä laatua vaan sen arvoa tekijälleen.

Mielipiteen kyseleminen ja sen kanssa "hölmöily" on turhaa itsetutkiskelua. Se että kertoo omasta vaikkapa ihan pelkällä rahalla hankitusta autosta ei ole välttämättä paha asia. Ylpeä siitä saa ja pitääkin olla, mutta ei ylimielinen. Jos joku tulee toisen omistamasta autosta kateudesta vihreäksi, se on hänen ongelma. Lukijana saattaa nimittäin olla myöskin sellaisia, jotka kokevat asian taas kannustavana "joskus minäkin vielä". Samassa lauseessa ei tosin kannata mainita perittyä ameriikanserkkua eikä kultalusikoita...

Autoista kertominen ei ole allekirjoittaneelle kovinkaan vaikeata, enkä sitä ole juurikaan häpeillyt.

Toisaalta kun kaikilla tutuilla ei ole samanlaista autoa/autoja, niin olen jakanut kokemuksia aika vapaasti. Eli kaikkia kavereita, tuttuja ja "kylän miehiä" olen kuskannut Z06:lla, samoin kuin niitä jotka ovat tältä palstalta yhteyttä ottaneet. Täyskaskon puuttuessa ihan kaikki eivät ole halunneet rattiin, enkä kieltämättä ole kaikille mahdollisuutta tarjonnut. (Tehoa on kuitenkin niin paljon, että jos ei ole kokemusta niin voi käydä hassusti...)

Tässä tarinassa kerroin omista autonrakentelukokemuksistani. Niihin tulikin ansiokas kommentti tuossa yllä.

Tarinan toinen aihe oli itsetunto ja siihen liittyvä kunnianhimo. Tästä mahdollisesti myöhemmin lisää, kommentitkin on toki tervetulleita.

[Corvette63]

No nyt puhuu Wessikin asiaa!

[stingray]

- paskan marjat, sä oot ihan yhtä riippuvainen muista ihmisistä ja niitten kehuista kuin muutkin ihmiset!
- haista kuule pa**a äläkä vi****le mulle!

[Yorcci]

Elä Pekka vaan luovuta tuolle alter egollesi. On näitä -jopa pilke silmäkulmassa analyyttisia- tarinoita sen verran mukava lueskella.

[Pappatunturi]

Mutta eikös se kirjoittaminen ole juuri näiden foorumeiden idea? Ja mitä tulee sisältöön, mielestäni parasta a-luokkaa ovat real life tarinat ja kertomukset .Ei niinkään tekniset speksit tai puuduttavat valmistusmäärät.

Kirjoittaminen on oikesti taitolaji. Ihan esimerkiksi kannattaa verrata vaikka vanhaa veekasia 80 luvulta näihin nykyisiin "veeseiskoihin" . Ihan pääkirjoituksesta sen eron jo huomaa.

Joten anna tulla Pekka vaan! Kirjoita ihmeessa Z06ista, ( usko pois - on niitä ainakin kolme tällä saitilla reissuista ym mielenkiintoisista tapahtumista mitä kohdalle on sattunut. Ei sitä kukaan voi paukutteluna ottaa kun asiat oikein esittää.

Tota .. kerro lisää siitä tunskan moottorista